Tuoksut

Kamicha, mulla on häpellisen ihana tiaré-tuoksu nimeltään Aloha Tiaré.

Pidän siitä samoin kuin raa' asta HK:n lenkistä.

Ei aja samaa funktiota kuin chichifufut Chanelit. Yksityinen nautinto.

Iiih!

Minä en pidä HK:n sinisestä - mutta olenkin meetwurstityttöjä .

Tuon sen sulle vielä lainaan! Pöllitään huulikiiltoja, puhutaan pojista, juodaan mansikkasiideriä ja pussaillaan!

Iih, ihkuu! Ja tyynysotaa. Otetaan blogeihin vaaleanpunaisia kuvia .

Epistä! Minäkin haluan pölliä huulikiiltoja, puhua, pojista, juoda mansikkasiideriä ja pussailla! No jaa... sen mansikkasiiderin voin skipata.

Ja taas kihisen halusta tietää, mitä tämä oli !

Saapa nähdä, pääsenkö illalla kokeilemaan seuraavaa. Menin nimittäin pukeutumaan ennen palaveria Avignoniin, joka parkkeeraa iholleni yleensä n. 24-36 tunniksi. Mutta Avignonissa on se kiva puoli, että hetken aikaa tuntuu siltä, että ihan kaikki on mahdollista - niinkuin vaikka bullet time, jos on esmes neuvottelujen kannalta tarpeen. Siksi tykkään siitä palaverituoksuna.

Saan kiinni hyvin tuosta yhdistelmästä Monoï + lämmössä hikoilleen kehon (ihon) aromi, mutta varsinaista tiarea ja kookosta en tästä itse millään löydä. Muistan hämärästi YR:n Monoï -öljyn, mutta mulla sen tuoksu ja käyttökokemus ei ole Kamichan tavoin hard-wired aivoihin. Oikein yrittämällä ja myötäilytuulisena voisin sanoa että sokkovainu #3:ssa on "kookosmaisuutta", mutta ei varsinaista kookoksen tuoksua, eikä varsinkaan mitään selkeää gourmand-efektiä. Avauksesta en myöskään itse tavoita tuota lempeänkuplivaa kotilimonadia. Avauksen mausteisuus vaivas mun päätä tosi pitkään enkä meinannut lunttaamisen jälkeenkään sen identiteettiä löytää, mutta reilusti yhteen kohtaan suihkautettuna ja hetimiten tiiviisti haisteltuna se täsmentyi: kardemumma!

Vaikka jätän alun kotilimpsatunnelman, tiaren ja kookoksen kuviosta niin mun kuvaukseen voisi laittaa paljon samaa kuin Kamichan. Iho, pehmeys, melkein viskositeettia, pyöreys ja kermaisuus, kevyesti eläimellisiä nuotteja.

Mulle tämä on nykyaikainen tuoksu. Jotenkin tässä on vahvasti 2010-lukua, en voisi kuvitella tätä kuvattavan vintageksi tai 80's powerhouseksi tms. Myskituoksu, joka syleilee ja sulautuu iholle. Löydän tästä myös mokkanahkaefektin, jota tämän tuoksun nenä on käyttänyt parissa muussakin tuoksussaan. En tosin tiedä olisinko ajatellut sitä, jos en olisi aiemmin haistanut kyseisiä ja tietänyt niitä saman nenän tekemiksi. Mun myskisokaistumistaipumuksesta huolimatta mulle ei tule tästä tuoksusta pyykinpesuaine/shampoo -assosiaatioita ollenkaan.

Ainoa huono puoli tässä mulle on se, että tämän tuoksun myskit tuppaavat jämähtämään vaatteeseen kiinni kohtuu hanakasti, ja paidasta saattaa pesunkin jälkeen vielä haistaa tätä myskiluurankona selvästi. Haju ei toisaalta ole epämiellyttävä, mutta vähän häiritsevä kun olen tottunut tuoksuttomiin pyykkäysaineisiin ja siihen että puhdas pyykki ei haise paljoa miltään (korkeintaan vienosti sellaiselta hivenen ankealta "tuoksuttoman tuotteen tuoksuiselta").

Sokkovainu #3 oli SixScents Series 3 - No.6 "M". Ohne Titel & Yann Vasnier.

SixScents pimppaa yhteen (muoti/vaate)suunnittelijoita ja neniä aina ajoittain kuuden sarjoissa, ja jaksaa mouhota siitä kuinka altsuu ja indiee ja visionäärii yms BLYÖRGH - anteeks kävin välillä vähän puklaamassa- tämä lähestymistapa on. No käsittääkseni ne kuitenkin oikeasti jopa antaa pareille aika lailla vapaat kädet visionsa toteuttamiseen, joten pointsit siitä. Mua ei vois ne itse suunnittelijat kyllä vähempää kiinnostaa, enkä ole edelleenkään lainkaan tietoinen millaisia loimia esim. Ohne Titel suunnittelee.

Valmistajan antama lähtökohta suunnittelija+nenäpareille: "Six Scents: Series Three is an exploration into the nature of childhood memories and the influence of adolescence on identity."

Nenän suusta (öh): "M was a collaborative project with Ohne Titel. Meeting Flora and Alexa, you are immediately struck by the level of ease, familiarity and cohesiveness of their conversation together. They build off each other’s ideas, sharing the same open vision. The same pattern translated for their choice of ingredients and the expression of the fragrance, they both gravitated to the same ingredients we smelled and built together. I started M with a core of leather and an animalic feeling. Alexa and Flora spoke about their rebellious side when growing up, night clubs and late outings, the feeling of warm, slightly sweaty skin. I tried to recreate their attention to intricate tailoring, architecture of design, their care of detail, all these very feminine aspects using these strong and signature materials like cardamom, safraleine, and leather.“ - Yann Vasnier, perfumer

Annetut nuotit: cardamom absolute, cedarwood atlas orpur™ , black plum, tonka beans venezuela, castoreum, civet, musks: moxalone™ captive, cosmone™ .

Heh, heh, juuri loikoilin sängyllä ja ihmettelin mistä tämä myskintuoksu on tyynyliinaani ilmestynyt.

Olisin voinut panna pääni pantiksi kookoksesta! Tosin se ei minustakaan ollut erityisen gourmandinen vaan nimenomaan kookoksen puiset ja aromaattiset sävyt esillä kermaisuuden kanssa. Kardemumma on minusta yleensä helposti tunnistettavissa, mutta tästä se ei ainakaan sokkohaistamalla löytynyt!

Minun ihollani nuo animaaliset elementit olivat niin kilttejä, että yhdistin ne ilman muuta kasvimaailman jäljittelijämolekyyleihin. Olen myös ihan hämmentynyt, ettei siinä ollut mitään kukkaa :lol: . Ja missä se nahka oikein luurasi? Pakko haistaa uudelleen.

Tuoksu ei minustakaan ole retro itsessään - siis siinä mielessä, että 80-luku olisi erityisesti tuoksunut Monoï-oljyltä - ja jos tuoksun taustaa ajattelee, niin eihän niin voi ollakaan, monoï on tuoksumaailman folk-klassikoita. Ja kokemus on privaatisti nostalginen.

Mutta mikäs sen parempaa, tuoksua nostalgiapläjäykseltä, jonka alkuperää ei kehtaa ääneen sanoa - ja kampauspöydällä pötkottää tyylikäs ultrahipsterdesigneryhteistyönichepullo kantikkaine linjoineen.

Ohne Titelin loimet on ihan kivoja - mutta vaatteiden kaupunkisoturityyli ei kyllä yhtään resonoi tämän ultralempeän, makean ja privaatin ihotuoksun kanssa .

Miehinen korsetti
Jos edellisen tuoksun saattoi livauttaa ylleen yhtä vaivatta kuin vanhan rakkaan kasmirvillapaidan, niin tällä kertaa ollaan tekemisissä miehisen korsetin kanssa.

Tässä tuoksussa on raju, metsäisen vihreä avaus, panoraaminen, vähän sitruksinenkin ja kostea, tuoksupelargonian aromaattinen häivähdys tuntuu hetken. Se on niin nopeasti ohitse, että tuntuu kuin olisi saanut iskun päähän ja tuoksu muuttuu yhdessä käänteessä itsekseen, maskuliinisuuden monoliitiksi joka istuu iholla muuttumattomana pitkään, pitkään.

Tuoksussa on ihan järkähtämätöntä kiinteyttä. Tällä kertaa olen ihan sataprosenttisen varma siitä, että aldehydit ovat vahvasti mukana pelissä morffaamassa tuoksukuviota ja nipistämässä sieraimiani yhteen. Tuoksun erottelu ei ole vaikeaa pelkästään siksi, vaan myös siksi että tämä paketti pursuilee ainesosaa. Se on tuoksubriketti, joka pysyy kasassa jollain ihmeen kurilla, jota en pysty täysin ymmärtämään.

Ydin on selvästi animaalista alkuperää. Tässä on tuhtia nahkaa, myskiä ja taitaapa olla sitä pahamaineista sivettiäkin - ainakin tuoksusta löytyy sellainen korkeataajuinen, jollain tavalla ammoniakkiin viittaava ylä-ääni, jonka liitän sivettiin. Se on tässä tuoksussa jotenkin ihan keskeisessä roolissa. Paskanhajusta ei kyllä voi puhua tämän tuoksun yhteydessä, mutta joo, vaikutelma on ennemminkin se, että vahva tuoksu on puettu hikiselle iholle - ja pikaratkaisu lähes toimii...

Keskituoksun muista ainesosista pystyn sanomaan todella vähän. Patsulia tässä on varmasti, sen minttuinen viileys tuntuu välillä nenässä jännästi ja samoin kuivaakin kuivempaa vetiveriä. Metsäisiä aromeita, joita en erityisesti paikanna mihinkään. Aivan varmasti myös puuta, kukkia ja mausteita aldehydikohinan joukossa, mutta en viitsi edes yrittää. Yleisvaikutelma ei ole makea, pikemminkin kuivanpuoleinen - mutta on tässä hippunen mehiläisvahaa/hunajaa ja ehkä jotain muutakin makeaa, mutta makeus ei määrittele tuoksua lainkaan, ihan kuin makeat elementit täyttäisivät tuoksubriketin karkeiden ainesten jättämää tilaa.

Puhun tuoksubriketistä myös siksi, että tämän tuoksun projektio tuntuu siltä kuin se aivan oikeasti valtaisi tilaa avaruudessa. Se ei millään tavalla värähtele tai eksy nenääni tuoksuvanoina. Se vain on, kiinteänä vyöhykkeenä tuoksukohdan ympärillä.

Kokonaisuudessaan tuoksuvaikutelma on aika itsetietoinen ja tyly. Tuoksuun pukeutuminen ei ole silti epämiellyttävää sen rikkauden ja täyteläisyyden takia, se antaa nenälle tekemistä, eikä vahva projektio turruta nenääni (vähänkin reilumpi annostelu tosin olisi saattanut olla turmiollinen). Jälkituoksuna iholle jää myskiä, jossa on vieläkin aavistus hikeä, yllättävän pehmeää kanelia (sekottuisiko tähän jopa hippu vaniljaa) ja jotain aromaattista metsäistä tuoksua.

Jäin tämän tuoksun yhteydessä miettimään tuoksujen maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä. Eiväthän tuoksuainekset itsessään ole maskuliinisia eivätkä feminiinisiä, mutta tässä tuoksun kehittäjä on kyllä sumeilematta hyväksikäyttänyt länsimaista, kulttuurisesti muodostunutta käsitystä siitä, mikä on miesten tuoksu - ja korottanut vaikutelman toiseen potenssiin. Hyvin tehty - mutta ihan samalla tavalla kuin vierastan ihmisiä, jotka ylikorostavat maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään, vierastan myös tätä tuoksua. Minusta tämän tuoksun valitsee egoisti, jonka ensisijainen huolenaihe on huomataanko hänen saapumisensa, poistumisensa, auton merkki ja erikoisvanteet. Tuoksun alleviivaava maskuliinisuus on minusta myös tuhoisaa muiden vaikutelmien kannalta, se ei painele nostalgianappuloita, eikä saa mielikuvitustani laukkaamaan. Tuoksu on myös liian voimakas ja päällekäyvä ollakseen aistillinen - seksuaalisviritteisestä kompositiostaan huolimatta en usko, että pystyn pitämään tätä puoleensavetävänä toisen ihmisen iholla.

Luulen myös tunnistavani tämän tuoksun, mutta se ei ole koskaan aikaisemmin ollut ihollani - ja kun yritin miettiä kiinnekohtaa missä olisin liittänyt erään 80-luvun miehisen voimatuoksun juuri tähän kompositioon en pysty osoittamaan sitä tarkasti... ...jääköön arvailut sikseen.

Mietin näitä Kamichan tähänastisia kuvauksia sokkovainuista ja yritin ajatella niitä siten kuin lukisin kyseisistä tuoksuista ensimmäistä kertaa ilman aiempaa haistamista. #1-3 olisin testannut noiden kuvausten perusteella, myös #2:sta vaikka se olikin Kamichalle epäystävällinen. Kakkosen kuvauksesta minulle olisi riittänyt jo se epämääräisyys ja pari triggeriä kuten terva tai petrooli. Numero #4 olisi jäänyt ehkä kokematta, jos mistään muualta ei olisi mitään infoa saatavilla. Minut olisi saattanut säikäyttää pois tämän kokeilemisesta viittaus 80-luvun miehiseen voimatuoksuun, voimakkuus, päällekäyvyys ja ylipäätään ajatus maskuliinisuuden ylikorostamisesta.

Kamicha voikin sitten kertoa tuleeko minun olemuksestani itsetietoisen tyly ja maskuliinisuutta korostava egoistisuus läpi kuinka pahasti? :)

Tämä tuoksu on suosikkini kaikesta mitä olen ikinä haistellut. Luonnollinen tuoksu, jossa on suitsukkeisia, puisia, hartsisia ja pihkaisia nuotteja sekoitettuna saumattomaksi kokonaisuudeksi. Briketti-termin ymmärrän tässä siltä osin että minullekin on vaikeaa erotella tästä yksittäisiä nuotteja. Inkiväärintapaista löydän alusta, mehiläisvahaa sisältä ja patsulikin sieltä pilkistää, mutta nämä eivät ole mun nenään kuitenkaan päänuotteja tässä tuoksussa. Tiiviydestään huolimatta en pidä tätä tuoksua millään tavoin raskaana enkä päällekäyvänä, melkeinpä päinvastoin. Pidän siitä miten tämä tuoksu alkaa viileän mausteisena ja päätyy lämpimän puiseksi. Yleistunnelma tässä(kin) on rauhallinen.

Ymmärrän tuon maskuliinisuus-ajatuksen, mutta itselleni tämä ei ole kyllä mikään miestentuoksun arkkityyppi. Eniten jäi mietityttämään että mistä elementistä Kamicha nappaa tuon aldehydikohinan? Minulle yllättävää on myös se, miten Kamicha koki tämän tuoksun voimakkaaksi ja päällekäyväksi.

Tuosta korkeataajuisesta, jollain tavalla ammoniakkiin viittaavasta ylä-äänestä tuli mieleen tämä: "There is, within incense, benzoin, and myrrh, in addition to the uplifting resinous smoky note, a flat, melancholy, honeyed, baby-pee-like note reminiscent of phenylacetic acid. Resinoid compositions sometimes cancel it out, sometimes emphasize it, and it is very present in BdA" -Luca Turin, Perfumes: The A-Z Guide, Bois d'Armenien arvio. En toki tiedä onko tässä efektissä kyse täysin samasta mitä Kamicha kokee. Omakohtaisena kokemuksena tulee mieleen mäntymetsä kuumana päivänä, kun metsässä leijailee sellainen pissaisen pihkan tuoksu. Itselläni tämä aspekti ei kuitenkaan mitenkään merkitsevästi nouse esille sokkovainu #4:ssa, eikä se metsässäkään ällöltä haise.

Muutamissa aiemmin lukemistani lyhyistä arvioista tätä on kuvailtu lähinnä suitsukkeiseksi puutuoksuksi, mutta oon bongannut myös pari tyyppiä, jotka kuvaavat tätä hyvin vaikeaksi super-niche tuoksuksi. Toinen löysi tästä savulihaa, mehiläisvahaa, suitsukkeisuutta, pine-solia, pohjalla palanutta nahkaa yms, ja toinen kuvasi tätä kompleksiseksi suitsuke-sivetiksi.

#4:n koko tuoksu on tehty luonnollisilla raaka-aineilla, tästä ei siis löydy synteettisiä aineosia eikä myskiä ollenkaan. Tämä ei ole kuitenkaan luomutuoksu, eli vaikka raaka-aineet on luonnollista alkuperää, kaikkea ei ole luomuviljelty.

Sokkovainu #4 oli SixScents Series 2 - No.2 "Ende/Anfang" (End/Beginning). Damir Doma & Yann Vasnier.

Valmistajan antama lähtökohta: "Six Scents Series Two revolves around the central theme of nature. Each designer has crafted their own world within the Six Scents universe."

“The inspiration for this fragrance started with Damir’s unique vision for his fashion. His vision motivated my design: Sensitivity, Intelligence, Purity, Spirituality, Body & Soul, Naturality, and Respect. I was captivated by his specific sense of place and texture, and the natural world that he was looking to capture in scent. I constructed the fragrance like his fashion, using only natural ingredients and in layers of thin, sheer, transparent materials; all with contrasts, from light & bright, to deep & dark, from creamy & soft, to rich & mysterious.” – Yann Vasnier, perfumer.

Annetut nuotit: purple ginger indonesia orpur™ extract, olibanum somalia orpur™, vetiver oil, cedarwood atlas orpur™, guaiacwood paraguay, cardamom guatemala orpur™, coriander seed, elemi resinoid, cistus oil & absolute spain, birch tar, styrax pyrogenated, benzoin laos orpur™, tonka bean venezuela, sandalwood australia, beeswax absolute, gurjum balsam, patchouli fraction indonesia, myrrh resinoid, opoponax somalia orpur™, olibanum hyperessence.

Tässä arvio, jonka perusteella päädyin itse aikanaan kokeilemaan tätä: http://1000fragrances.blogspot.com/2009 ... -doma.html

Apua, onko meillä samaa tavaraa tässä? Tämä oli sellainen pakkaus, että se ei sallinut minun unohtaa _hetkeksikään_ sitä että päälläni on tuoksua.

On on samaa Mä voin vielä varalta joskus haistattaa sulle pulloa, jos siihen vanhaan näytevialiin oli jäänyt jotain mystisiä rippeitä, mutta en kyllä usko.

mukael kirjoitti:Kamicha voikin sitten kertoa tuleeko minun olemuksestani itsetietoisen tyly ja maskuliinisuutta korostava egoistisuus läpi kuinka pahasti? :)

No ei todellakaan .

Minusta on ihan hirvittävä asia se, että itse kategorisoin tämän ihan välittömästi valtavirtapuolelle - ja vielä aika lailla hajuvesitrditioita noudattavaksi, mutta röyhkeän päällekäyväksi - en nähnyt tässä mitään kovin erityistä. Minulla tuo "korkea" ammoniakkinuotti ei kyllä tuonut mieleen mitään vauvanpissaa, vaan se oli aika puhdas ammoniakki, hyvin, hyvin läpitunkeva. Minulta menivät myös suitsuke- ja savunuotit ihan kokonaan ohi (yleensähän pidän niistä todella paljon) - vallitseva tunne nenässä oli viileä patsuli, tuo ammoniakki ja määrittelemätön kasa ensisijaisesti metsäisiä nuotteja, sieraimia suipistavalla tavalla.

Voimakas projektio ei ollut kyllä pelkästään omaa kuvitelmaa - sain siitä jotain heittojakin :lol: .

Tätä olisi pakko haistaa toisen ihmisen iholla.

Ehkä tuo läpitunkevuus tulee vaan niistä hartsisista aineksista ylipäätään. Niissähän on sellaista pistävyyttä aina, ehkä tässä oli sulle överit kombinaatiot. Valtavirtapuolesta tuli mieleen että ootko muuten haistanut Yatagania, mitä Jaakiem juuri testailee? Jos mut pakotettais vääntämään tätä Ende/Anfangia jonkin ison miestentuoksun suuntaan niin Yatagan olis ehkä se. Yatagan on kyllä vihreämpi ja "powerhousempi", enkä itse oikein kestä siinä sitä sellerisyyttä.

Moving on, odottelen jo #5:ta kärsimättömänä!

Viitonen on herkku, tässä on kaikkea mitä tyttö tarvitsee . Arvio tulee kyllä vasta illalla, sillä vielä on vähän hommia.

Laitan nelosta kun nähdään seuraavan kerran

Edit - BTW - tajusin, että Montalen Lime Aoudissa on tämä sama ammonia - mutta kun siinä ei ole hikeä sitten yhtään, niin en yhdistänyt sitä eläimellisiin nuotteihin siinä ollenkaan. En muista, mikä sivettituoksu tekee minulle saman, joku klassikko kumminkin (ei kuitenkaan Shalimar) - ja tarkemmin ajatellen se ei tietenkään välttämättä ole se sivetti, joka minulle näin tuoksuu, olen vaan yhdistänyt asian väärin.

Esim. MKK:n sivetillä ei ollut mitään ammoniakkimeininkiä.