Re: Puhutaanko musiikista?
Lähetetty: 21 Huhti 2012, 14:29
Sori, tästä tuli aika pitkä. No, lukee ken jaksaa. 
Minäkin ajattelen omaavani melkoisen laajan musiikkimaun. Mutta, mutta, mulla on jotenkin lokeroituna ne mistä tykkään, ja en todellakaan kuuntele kaikkea sekaisin koko ajan vaan enemmänkin aina yhtä plaatua kerrallaan, ehkä vähän jaksottain.
Minusta on ihanaa löytää uusia hienoja bändejä/artisteja ja musiikki on minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Tykkään myös kokeilla omia rajojani ja pitää mielen avoimena, olla tuomitsematta ennakkoluulojen perusteella jne. ja usein yrittää tykätä vielä senkin jälkeen, kun olen jo todennut etten tykkää. Pikkuveli on musiikin tekemisen kanssa tekemisissä ja sitä myötä on tullut tutustuttua jonkin verran paikalliseen indie genreen ja vähän valtakunnalliseenkin (tosin ihan pintaraapaisuja vaan).
Progesta puhuttaessa mun progeiluni rajoittuu oikeastaan vain Rushiin ja Porcupine Treehen, joista ensin mainittua olen kuunnellut jo...apua, ainakin 20 vuotta!! 
Rakastan Rushia ja olen kaksi kertaa ollut heidän keikallaan, joista molemmat olivat mielettömän upeita kokemuksia, parhaat keikkakokemukset ikinä! Järkyttävän hienoa musisointia!
Tosin tykkään kyllä monesta muustakin progebändistä ja kuuntelen sujuvasti mutta noiden kahden tuotantoa omistan (Rushilta meiltä löytyy kaikki, osa vinyyleinä, CD-levyinä taitaa olla koko tuotanto + muutama DVD). Minä tykkään omistaa musiikkia ihan konkreettisesti, levyinä. Mp.3:set ynnä muut on ihan näppäriä ja kivoja ja kaikkea mutta haluan silti rakkaimmat ja tärkeimmät kunnon levyinä.
Tigrushka, minä olen ikäni rakastanut Tšaikovskin musiikkia, se vaan on aina mennyt minulla suoraan sieluun! Minulla on muutama vinyyli hänen musiikkiaan, Herbert von Karajan oli minun lempikapellimestari joten kyseisillä levyillä on tietysti Karajanin johtamana jokunen herkku Tšaikovskia. Tätini ja hänen miehensä veivät minut kerran katsomaan Pähkinänsärkijää ollessani öpaut 11-vuotias ja se oli kyllä Elämys!
Minulle taidemusiikin osalta uppoaa parhaiten nimenomaan romantiikan aikakausi, sieltä löytyy muitakin suosikkeja kuin Tšaikovski. Chopinin nokturnot ovat mielettömän ihanaa kuunneltavaa ja pikkulapsesta lähtien Griegin Peer Gynt oli suuria suosikkejani. Meillä kuunneltiin lapsuuteni kotona suht paljon taidemusiikkia mutta myös kaikenlaista muuta ja vanhempien levyvalikoimasta lähti mun rakkauteni myös mm. Shirley Basseyta, Paul Ankaa ja kumppaneita kohtaan. Taidemusiikin osalta minulla on kaksi säveltäjää joista en tykkää ollenkaan; Wagner ja Mozart. Ensin mainittu on liian raskasta ja tummaa ja jälkimmäinen taas liian kevyttä ja höttöistä.
Elviksestä tykkään myös, taitaa tuolta jokunen Elviksenkin levy löytyä. The Sound of Musicin musiikkia on tullut joskus mukulana koulussa laulettua ja ihan kuin muistaisin sitä joskus myös soittaneeni, siihen en ole mitenkään spessu lääpälläni mutta tykkään kyllä. West Side Storyn tarina on niin sydämen päälle käyvä, että sitä ei pysty kovin usein katselemaan (kaksi kertaa olen musikaalin nähnyt livenä) mutta musiikkia pystyn kyllä kuuntelemaan suht rauhallisesti ja parkumatta.
Minäkin ajattelen omaavani melkoisen laajan musiikkimaun. Mutta, mutta, mulla on jotenkin lokeroituna ne mistä tykkään, ja en todellakaan kuuntele kaikkea sekaisin koko ajan vaan enemmänkin aina yhtä plaatua kerrallaan, ehkä vähän jaksottain.
Paikallista radiokanavaa (musiikillisesti vähän niin kuin Radio Rock mutta musiikkianti on huomattavasti laajemmalla skaalalla ja keskittyen enemmän "klassikoihin" kuin uudempiin biiseihin). Radio Rockia kuuntelen ihan mielelläni sen jälkeen kun siellä ei ole enää ketään lätisemässä, viime aikoina en ole juurikaan jaksanut kuunnella heidän juttujaan.Tiia kirjoitti:Millaisia radiokanavia kuuntelette - jos kuuntelette..?
Kuulostaa tutulta! Siis tuo nälkäjuttu, minulla ja Tiian miehellä ei ole mitään yhdistävää tekijää.Tiia kirjoitti: Nälkäinen etsintä ja arvostus yli genrerajojen on yksi minua ja miestäni alunperin (ja yhä) yhdistävä tekijä.
Minusta on ihanaa löytää uusia hienoja bändejä/artisteja ja musiikki on minulle yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Tykkään myös kokeilla omia rajojani ja pitää mielen avoimena, olla tuomitsematta ennakkoluulojen perusteella jne. ja usein yrittää tykätä vielä senkin jälkeen, kun olen jo todennut etten tykkää. Pikkuveli on musiikin tekemisen kanssa tekemisissä ja sitä myötä on tullut tutustuttua jonkin verran paikalliseen indie genreen ja vähän valtakunnalliseenkin (tosin ihan pintaraapaisuja vaan).Minä en voisi mitenkään valita vain yhtä. Tai no, ehkä se olisi jotakin jota joskus nuoruudessani kutsuttiin heviksi jos ihan pakko, pakko, pakko olisi valita.Tiia kirjoitti:Jos saisin valita lopuksi iäkseni vain yhden genren mä olisin progetyttö. Ja tässä progekohdassa miehen kanssa musiikkimakumme ei erityisen hyvin kohtaa..
Progesta puhuttaessa mun progeiluni rajoittuu oikeastaan vain Rushiin ja Porcupine Treehen, joista ensin mainittua olen kuunnellut jo...apua, ainakin 20 vuotta!! Rakastan Rushia ja olen kaksi kertaa ollut heidän keikallaan, joista molemmat olivat mielettömän upeita kokemuksia, parhaat keikkakokemukset ikinä! Järkyttävän hienoa musisointia!Tosin tykkään kyllä monesta muustakin progebändistä ja kuuntelen sujuvasti mutta noiden kahden tuotantoa omistan (Rushilta meiltä löytyy kaikki, osa vinyyleinä, CD-levyinä taitaa olla koko tuotanto + muutama DVD). Minä tykkään omistaa musiikkia ihan konkreettisesti, levyinä. Mp.3:set ynnä muut on ihan näppäriä ja kivoja ja kaikkea mutta haluan silti rakkaimmat ja tärkeimmät kunnon levyinä.
Tigrushka, minä olen ikäni rakastanut Tšaikovskin musiikkia, se vaan on aina mennyt minulla suoraan sieluun! Minulla on muutama vinyyli hänen musiikkiaan, Herbert von Karajan oli minun lempikapellimestari joten kyseisillä levyillä on tietysti Karajanin johtamana jokunen herkku Tšaikovskia. Tätini ja hänen miehensä veivät minut kerran katsomaan Pähkinänsärkijää ollessani öpaut 11-vuotias ja se oli kyllä Elämys!
Minulle taidemusiikin osalta uppoaa parhaiten nimenomaan romantiikan aikakausi, sieltä löytyy muitakin suosikkeja kuin Tšaikovski. Chopinin nokturnot ovat mielettömän ihanaa kuunneltavaa ja pikkulapsesta lähtien Griegin Peer Gynt oli suuria suosikkejani. Meillä kuunneltiin lapsuuteni kotona suht paljon taidemusiikkia mutta myös kaikenlaista muuta ja vanhempien levyvalikoimasta lähti mun rakkauteni myös mm. Shirley Basseyta, Paul Ankaa ja kumppaneita kohtaan. Taidemusiikin osalta minulla on kaksi säveltäjää joista en tykkää ollenkaan; Wagner ja Mozart. Ensin mainittu on liian raskasta ja tummaa ja jälkimmäinen taas liian kevyttä ja höttöistä.
Elviksestä tykkään myös, taitaa tuolta jokunen Elviksenkin levy löytyä.
The Sound of Musicin musiikkia on tullut joskus mukulana koulussa laulettua ja ihan kuin muistaisin sitä joskus myös soittaneeni, siihen en ole mitenkään spessu lääpälläni mutta tykkään kyllä. West Side Storyn tarina on niin sydämen päälle käyvä, että sitä ei pysty kovin usein katselemaan (kaksi kertaa olen musikaalin nähnyt livenä) mutta musiikkia pystyn kyllä kuuntelemaan suht rauhallisesti ja parkumatta. 
Kannattaa antaa sille hetki, että pääsee kyytiin. Olisiko tämä niin kuin Ambre sultan?