Tuoksut

Kehittäisin itsessäni kykyä ymmärtää Tiiaa paremmin.

K : Milloin viimeeksi nahka on luistanut kädessäsi?

Tiia: Tuo oli aivan upeasti sanottu! Siis kommentti taiteen rajoituksista.

Sori, täällä oli niin paljon kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista, että pakko taas vastailla kaikenlaisiin.

Luotan lääkäriin jos se antaa ymmärtää olevansa fiksu ja ymmärtäväinen ihminen eikä papukaija joka toistaa ulkoa opittua ja on kykenemätön soveltamaan oppimaansa käytäntöön ja ajattelemaan omilla aivoillaan.

Olen esiintynyt televisiossa joskus toisessa elämässäni, asiaohjelmasta oli kyse.

40- ja 50-lukujen elokuvat eivät todellakaan ole vanhentuneita ja eläydyn niihin yhtä lailla kuin muihinkin elokuviin (ja minä eläydyn elokuviin ja kirjoihin niin, että uppoan helposti niiden sisälle, mikä on toisinaan vähän häiritsevää).

Haaveet toteutuvat jos niihin uskoo tarpeeksi. Kysymys lienee kai siitä, kuinka paljon niiden toteutumista haluaa. Minä olen toivottavasti piakkoin toteuttamassa haavetta, joka on kytenyt minussa yli 20 vuotta. Vielä kun saisin sen osaksi arkeani haluamallani tavalla niin haave olisi toteutunut täydellisesti. Tai ainakin suht täydellisesti.

Mun lemppari Bond-elokuva on se Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa, tarinansa takia. Siinä Bondin hahmo on jollain lailla aika realistinen ja muutenkin luo pohjaa sille millaiseksi hahmo myöhemmin muodostui.

Lohi on mun lempikala jos syötävistä puhutaan, äidin tekemä uunilohi. Omnomnom!

Taiteesta ja Tom of Finlandista sitten. Hmm, jos niitä kuvia katselisi pelkästään siitä näkökulmasta mitä ne esittävät niin en todennäköisesti jaksaisi olla kovin kiinostunut. Henkilökohtaisesti minä en kuitenkaan pidä Tom of Finlandin töissä ensisijaisena niiden sisältöä an sich vaan sitä miten ne on tehty. Minulle on oikeastaan aivan sama mitä ne esittävät, minä näen niissä upean taideteoksen, lahjakkuuden ja taidon. Arvostan ihaillen!

En ehkä ymmärrä kysymystä mutta sanotaan vaikka eilen, kun lankkasin bootsini.

Uskotko kutsumukseen?

Kyllä uskon kutsumukseen.
En ole teologi, mutta he jopa jakavat sen kahtia: vocatio interna ja vocatio externa (saattaa olla pig latinaa, en oikeasti osaa latinaa) - eli että sisässäsi kasvaa tietoisuus kutsumuksesta ja toisaalta että sinut kutsutaan.

Mitä sitten tulee omiin työräpelteltelyihini, koen että kutsumus on melkein liian suuri sana niitä kuvaamaan. Mutta olen ehdottomasti haarukoitunut tehtäviin joihin olen itse halunnut ja minut on haluttu ulkoakin päin.

Olen runsauden ystävä, puuhaan kaikenlaista välillä jopa ilman päätä häntää (mitä ihmettä esimerkiksi tämä tuoksupuuhailu on?) mutta jotenkin kummasti nämä monet erilaiset polut ovat tähän mennessä suikerreleet yhteen ja muodostaneet melko koherentin kokonaisuuden.

Mä olen myös ihminen joka uskoo muodonmuutoksiin. Satunnaisista kohtaamisista, satunnaisista heitoista, satunnaisista tapaamisista on usein kasvanut jotain hyvin merkityksellistä.

En vieläkään ole varma mitä teen oikeasti aikuisena. Olen odottanut voimavuosia 40-65 v, sillä kunhan saan tämän kaiken perhehässäkän raiteilleen, edessä voi vielä olla aika jolloin voi toteuttaa isojakin harppauksia tai suunnanmuutoksia.

Kenen kanssa vietät kaikkein mieluiten aikaasi?

Perheessäni on pappi ja hänen mukaansa vocatio externa on aika banaali asia. Eli pitää olla duunipaikka tiedossa ennen kuin saa pappisvihkimyksen. Vocatio interna onkin sitten paljon intiimimpi asia.

Vietän - ja rakastan viettää - ylivoimaisesti suurimman osan kaikesta ajastani mieheni kanssa. Sielunkumppania parempaa ei ole. :)

Ja aiemmin esitetty kiinnostava kysymys yhä uudelleen kehiin.. Lempitaiteilijasi..?

Brian Eno.

K : Filosofinen, ei törkeä kysymys: Mistä hinnasta olisit valmis myymään itseäsi?

Mähän myyn itseäni koko ajan, eri hinnoista.
Annan välillä ilmaiseksikin.

Sopiva kuukausikorvaus on sellainen että voi keltään lupaa kysymättä ostaa ihan mitä kokopulloja haluan. Ja matkustaa minne lystään, syödä mitä haluan (myös ulkona), ulkoistaa ison osan kotitöistä ja tarjota itseni aina silloin tällöin jonkin punaisen pythonherkun.

Tällaiseen riippumattomuuteen pääsee kun elättää itseään päällään ja onni on kohtuullisesti myöten.
Hillary Clinton, Madeline Albright, Angela Merkel ja Margaret Thatcher ovat naisia joita ihailen.
Yritän kasvattaa tyttäreni samaan suuntaan.

Onko sinulla esikuvia?

Arvostan syvästi rauhan- ja hyväntekijöitä. Läheisimpänä esimerkkinä Äiti Amma.

Jatkan samalla kysymyksellä.

Minäkin uskon kutsumukseen. En voisi koskaan tehdä sellaista työtä josta en pidä tai joka ei ole "mun juttu". Minusta on ihan parasta kun saa tehdä sellaista mistä pitää, jonka tuntee omakseen ja jossa tietää olevansa paras.

On minulla esikuvia. Tai oikeastaan voisi kai sanoa, että ihailen ihmisiä, tuo esikuva ei ehkä ihan istu siihen miten itse koen asian.

Mistä ammatista haaveilit lapsena ja tuliko siitä totta?

Sukeltaja, puutarhuri, astronautti.

No eipä tullut.

Jatketaan samalla!

Halusin ammattikiekkoilijaksi tai poptähdeksi. Metsään meni.

K : Mikä laulu kuvaa elämääsi parhaiten?

Halusin lapsesta yläasteikään arkkitehdiksi.
Silmäilin pääsykokeitakin, mutta 90-luvun alun sitkeä lama (joka teki monesta arkkitehdista työttömän) tappoi haaveeni.

Mun elämääni ei ole ihan helppo puristaa lauluun - olisiko oratorio tai ooppera parempi idea
Mutta jos on pakko valita vain yksi laulu, se voisi olla Richard Straussin Zueignung

http://www.youtube.com/watch?v=k1n-p0nJqb8

Jatkakaa muutkin samaa!

Ei mun elämäni mahdu yhteen biisiin mutta tästä on tullut mulle tämän hetkisen elämäni voimalaulu, nyt kun olen taas pikkuhiljaa alkanut opetella elämään uudestaan. Pidän tästä biisistä aivan järjettömän paljon ja olen linkannut tämän tuonne musiikkiketjuunkin täällä tai jonnekin. Mutta menköön nyt taas.



Jatkan samalla kysymyksellä: mikä laulu kuvaa elämääsi parhaiten?

Depeche Mode : Clean

Clean
The cleanest I've been
An end to the tears
And the in-between years
And the troubles I've seen

Now that I'm clean
You know what I mean
I've broken my fall
Put an end to it all
I've changed my routine
Now I'm clean

I don't understand
What destiny's planned
I'm starting to grasp
What is in my own hands
I don't claim to know
Where my holiness goes
I just know that I like
What is starting to show

Sometimes

Clean
The cleanest I've been
An end to the tears
And the in-between years
And the troubles I've seen

Now that I'm clean
You know what I mean
I've broken my fall
Put an end to it all
I've changed my routine
Now I'm clean

As years go by
All the feelings inside
Twist and they turn
As they ride with the tide
I don't advise
And I don't criticise
I just know what I like
With my own eyes

Sometimes

Clean
The cleanest I've been
An end to the tears
And the in-between years
And the troubles I've seen
Now that I'm clean

Sometimes

You know what I mean
I've broken my fall
Put an end to it all
I've changed my routine
Now I'm clean

Sometimes

Now I'm clean
The cleanest I've been




Sama kysymys, vielä kerran.