Tuoksut

Gogol, mikä on sun mielestä paras britti tee?
Mää en muuta juo kun teetä, ja ois kiva noita välillä ostaa muualtakin.

Kaytiin kaupoissa niinkuin lahes joka Lauantaina ja nyt mun pitaisi puhdistaa pesukoneesta homeet. /glamorous lifestyle

Gogol kirjoitti:Nyt harmittaa että skippasin viime syksyn työmatkan Edinburghiin!
Mähän siis raahaan 2kg paperisäkkejä Elovenaa Italiaan.
Ja mulle käy vain brittitee. Tai no, irlantilainen Lyons on myös ihanaa...

Hei, sa oletkin sitten AINOA toinen josta olen ikina kuullut joka raahaa nimenomaan Eloveenaa ulkomaille asti! Mun mielesta mikaan muu puuro ei maistu hyvalta (joko kamalaa limaa tai sellaista sulatettua pahvia). Suomalaiset ystavani eivat ymmarra ja vaittavat etta samaltahan puuro maistuu taallakin. No kun ei maistu!

Mä en pidä Elovenasta. Mun mielestä monet luomupuurot maistuvat paremmilta.

Ei ole mitään tekemistä. Ulkona sataa laiskasti ja minuakin laiskottaa. Ei voi mennä edes pyöräilemään. Pitäisikö ruveta lukemaan kirjaa vai päivystää foorumilla ja keitellä kahvia?

Jaakiem kirjoitti:Mä en pidä Elovenasta. Mun mielestä monet luomupuurot maistuvat paremmilta.

Ei ole mitään tekemistä. Ulkona sataa laiskasti ja minuakin laiskottaa. Ei voi mennä edes pyöräilemään. Pitäisikö ruveta lukemaan kirjaa vai päivystää foorumilla ja keitellä kahvia?

Luulen etta se on sellainen joku lapsuudentottumusjuttu ja nyt ulkomailla asuessa on saatava "sita oikeaa puuroa".

Ma ainakin yrittaisin tehda kaikkea noita kolmea yhta aikaa. Ei valttamatta kovin jarkevaa, kylla.

Mulla olen ollut maaliskuusta asti yöpöydällä Susanna Clarken The ladies of grace adieu and other stories, enkä ole saanut sitä edes aloitettua. Olen säilönyt kirjan välissä erinnäisiä tuoksukortteja Gogolin ohjeen mukaisesti. Kirja tuoksuu aivan mahtavalla, a thousand beautiful things.

Jaakiem kirjoitti:Mulla olen ollut maaliskuusta asti yöpöydällä Susanna Clarken The ladies of grace adieu and other stories, enkä ole saanut sitä edes aloitettua. Olen säilönyt kirjan välissä erinnäisiä tuoksukortteja Gogolin ohjeen mukaisesti. Kirja tuoksuu aivan mahtavalla, a thousand beautiful things.

Ma laitan tuoksukortteja ainoastaan tuoksukirjojen valiin. Tykkaan kirjojen omasta tuoksusta liikaa. Mun A-Z pokkaripainos tuoksuu aika kivalta.

Kotona oman kirjoituspöydän äädessä, juon jasmiiniteetä ja katselen kadun toisella puolella askaroivien remonttireiskojen puuhia. Ennen tähän istahtamista luin Hesarin ja nautin aamupuuron parvekkeella. Kohta metsäkävelylle, sitten suihkuun ja päivän tuoksua valkkaamaan. Nyt kun olen taas garderobini äärellä, tuoksua tulee vaihdettua lähes päivittäin.

Ihan kotosalla, teekuppi kädessä, vietän toista kesäloma päivää. Ihanaa
enkä tee mitään. Olemisen jalo taito.

Jää taas unet vähiin, kun tuo valoisuus pitää hereillä. Olin laittanut käsiin aiemmin hieman tervatuotetta itikoiden karkottamiseksi. Se haisee vielä. Laitoin vielä uuniin tulet, joten terven lisäksi täällä haisee savu. Pitäisikö keittää vielä teet tuoksusinfonian viimeistelemiseksi?

Miten sitä, miten lähes kaikki suosikkituoksuni ovat kuin samasta puusta tehtyä. Tuoksuja, joissa on kevyesti suitsukkeita tai palaneiden puiden oudeja. Noissa hajuissa jotain hyvin rauhoittavaa ja hiljentävää, kun ovat hyvin tehtyjä, eikä painostavan tunkkaisia.

Suosittelen pimennysverhoa! Kuumuuteen se tosin auttaa valitettavan vähän, pari viime yötä on mennyt pätkäunilla. Vaikka Edinburghissa joskus ärsyttikin kun piti nukkua villasukissa ja flanellipaidassa, viileässä (ja jopa kylmässä, kunhan ei ole NIIN kylmä että herää omien hampaittensa kalinaan) nukkuu paljon paremmin.

Samat sävelet kuin eilen, teetä kirjoituspöydän ääressä parvekkeella nautitun aamupuuron päälle. Tänään torille hakemaan uusia perunoita ja mansikoita.

Istuskelen pöydän äärellä, juon teetä ja mietin mille alkais. Muistelen viimeöistä untani hymyssä suin. Nuoruuden vietin ouluhallilla telinevoimistellen ja viimeyönä palasin näihin aikoihin.

Koiralenkillä ostin torilta mansikoita aamiaiseksi, syötiin niitä maapähkinävoin kanssa. Mahtava yhdistelmä! Tosin mulla on erikoinen maku.

Ajattelin tehdä valokuvapostauksen puutarhakuvista. Juuri nyt ei huvita kirjoittaa, vaikka aikaa ja mietteitä tuoksuista onkin.

Lajittelin näytteitäni ja vain yksi levisi etusormen juureen - tietysti sen piti olla Secretions Magnifiques.

Ei auta persilja, ei Fairy.

Luen eilista lehtea ja mies laittaa aamiaista; sitten lahdetaan laheiseen metsaan etsimaan mustikoita. "Oikeat" mustikat ovat taalla harvinaisia (bilberries in English) ja kaupoista saa vaan pensasmustikoita. Viime syksyna huomattiin etta meidan metsassa olikin mustikan nakoisia kasveja... ja sitten loydettiin pari kuivahtanutta marjaa todisteeksi. Nyt toivon etta ne eivat ole hukkuneet tulviin (tanaan paistaa ensimmaista kertaa moneen viikkoon aurinko).