Tuoksut

Eeva kirjoitti:Kamicha, harmi että olet varattu, ehdottaisin naimisiinmenoa.

t. Nimim. Flunssainen ja nälkäinen

- ei kannata sitoutua kovin raskaasti tuon ruoan takia. Syntyy kädenkäänteessä. Sopii siksi hyvin myös toipilaalle

Ei onnistu Eeva, mä olen jonossa ensin...
Kamicha, saat lainata roomalaiskeittiötäni koska vain

Hehheh, ehkä meidän pitää järjestää joku kokkauspainotteinen ilta. Olen kyllä melko ujo kokki :shifty: - en ole tottunut viihdyttämään kokkauksillani kuin lähiperhettä.

Mä sanon heti joo tuolle!

Tosin oma ongelmani on että olen sen verran ADHD että jos keittiöni on täynnä ihmisiä, sekoan seurustelemaan, öljy ylikuumenee ja palohälytin huutaa. (Koettu on, monta kertaa.)

Mulle ruoan laittaminen on meditatiivinen, rauhallinen prosessi. Kuuntelen yleensä samalla jotain fiksua mutta verkkaisaa puheohjelmaa NPR:ltä (myös Ylen Ykkönen tai Yle Mondo tai RAIn klassinen radio käyvät). Tykkään viipaloinnista ja marinadien sekoittelusta, mutta en ole pipertelijä.

Vanhoina aikoina nautin mutkikkaista ruoanvalmistusprosesseista. Kyllä, osaan tehdä jäätelön, pastan ja ruisleivän from scratch. Olen paistanut myös maissitortilloja alusta asti, osaan nylkeä mateen tai tehdä makkaraa kotona Nykyään elämä on kuitenkin sen verran hektIstä että riisinkeitin ja ajastettu uuni ovat parhaat ystäväni. Tuuppaan aterian uuniin ja lähden itse ulos, töihin tai asioille.

Joka maassa jossa olen asunut ruoanvalmistusrutiinit on mietittävä uusiksi - niin paljon lähimarketin ydinvalikoimat poikkeavat toisistaan. Täällä Italiassa esimerkisi artisokat, viiriäiset, vasikanmaksa, munakoisopaistos tai kanipata ovat meille arkiruokia. Porsaanfileetä (Suomi-stapleni) on erittäin hankala saada ja norjalainen lohi on pirun kallista.

Tänään aion tehdä marsalalla, kanelitangoilla ja tähtianiksilla marinoituja porsaankylkiluita (kuulostaa chichifufulta mutta vaatii multa noin kolmen minuutin effortin), ohjelmoida riisipossun ja nauttia auringosta.

Mitä keittiössäsi pitää olla aina?
(Meillä: Dijon-sinappia, kapriksia, balsami- ja valkoviinietikkaa, voita, oliiviöljyä, marsalaa, merisuolaa, synteettistä vaahterasiirappia, timjamia, laakerinlehtiä. Mielellään myös tuoretta persiljaa ja salviaa ja kuivattua minttua.)

Meidän keittiössä on ihan naurettavan samanlainen meininki.

Paitsi etten kuuntele mitään vihanneksia pilkkoessa.

Leivon tosi vähän - ja vain sellaisia asioita, joita ei kerta kaikkiaan saa hyvinä versioina mistään. Viimeksi opettelin macaronit, kun alkoi ottaa päähän Ranskasta pakastimessa roudatut - ja kotimaassa tehdyt, ylipaistetut kuivakoppurat. Macaronien paistaminen on kuulkaa tarkkaa puuhaa! Samalla on tullut sitten opiskeltua ganachet ja voikreemit .

Kotijäätelö on meillä jokakesäinen juttu - suosikki on italialaisella ohjeella tehty vaniljajäätelö, joka tehdään alkuun vesihauteessa saostamalla. Samainen "jäätelötaikina" on myös lumoava vaniljakastike vaikka uuniomenille.

Meillä perusruoka on pitkälti yksinkertaisesti valmistettuja juttuja lihan ja kasvinkappaleista. Talvella suosikkeja ovat pitkään haudutetut liharuoat ja juureslisukkeet, kesällä mennään tummanvihreillä lehtikasviksilla - ja syksyhän on mahtavaa aikaa ruokien suhteen. Lihassa meillä suositaan lammasta - yllättävän edullista monessa muodossa ja nykyisin Helsingissä hyvin saatavilla - ja riistaa aina kun raaskii ostaa tai jostain saa. Nauta ja possu mieluusti luomuna.

Ai niin, olisiko ollut uusin Olivia, jossa oli juttu marokkolaisista tagin-pataruuista. Nehän ovat aivan mahtavia - ja sopisivat seurusteluun mainiosti - ei haittaa mitään, jos pata unohtuu uuniin ylimääräiseksi puoleksi tunniksi... ...pakko kokeilla pian! Suolasitruunat saavat veden kielelle - ja marokkolaiset mausteyhdistelmät ovat ihastuttavia.

Iso kannullinen vihreää teetä edessäni. Luiskahti haudutus vähän pitkäksi, mutta kestän kitkerän jälkimaun vain kepeästi irvistellen.

Myöhemmin tänään laitan taas pallon tulille, ja tuikkaan sinne HK:n sinistä ja kahta erilaista kabanossia. Karjalaakin näytti jäävän vielä eiliseltä, vaikka ei oikein tältä päänsäryltä jaksaisi uskoa...

Kamicha, taginet tehdään oikeasti usein painekattilalla.
Joka on Suomessa suuri rakkauteni (Opan Eko). Lempitagine: kanaa, vihreitä oliiveja, sahramia.
Pikku-Huopalahdessa oli jonkin aikaa marokkolainen ravintola. Sen kaikissa tagineissa oli aina lanttua

Suomessa syön aika perinteisesti: siskonmakkarakeittoa, madesoppaa, sunnuntaisin joku paisti (porsaanfile esim. lanttukuutioiden kanssa). Lihapullia, makaronilaatikkoa, merimiespihviä, karjalanpaistia (25 min painekattilassa), uunilohta, perunamuusia ja wieninleikkeitä ja vihreitä papuja. Olen kokeillut niin paljon kaikkea että olen palannut juurilleni.

Hifistelyistä: höyryttämällä 6-8 min aasialaisessa höyrytystornissa kirjoloheen tulee taivaallinen konsistenssi - jotain sashimin ja jäätelön väliltä. Laitan parsakaalia samalla mukaan toiseen koriin. Teen soijasta ja mirinistä ja fariinisokerista teriyaki-kastikkeen mikrossa. Lohentähteistä teen kirjolohikiusauksen (purjo on sen salaisuus).

Gogol kirjoitti:Kamicha, taginet tehdään oikeasti usein painekattilalla.
Joka on Suomessa suuri rakkauteni (Opan Eko). Lempitagine: kanaa, vihreitä oliiveja, sahramia.

:drool:

Meillä ei ole painekattilaa - ja muutenkin keittiövälineet ovat melko minimaaliset - mutta kaasuhellasta (tai vaihtoehtoisesti induktioliedestä) en tule koskaan luopumaan.

Keittelin meille illalliseksi parsat - ja tein kylkeen hollandaisen. Parsat aavistuksen liian pehmeitä - hollandaise mainiota. Mutta sillä voimäärällä on vaikea mennä metsään .

Söimme viime viikonloppuna parsaa ja lohta. Toimii aina.

Kaasuliesi - oliko niitä muunkinlaisia?

Gogol kirjoitti:Hifistelyistä: höyryttämällä 6-8 min aasialaisessa höyrytystornissa kirjoloheen tulee taivaallinen konsistenssi - jotain sashimin ja jäätelön väliltä. Laitan parsakaalia samalla mukaan toiseen koriin. Teen soijasta ja mirinistä ja fariinisokerista teriyaki-kastikkeen mikrossa. Lohentähteistä teen kirjolohikiusauksen (purjo on sen salaisuus).

Teriyakiakin helpomman ja imo paremman höyrylohen saa käyttämällä kastikkeena soijaa, johon on sekoitettu oman maun mukaan wasabia.

Höyrytys ilman soosia, lohi mieluiten medealjoituna - näin saa paksummat annokset. Kun kala on hyvää 6-7 minuutin kuluttua, tökitään haarukalla siihen reikiä, joihin kastike paremmin tarttuu antamaan makua.

Pihvipäivä. Tällä kertaa kaupassa oli kotimaista pihvikarjan lihaa - se on kyllä ihan omalta planeetalta :romance-heartsfade: .

Juon Karjalaa ja syön kylmää HK:n Sinistä.

Olen aika varma että täällä on tyyppejä jotka luulevat miun pelleilevän. Whatever.

Kirsikkamantelikakkua puputan tässä. Ihmekös, että on hyvää: tähän tuli hurjat 450 grammaa mantelimassaa! Näin tänään keskustassa kirsikoita myynnissä ja koska tämä ohje oli odotellut tuoreita kirsikoita, niin...lopun te jo tiedättekin. omnomnom

^ Kuulostaapa hyvältä. Olen suuri kirsikka-fani.

Itse syön täällä parasta aikaa Poutun Luomu Ryynäriä (pannulla paistettu). Juomana Karjalaa.

Outoa, söin juuri puoli kiloa kirsikoita <kirsikkaemoticon>
Kasa kiviä tässä todisteena.

Niden sesonki on nyt käynnissä. Paljonkohan niissä on kaloreita?
Yritän nimittäin laihduttaa ja syödä makeaa samanaikaisesti.