Huomenta uudelle vuodelle!
Haistelin eilen illalla vielä Humiecki & Graafin Scarbin ja Clemencyn - sekä Godolphinin (kiitos, Sumukorento!).
Scarb tuoksuu kuivalta suitsukkeelta ja märältä uimapuvulta. Sellaiselta, jolla on ahkerasti uitu luonnonvesissä ja kylvetty auringossa. Ei mikään ikävä tuoksu, mutta toisaalta, ei mikään kovin käytettäväkään. Säilytän kuitenkin näytteen tarkasti ja käyttelen, kun haluan tehdä tripin lapsuuteen...
Clemency kiinnosti minua kovasti, sillä rakastan lehmusten tuoksua (muutin aikanaan eteläiseen Suomeen osin monipuolisemman puukannan takia, ja tämä on tosi

)! Sen avaus oli kyllä typerryttävä, saippuainen kukka, jota en mitenkään pystynyt yhdistämään lehmukseen. Ajattelin, että tästäpä on tulossa oikea pyykkimyskipommi... ...mutta toisin kuin yleensä, saippuaisuus hävisi tuoksusta alle tunnissa ja iholle jäi kuiskaus vihertävää kukkaisuutta ja pehmeää maitomaisuutta, sekä hyvin, hyvin herkkä nahka-akkordi. Voi miksi tässä tuoksussa ei ole kauniimpi alku, hiljainen drydown oli todella viehättävä!
Godolphin - no, olin varautunut, että saatan pitää tästä ja niin kävikin! Mutta hankintalistalle Godolphin ei taida silti mennä, sillä siinä on vahva yhtymäkohta jo omistamaani tuoksuun - Nasomatton Absinthiin. Godolphinin maanläheinen vaihe on hyvin samankaltainen Absinthin kanssa - tosin Absinthissa ei ole nahkaa eikä ruusua - vastineeksi se on aavistuksen kuivempi (marjaista ja vaniljaista makeutta on siinäkin kyllä), hieman yrttisempi ja puisempi. Mutta tuoksut ovat kyllä tässä vaiheessa kuin sisarukset. Rakastan tuota raikasta kellariaromia - ja pidin kovasti Godolphinin ruusustakin siinä maanläheisten aromien päällä, pitkästä aikaa ruusu, johon ihastuin. Godolphinin nahkaimpressio ei minun ihollani kestänyt kovin pitkään, mutta niin tuntuu käyvän tosi monille nahka-akkordeille. Godolphin haipuu pois iholta makean ruusuvaniljan kautta.
Oh deer.