Tuoksut

Nro 10.

Muistuttaa kovasti jotain aiemmin testaamistani. Tämä on erittäin makea. Voisi kuvitella että tässä on iiristä, orvokkia, anista tai nenäkarhun oksennusta, mutta on vaikea saada mistään kunnolla kiinni valtaisan sokeritulvan pyörteistä.

Tämä on ihan kelvollisesti sekoitettu feminiini, mutta hyvin ympäripyöreä ja aavistuksen halpamainen.

Jos tämä pitäisi tiivistää yhteen sanaan, toteaisin makeanhedelmäinenjakukkainenpurukumipallohintaankolkytsenttiäsorivaan.


Nro 09.

Tämä nappaa aluksi mukaansa! Oudon, vahvasti eläimellisiä sävyjä sisällään pitävä aloitus omaa hauskan kumimaisen vivahteen, joka tosin katoaa nopeasti juuri silloin kun sitä tekee mieli alkaa suutelemaan...

Kyllä huomaa että Aigu ja kumppanit ovat henkeen ja vereen chypre ihmisiä. Tämäkin on kuin teini-ikäinen Diorella joka puristelee perseestään finnejä ja yrittää peittää ominaisia tuoksujaan kastamalla alushousunsa Euronpuodista ostamaansa oranssiseen litkuun.

Ei aivan huono, mutta tähän tyyliin mielestäni aivan liian makea. Missä viipyvät kitkerät ja tummat tuoksut, joiden kantaja henkii ulkopuolisen karismaa ja päivä-sen-jälkeen tunnelmaa..?

Hahhahaa Numero 9 kypsyi aika kesyksi. Siitä voisi tehfä intense-version, jossa castoreumin, sivetin ja tupakan määrä on kaksinkertaistettu kesympien fillereiden kustannuksella. Ysi on Disco Diva :)

Nro 08.

- Tumma ja hyvin maskuliininen fougere. Yrttinen ja mukavan vihanneksellinen fiilis kestää iholla melko komeasti, vaikka elinkaari jättääkin lopulta miun mielestä hiukan toivomisen varaa. (mutta vain hiukan)
Pohjalta löytyy herkullisen kitkerä sammale, kumariinin ja kuivan puun kera. Tuoksuu kuluneelta nahalta ja kasalta vanhoja vilttejä. Erinomaista kamaa.

Tämä muistuttaa Pascal Morabiton Or Black tuoksua, ja nimenomaan vintage versiota siitä. Tällä on mielestäni ihan aidosti valtava potentiaali, mutta valitettavasti vain marginaalissa, sillä eihän tämä nyt mitään muodin mukaista mainstream tavaraa todellakaan ole. Se 80-luku meni jo.
Myyntimenestystä tästä ei siis tule, mutta onnella ja taidolla jonkunmoinen pieni kulttituoksu, kuka tietää...

Sopiva annos tähti-anista tämän tuoksun latvaan parantaisi mielestäni entisestään jo sinällään fantastista tuoksua.

Kaikinpuolin, selvästi suurin suosikkini tähän mennessä testaamistani.


Nro 07.

- Latvan outo, villiomenainen accord on mielestäni herkullinen ja mikä hienointa, myös hyvin uniikki. Tästä (toisin kuin edellisestä) on hyvin helppoa pitää. Alku on itseasiassa niin hyvä, että sillä voisi blottereiden kanssa helposti huijata kiireisiä ja impulsiivisia hajuvesi ostajia.

Drydown on mielenkiintoiseen alkuun nähden pettymyksellinen: alun mehukas ja viehättävän vehreä hedelmäisyys kääntyy melko pian tavanomaiseksi ja halvan omenankukka -shampoon parfyymiksi. Aromi on ohut ja terävä.
Pohjan imelä, salisylaattihappoinen (ylang-ylang?) tuoksu ei meinaa lähteä kirveelläkään iholta. Luoja tietää että olen yrittänyt.

Tämä lienee tarkoitettu feminiiniksi, mutta kyllä tätä helposti voi mieskin pitää. Ihan kiva, mutta tuoksu ei lähde lentoon missään vaiheessa. Alun herkku pitäisi saada jotenkin luimutettua paljon paljon pidemmälle.

Toisaalta, mistä sitä tietää miten hyvin "Shampoo no Poo" -niminen hajuvesi lopulta möisikään..? Monihan haluaa juurikin tuoksua suihkun ja saippuan raikkaalta, ja sen tämä tuoksu tekee itseasiassa aika mainiosti, aina siihen asti kunnes pohjan vatsaa vääntävä kukkaismakeus työntyy toden teolla esiin.

toxu kirjoitti:Nro 14.
Numeron neljätoista aloitus on luonteeltaan mielestäni hiukan turhan brutaali ja demomainen, mutta (jyrkäksi osoittautunut) drydown ei ole lainkaan hassumpi, vaikkakin se on täyteläisyydestä edelleen yhtä kaukana kuin altaallinen El Tiempoa. Se tuo mieleeni joitakin old school klassikoita, tummien ja nahkaisuuteen taittuvien fougere-tuoksujen sarjassa.

Tämän tuoksun työnimi oli varmasti "Jaakiem - Les choses sérieuses commencent" :-)

toxu kirjoitti:Nro 08.

- Tumma ja hyvin maskuliininen fougere. Yrttinen ja mukavan vihanneksellinen fiilis kestää iholla melko komeasti, vaikka elinkaari jättääkin lopulta miun mielestä hiukan toivomisen varaa. (mutta vain hiukan)
Pohjalta löytyy herkullisen kitkerä sammale, kumariinin ja kuivan puun kera. Tuoksuu kuluneelta nahalta ja kasalta vanhoja vilttejä. Erinomaista kamaa.

Tämä muistuttaa Pascal Morabiton Or Black tuoksua, ja nimenomaan vintage versiota siitä. Tällä on mielestäni ihan aidosti valtava potentiaali, mutta valitettavasti vain marginaalissa, sillä eihän tämä nyt mitään muodin mukaista mainstream tavaraa todellakaan ole. Se 80-luku meni jo.
Myyntimenestystä tästä ei siis tule, mutta onnella ja taidolla jonkunmoinen pieni kulttituoksu, kuka tietää...

Näitä olisi kiva testailla, vink vink.

^ Vinkkailetko miulle vai Aigulle? Voin miekin kyllä näistä ne jämät siulle lähettää. Osoitteesi olen vain jo tainnut hukata/unohtaa...

Jaakiem:
*Köh* Laitoin sulle jo tiedoksi, että tätä sokkopussia saa Ouluunkin halutessasi.

Mulla on vain unohtunut vastata viestiin. Tsekkaan monesti foorumin nopeasti töiden ohessa ja jos en ehdi vastaamaan johonkin viestiin, ehtii se helposti unohtua.

Joo, älä nyt Toxun jämiä nuuhki. Minä voin tehdä sulle ja Kosmolle omat.

Nro 06.

- Alkuun jälleen eräs hydinen kukkaistuoksu vihreällä aksentilla. En tiedä mistä tuoksun pyllyvakomaiset sävyt ovat peräisin, mutta jotain hyvin elukkamaista tässä on. Indole, sivetti tai whatever, mutta tämä tuoksuu tosiaan sydänjuuria myöten aamuiselta vessareissulta edellisen päivän kuolemaa uhmaavan kukka-dieetin jälkeen.

Hyvä kestävyys ja tasapaino, mutta todellinen yllätys paljastuu drydownin myötä: pohjan loistava, outo, karamellinen sammal-accord liimaa nenän kämmenselkään. Tämä viettää selvästi tahtomattaan vanhanaikaiseen, itämaiseen tuoksupohjaan. Sammaleen lisäksi tässä on haistavinaan vintage-myskiä ja labdanum pohjaista ambraa, ripauksella vaniljaa.

Paras feminiini tähän mennessä, ja tämä lyö mielestäni helposti laudalta myös Hannelen.

Mielenkiintoinen, elävä ja vivahteikas tuoksu. Aloituksen ja pohjan välinen matka on jännittävää seurattavaa.


Nro 05.

- Kirpeän raikas, napakan nahkea woody-floral-musk ilman sen kummempaa mielenkiintoa. Naisellinen tuoksu, joka omaa sinällään oikein viihdyttävän sivetti-myskipohjan, joka asettuu johonkin pre-reformuloidun Vitaliksen ja nykyisen No 5:n väliin.

Aigu kirjoitti:Joo, älä nyt Toxun jämiä nuuhki. Minä voin tehdä sulle ja Kosmolle omat.

Oih, ihanaa Aigu, kiitos. Voi pistää Jaakiemille ensin.

Numero 6: Sivettiä ihan tappiin saakka. Peittikö labdanum erään, mielestäni narkoottisen, kukka-akordin? *köhpoisonkrhm*

^ Niin, meinaat varmaan että siinä oli sitten reippaasti tuberosaa, vai..?

En ajatellut sitä, ja hyvä niin. Harvassa ovat ne tuberosa vetoiset tuoksut joita voin sietää - ainakaan itseni yllä.
Poisonia olen kokeillut toki muutama vuosi sitten, mutta sen valtaisa pläjäys oli nimensä mukaisen miulle. Yikes. Vähän liikaa läskiä perseessä miun makuun.

Hmm, jos kutonen on jonkunmoinen Poisonin jälkeläinen, niin kai sieltä pohjalta löytyi sitten myös sitä Poisonin erästä toista tavaramerkkiä, opoponaxia..?

Anyway, tykkäsin kovasti.

Onpa muuten tylsää kun muut sample-ihmiset eivät jaksa antaa Aigun kuulla kunniaansa. Hyvässä ja pahassa, tietenkin.

Siis Mohn, Kamicha, Eeva ja Eiffel...Koittakaas nyt löytää sieltä kiireisten päivienne sopukoista vähän lisää aikaa tälle jutulle. Eikö Aigu ole sen ansainnut?

toxu kirjoitti:^ Niin, meinaat varmaan että siinä oli sitten reippaasti tuberosaa, vai..?

Hmm, jos kutonen on jonkunmoinen Poisonin jälkeläinen, niin kai sieltä pohjalta löytyi sitten myös sitä Poisonin erästä toista tavaramerkkiä, opoponaxia..?

Tuberosaa kohtuudella ja gardenian kanssa. Opoponaxia siinä onkin sitten 3 kertaa enemmän kuin esimerkiksi numero 16:ssa. Tuberosa oli tuoksun kypsymisen aikaan aika voimakkaasti esillä, mutta solahti sitten kauniisti labdanumin ja opoponaxin sekaan.

Aigu kirjoitti:

toxu kirjoitti:^ Niin, meinaat varmaan että siinä oli sitten reippaasti tuberosaa, vai..?

Hmm, jos kutonen on jonkunmoinen Poisonin jälkeläinen, niin kai sieltä pohjalta löytyi sitten myös sitä Poisonin erästä toista tavaramerkkiä, opoponaxia..?

Tuberosaa kohtuudella ja gardenian kanssa. Opoponaxia siinä onkin sitten 3 kertaa enemmän kuin esimerkiksi numero 16:ssa. Tuberosa oli tuoksun kypsymisen aikaan aika voimakkaasti esillä, mutta solahti sitten kauniisti labdanumin ja opoponaxin sekaan.

Olipa ihanasti sanottu tuo "solahti" ihan sieluni silmin melkein kykenin tuon solahduksen nähdä

Nro 04.

- Jep. Jälleen yksi vihertävä woody-floral.
Aloituksen kynsilakanpoistoaineen tuoksua seuraava hedelmäkarkkinen accord on viehättävä, mutta sitä seuraakin sitten pian tavanomaisempi, hiukan kärkevän oloinen, hapokkaaksi kääntyvä tuoksu. Se tuo mieleeni kylmillä saunanlauteilla kököttelevän, kuolemaa tekevän kimpun. Viisarit ei värähdä mihinkään suuntaan.

That said, olen aivan varma että tällekin löytyy faninsa. Kestävyys on erinomainen, ehkä liiankin, sillä omaan nenääni, pohjan ihoon liimautuva sekohedelmäinen purkkamaisuus alkoi totta puhuen häiritä.

Ihan hyvin tehty, muodikas tuoksu, joka on mielestäni myös murhaavan tylsä.


Nro 03.

- Erinomaisen miellyttävä, raikkaan vihreä, kitkerän makea avaus. Yrttimäinen, savustettua minttua muistuttava vivahde.

En tiedä onko feminiiniksi pedattu, mutta mielestäni tämä sopisi aivan hirveän paljon paremmin maskuliiniksi.

Hyvin lineaarista kamaa. En tiedä onko tämä olfactory block ollut tarkoituksena, mutta se toimii tässä loistavasti.

Tätä pitäisi mielestäni doupata, vain siksi että tuoksun loistava aromi ansaitsisi lisää muskeleita ja kestävyyttä osakseen.
Ehkä sitten vain konsentraatiota lisäämällä..?


Nro 02.

- Kitkerä ja kuiva, nahkainen woody-floral. Tuoksuu alkuun aivan helvetin hyvältä.

Ei tämä ole kuivuessaankaan huono - päinvastoin - vaikkakin näinkin voimakkaasti meikkipussi-nahkalaukussa tyylinen accord ei ole koskaan viehättänyt omaa nenääni. Miulla on ylipäätään ollut aina vaikeuksia tämän tapaisten, iirikselle niin ominaisten kalkkimaisten vivahteiden kanssa.

Vivahteikkaiden vintage-tuoksujen ystäville. Tämä on kuin kauan kadoksissa ollut sisko loistavalle, Maitre Parfumeur et Gantierin Parfum d' Habitille.

Erittäin laadukas tuoksu, ja veikkaan ettei raaka-aineiltaan tämän joukon häntäpäässä.


Nro 1.

- Kuiva, vihanneksellinen alku tuo mieleeni kevään ensimmäiset varhaiskaalit. Rakkautta. Harmi vain että tämä mielikuva viipyy nenässäni vain noin viisi sekuntia.

Drydown omaa jo vähän turhankin tutuksi tulleen juonikuvion: tuntuu vähän siltä kuin käteinen loppuisi juuri siinä vaiheessa kun juuri ollaan pitämässä hauskaa. Se omaa tutun juonikuvion, jossa happoiset makeat kukat sädehtivät myrkkyjään.

Siis, onko tämä ihan perinteinen shampoo, vaiko sittenkin 2 in 1? (joka muuten kuulostaa aivan hirveän tökerön pornorainan nimeltä)


---------------------------------------------


Tässä nämä sitten meni. Testasin kaikkia tuoksuja vain kertaalleen, joten niihin sopii suhtautua varauksella jo senkin takia.

Kiitos Aigulle. Tämä oli ihan hauska pikku projekti, ja miulle henkilökohtaisesti jotain ihan uutta.

Miun on äärimmäisen vaikeaa tunnistaa yksittäisiä raaka-aineita, sillä kokemukseni niistä yksittäin haisteltuna rajoittuu hyvinkiin rajallisiin juttuihin. Tämä on ollut tietoinen ratkaisu jokseenkin, sillä olen aina pitänyt kemiaa ja tiedettä jonkunmoisena romanttisten visioiden tappajana - niiden viimeistenkin.
Esim. jos miulle tarjottaisiin "ruumiinavauspöytäkirjaa" kaikkien aikojen suosikkituoksuistani (A*Men, Ambre Sultan jne.), niin en ottaisi niitä vastaan. Ymmärtääkö kukaan?

Monet Aigun ja kumppaneiden tuoksuista ovat aavistuksen demomaisia, tyypillisiä indie-tuoksuja, mutta joukossa on myös joitain helmiä. Ja makuasioista tietysti voi aina olla montaa mieltä - C'mon, en todellakaan kuvittele olevani mikään totuuden torvi, en sitten alkuunkaan...

Jos jotain jäin hiukan Aigun lähettämästä setistä kaipaamaan, niin tässä joitain:

1) Tuoksuissa voisi olla yleisesti ottaen enemmän rohkeutta ja abstrakteja ratkaisuja. Maintream menestykseen ei liene kuitenkaan edes teoriassa mitään mahdollisuuksia, niin miksei sitten toden teolla yrittäisi tehdä jotain erilaista ja poikkeavaa? Tämä linja saattaisi johtaa sentään jonkunmoiseen suosioon, sillä satun tietämään, että omituisuuksille löytyy maailmalta (ja Suomestakin) yllättävänkin suuri joukko tilaajia.

2) Jonkunmoisena vastakohtana edelliseen, jäin kaipaamaan suorempia linjoja klassisten materiaalien osalta. Rohkeammin ja voimakkaamin vanhoja ja hyviksi todettuja ainesosia (absoluutteja) käyttöön, toki mielellään joidenkin uudenlaisten twistien kera.

3) Kannatan yritystä luoda jotain täysin vastustamatonta. Esim. nykypäivänä hyvin tehty hunajainen, paahdettu piipputupakka gourmand löytää varmuudella yleisönsä. Suoraan sanoen, enemmän tai vähemmän kopioitu versio sellaisista tuoksuista kuin Tobacco Vanille tai Ambre Narguile voisi olla aikamoinen hitti. Nämä molemmat (ja monet muut vastaavat) ovat maailmalla hyvin suosittuja, mutta monet karsastavat niitä naurettavan korkeiden hintojen vuoksi.
Juttu on siinä, etteivät näiden kyseisten tuoksujen raaka-aineet ole erityisen kalliita ja maailma tuntuu vain odottavan tuoksuja jotka ovat samankaltaisia, mutta selvästi edullisempia.


Aigun lähettämistä tuoksuista miun suurimmat suosikit, satunnaisessa järjestyksessä:

03. 13. 08. 06. 02.