Tuoksut

Eeva kirjoitti:Onni on monta hyvää tuoksukokemusta saman viikonlopun aikana. Testauksessa tänään Lorenzo Villoresin Yerbamate.

Yerbamate on lempeä, aavistuksen makea sekoitus kasteista kesäniittyä, minttua, sitrusta, laventelia ja vetiveriä. Mate-teetä en tässä haista. Tuoksu on omaperäinen ja eksentrinen, mutta hurmaavalla tavalla.

"Yerb" oli rakkautta ensi nuuhkaisulla, yksi sielunkumppanituoksuistani. Miten jokin niin vihreä voikin olla niin pehmeä ja puuterinen?

Ääh, nyt tämä pitää ehkä sitten ostaa. Lorenzo Villoresi, senkin sydäntenmurskaaja!

Gogol kirjoitti:Matkatuoksuna Tompan Tobacco Vanille. Omasta pullosta.

Uuh, otatko mukaan tuoksutapaamiseen? On kyllä seuraavalla Violetta-listallakin...

Muscs Koublai Khan. Toxun arvio pitää täysin paikkansa: pyllyvakosokerivettä. Ei tämä säikäytä, vaikka Gogol taisi tästä varoitella. Tuoksu on aika aika kiltti ja pysyy lähellä ihoa. Enkä toisaalta jaksa hirveästi innostuakaan tästä. Ihan kiva. Aika naisellinen.

Toinen erä eau sauvagea paljastaa uuden puolen tuoksusta. Eihän tämä olekaan sitruunatuoksu, vaan iso kulhollinen lämmintä, kosteaa vihreää sumua. Seassa mausteena salvian lehti ja kenties oksa tuoretta korianteria. Voisiko tässä olla hipaisu vetiveriä lisäämässä sumuvaikutelmaa? Tietenkin vielä viipale sitruunaa laidassa. Tämän sitruuna on luonteeltaan muuten kuulas kuin kukan tuoksu. Sitruunan ylä-ääniä on korostettu.
Tuoksu pitää valveilla. Ei olisi pitänyt panna yötä vasten. Voisiko tämä olla paras tuoksu, mitä minulla on? Ainakin tämä saa monet muut tuoksut näyttämään kömpelöiltä rumilluksilta.
P.s. Tämä toimii varmasti myös naisilla.

Iholla vielä Montalea. Jätin Greylandin myöhemmäksi, ajatuksena etsiä sille kaveriksi muita nahkatuoksuja - ja nyt on sopiva sauma.

Greyland on jossain mainittu miestentuoksuna, jossain miesten- ja naistentuoksuna - kyllähän tämän kompositio on sellainen, että länsimaiset miestentuoksut ovat tälle lähintä sukua. Mutta ei tämä mitenkään mahdottoman hankalalta tunnu iholla.

Greylandkaan ei minusta ole mitenkään hurjan monimutkainen - eikä välttämättä myöskään kovin omaperäinen (tosin sivistymättömyyteni ns. miestenosastolla tekee tästä arvioinnista epäluotettavan) - tuoksu, mutta tässä on voimaa ja hienoa balanssia. Tuoksua kannattelee erittäin miellyttävä puinen ydin seetriä, santelia ja guiack-puuta - mietin taas tuon jälkimmäisen panosta peliin, tunnun ihastuvan puuakkordeihin erityisesti silloin kun sitä on mukana. Montalen tyyliin puuakkordi on todella vahva ja alkuun ihon lähellä tuoksuu lähinnä puutärpätti, mutta tämä osoittaa jo nyt, about tunnin käytön jälkeen pehmenemisen merkkejä. Tässä on taivaallisen tuore ja varsin voimallinen pippuri, jolle tekee seuraa inkivääri.

Nahka on ehkä äkkiseltään vähän piilossa, mutta nuuhkuttelu paljastaa tuhtia, kunnolla käytössä kulunutta nahkaa. Paksu ja tumma nahkanuotti, tämäkin taitaa olla miksattuna myskiin - kyllä, tässä on jopa likaisia sävyjä, tällaiseen Montaleen en olekaan aikaisemmin törmännyt. Etäämpää tulee välillä fiilis tuoksusta, jota ei ole puettu ihan puhtaalle iholle. Vaikuttaisi siltä, että nahka tulee pikku hiljaa kohti pintaa. Montalen ruusu pilkistelee tästäkin, mutta nyt se tuntuu olevan sivuroolissa. Nerolin tuoksupyramidissa on myös vetiveri, mutta se ei kyllä tätä tuoksua määrittele, en olisi sitä pystynyt poimimaan.

Tuoksuvaikutelma on kuiva, lämmin, jämäkkä ja maskuliininen, leikkisä pippuri-inkivääri ja pesemättömän paidan aromit tekevät julkisivuun pieniä säröjä. Tässä on suoraviivaisuutta ja jotenkin käytännönläheistä moderniutta. Toimii varmasti ulkoilmaihmisellä. Erityisesti suosittelen pientalorakentajalle, sopii valmistuvan talon tuoksuympäristöön, omaan selkähikeen ja antaa mukavasti itseluottamusta projektin varrella. Naisille - niille naisille, jotka lakkaavat itse kyntensä, vaihtavat itse autostaan renkaat ja hiekkapuhaltavat talojensa julkisivut.

Minulle Montalen arabiäijä on tuoksumaailman minimalisti. Jep, tuoksut ovat usein maksimaalisia äänekkyydessään, mutta tuoksuaineiden orkesteri on näissä usein melko pieni. Käytännössähän tilanne voi toki olla toinen, tuoksu voi olla paljon mutkikkaampi kuin näyttää, mutta vaikuttaa siltä, että arabiäijän tyyliin kuuluu rakentaa tuoksu yhden tai kahden nuotin ympärille - välillä hullutellaan kourallisella, kun siltä tuntuu. Tuoksuissa ei ole valtaisaa kehityskaarta, vaan peruskaava on se, että ensin paahdetaan nupit kaakossa ja vähitellen tasaannutaan keskiverron töölöläiskerrostalon melutasolle, mutta suunnilleen sama pumppu jauhaa alusta loppuun.

En missään tapauksessa tarkoita, että tämä olisi huono lähestymistapa, mutta ainakin osa kokeilemistani Montaleista oli melko tylsiä (Dark Aoud pelkkää kuivaa puuta; Lime Aoud, joka piilotti jopa ambran massiivisen oud-santelinuotin ja kirkuvan ammonian alle tuntikausiksi; Steam Aoudin natisevan puhdas ja monotoninen ambra agarin kera...). Parhaimmillaan Montale onkin sitten luotettava kumppani; laadukas ja harkittu tuoksu, jonka toivotkin pysyvän iholla pitkään, ja se pysyy (Black Aoud, joka ei ruusuisuudessaan taida kuitenkaan olla minun juttuni, ihana tuoksu silti; Full Incense, jonka hankkiminen on ehkä joskus perusteltava itselle; Vanille Absolu, tahmeasta vaniljaekstraktista erittäin pidettäväksi tummaksi puuvaniljaksi; Blue Amber puinen ja vaniljainen ambrataivas - ja nyt Greylandin massiivinen puiseva maustenahka).

Red Aoudia en muuten ole vielä edes uskaltanut kokeilla, putkilosta löyhähti sellainen powerhouse-gourmand. Taitaapa kokeilematta olla vielä myös Original Aoud ja Rosas Musk, joista jälkimmäinen tuli kaupanpäällisiksi...

Red Aoud on pommi. Laitoin sitä ylleni työmatkalla Moskovassa, ja astelin Red Aoudilta tuoksuvana moskovalaisen luksushotellin baarissa. Tunsin olevani överi, Tuksu Dubaissa potenssiin kymmenen. Pelkäsin herättäväni paheksuntaa. Ja tämä on paljon sanottu siinä Versace-Cavalli-turkiskaviaarijengissä.

Neroli-parfymeria on kyllä jännä paikka. Sieltä jos tilaa, saa Lorenzo Villoresin 100 ml pullon 50 euroa halvemmalla kuin Villoresin omasta nettikaupasta. Unkarilaiset, sukulaiskansamme, I salute you.

Neroli on mahtava

Jaakiem, rakastan Eau Sauvagea. Jos viitsit, anna mulle pikkuruinen dekantti - ratkaisen sitten etsinkö oman pullon, lähiparfymeririoista voisi löytää ehkä sitä vanhempaakin. Eau Sauvage on niitä miesten kantamia tuoksuja joka saa ainakin minut kurottautumaan lähemmäs.

Chanel Antaeus. Is there lemon in your pocket or are you just happy to see me? Chanelin nahka on pehmeää ja tyylikästä, mutta näitä nahkahousuja on pidetty kyllä ilman alushousuja. Jicky oli kyllä nenän avaava kokemus, nyt bongaa animalit ensi sekunnilta. En tiedä, onko mun tuoksu. Ehkä vintagena Jos tässä kaupungissa on muuten myynnissä tasan yksi pullo Antaeusta yhdessä kaupassa, niin käykö se jo paikallisesta niche-tuoksusta?

Gogol, you got it. Yritin ratkoa Eau sauvagen arvoitusta eteenpäin. Uusien pullojen pakkauksissa ei listata tammisammalta, eikä sitä mielestäni ole edes tuoksussa, vaan se on keltaisempi, nuorempi ja naisellisempi. Siitä puuttuu särmää. Tuntuu, että päivityksessä on leikattu pois myös viheryrttejä. Pitäisi päästä kokeilemaan näitä yhtä aikaa iholle, jotta voisi varmistaa, että onko niissä oikeasti eroa. Nyt laitoin uutta versiota kaupassa kädelle ja omasta pullosta tuntia myöhemmin viereen. En tiedä, johtuuko asia tuoksukaaren eri vaiheesta, mutta kun haistelee sitä uudempaa, niin ei haista mitään, kun vanhempi on niin paljon voimakkaampi.

Hajuvesien pointti on aina ollut sekä peittää että alleviivata eritteitä. Euroopassa eritteet ovat kovemmassa kurssissa kuin Amerikassa jossa ne ovat tabu.

Tuoksun juuri Joylle (omasta näytteestä, ei lastenhoitajan pullosta. Hän BTW ilahtui ja tunnusti olevansa tuoksufriikki. Tiesin sen kysymättä, sillä hän tuoksuu monilta eri tuoksuilta, useimmiten Estée Lauderin White Lineniltä.)

Tänään tulee muuten Yle Teemalla dokkari Suomi puhtaaksi klo. 20.30. En tiedä puhutaanko siinä tuoksuista mitään mutta se saattaa olla silti ihan mielenkiintoinen.

Tänään nuuhkin Comme des Garconsin Series 5 Sherbet Cinnamonia. Puhdas, saippuainen kaneli kera myskin. Aika hassu tuoksu. Taidan tykätä.

Päivällä oli taas No 19 Poudré'ta, ja nyt kokeilussa Heeleyn Figuier -aah!

Vuodetuoksuna Chanelin 31 Rue Cambon. Tämän täytyy olla kauneimpia tuoksuja mitä on olemassa. Vanha sotaratsu Joy kalpenee tämän rinnalla.

Aigu, jos olet kuulolla, tämä on ehkä myös sinun juttusi.

Gogol kirjoitti:Vuodetuoksuna Chanelin 31 Rue Cambon. Tämän täytyy olla kauneimpia tuoksuja mitä on olemassa.

True dat. Ylimaallinen.