Tuoksut

Eeva kirjoitti:

Jaakiem kirjoitti:Wazamba. Pidän kyllä kovasti. Tuoksu katoaa valitettavasti pian hyvin vaimeaksi. Aloitti kiinnostavasti männyllä ja suitsukkeella. Selvästi laadukkaita aldehydejä ympärillä. Siitä siirtyi sitten tylsähköön seetriin. Loppuiltaa kohden alkoi noista patsulia ja mahdollisesti santelia. Aika paljon vaiheita tässä tuoksussa.

Sama tuoksu tänään. Tykkäsin mäntyisyydestä. Mulle tuli siitä mieleen kaarna ja nuotiossa/saunan takassa palava puu. Somalian sijasta tuli kesämökkivibat.

Lainaan nyt näitä vanhempia viestejä, koska aika samat fiilikset itselläkin tästä. Alun suitsuke-mänty oli erittäin miellyttävä, mutta sitä seurannut tunkkainen makeus (ehkä opoponaxia?) vähän rupesi jo kyllästyttämää. Tuoksu kuitenkin kääntyy tästä vielä uudelleen suitsukkeen, havupuiden ja kaarnan suuntaan ja on tässä vaiheessa erittäinkin miellyttävä taas.

Edit. Tässä lopussa on ehkä aika paljon samaa kuin Odinin Tanokessa (tästä on tosin aikaa, kun sitä olen haistellut, niin en mene vannomaan), joskin Wazamba on huomattavasti hienostuneempi ja, huomioiden aiemmat vaiheet, paljon monipuolisempi.

Honoren Coco. Niin kovasti kuin mä Vamppiin rakastuin, niin tää jättää mut ihan kylmäksi. Tämä on TYHJÄ tuoksu. Tässä ei oikeasti ole mitään. Kookos joo, ihan kiva, mutta missä loput? Jos mä olisin tämän tuoksun nenä, niin en todellakaan olisi jättänyt tätä tuoksua tähän pisteeseen, sieluttomaksi. Tyhmää!

Jean Paul Gaultier:n Classique. Ihana aromi, mieskin kehaisi kun viereen istua pätkähin.

↑ KK:lla on erinomainen maku, mutta tuo on kyllä niitä tuoksuja, jotka saavat puistelemaan päätä.

Syön täällä Merkkari mix -pussia, joka ei ole vielä ilmestynyt kauppoihin ja haistelen samalla Sablesia. Sables haisee kuin olisi herutettu lakritsasta suolaisen hikinen osa pullotaikinaan. Tykkään.

Jaakiem kirjoitti:↑ KK:lla on erinomainen maku, mutta tuo on kyllä niitä tuoksuja, jotka saavat puistelemaan päätä.

Hehheh, joo, mää oon kyllä suht moni "ruokainen"

Mun siskolla on tuo tuoksu. Se ole mitenkään hiljainen... siis se tuoksu.

Juuh, ei ole. Ihan äänekäs on. Mutta tuolla fragranticassa jos kurkkaa mitä on "rakastaa" listalla, siellä voi olla joo muutama ylläri pylläri. Tästä oon kyllä tykännyt vuosikaudet. Toinen pullo jo kohta tyhjyyttä ammottaa. Yks niitä joita tulee aina hommattua lisää.

Monsieur Toxu, tässä ehdotukseni Luca Turinin arvion käännökseksi:

"Toinen toistaan seuraavat miesten tuoksut, jotka kaikki pohjautuvat johonkin synteesikemian vastikään keksimään nuottiin, muistuttavat toisinaan meritaistelua: liian ylös, sitten liian alas, liikaa oikealle... parinkymmenen laukauksen jälkeen yksi osuu napakymppiin. Olematta epämiellyttävä, Ungaro pour l'homme osuu liian ylös maalistaan. Samaan liotettujen lehtien nuottiin perustuva Fahrenheit puolestaan ampui hieman liian alas. Ungaro pour l'homme käyttää samaa nuottia lämpimämmällä, puhtaammalla ja mielestäni vähemmän kiinnostavalla metsäisellä pohjalla. Milloin osuu ja uppoaa? Kuten melkein kaikki serkkunsa, tämä tuoksu on kiinnostava naisella."

Voilà! Vastaako Turinin laivanupotus omaa käsitystäsi?

Taidan mennä Escada ph:lla vielä huomisenkin

Ilta- ja aamuvuoron välissä hyvin pieni pala ihanaa unta Lolita Lempickan kanssa

Jaakiem kirjoitti:Wazamba. Pidän kyllä kovasti. Tuoksu katoaa valitettavasti pian hyvin vaimeaksi. Aloitti kiinnostavasti männyllä ja suitsukkeella. Selvästi laadukkaita aldehydejä ympärillä. Siitä siirtyi sitten tylsähköön seetriin. Loppuiltaa kohden alkoi noista patsulia ja mahdollisesti santelia. Aika paljon vaiheita tässä tuoksussa.

Patsulia tai santelia mie en tästä muuten saa irti - tai ehkä ei ole ollut vielä riittävän kauaan iholla, kuka tietää. Mäntyä ja savua lähinnä tähänastinen loppuvaihe, tulee vahvasti lapsuuden partioajat mieleen. Sen sijaan miulla tää on pysynyt aika hyvin; yksi pieni suihkaus tuoksuu melko selkeästi vielä 4-5 tunnin jälkeenkin.

Kaivoin eilen tosiaan kasan Guerlain näytteitä esiin. Istuskelin tässä ja kelailin, että onko Sycomoren jämillä todella näin herkullinen dry down joka keveänä leijailee nenääni. Totesin kyllä, ettei se se ole. Nostin Guerlain pinosta ensimmäisen kuoren ja haistoin. Aaah, se siis oli. Kuoressa luki Boise Torride. Korkista tuli ranteelle niin suuri määrä, että nenä meinasi mennä ihan tukkoon. Ranne täytyi piilottaa joksikin aikaa. Mutta voi pojat kun mä ihastuin tähän. En lämmennyt ekalla kerralla muutama kuukausi sitten, mutta nyt näyttäisi hyvältä. Tosin juuri nyt kun haistelen rannetta, tuntuu kuin mallas tuoksuisi ja sitten taas heittäisi melko karamellimaiseksi Täytyy jatkaa harjoituksia. Eli huomenna tätä lisää jos fiilis sallii

edit.
Hmm miten ne alkunuotit olivatkaan niin paljon paremmat kuin tämä ihme makeus. Voi rähmä, ehdein jo innostua kun kuorikin tuoksui niin hyvältä. Eikö sitä ikinä opi

Gaia kirjoitti:Monsieur Toxu, tässä ehdotukseni Luca Turinin arvion käännökseksi:

"Toinen toistaan seuraavat miesten tuoksut, jotka kaikki pohjautuvat johonkin synteesikemian vastikään keksimään nuottiin, muistuttavat toisinaan meritaistelua: liian ylös, sitten liian alas, liikaa oikealle... parinkymmenen laukauksen jälkeen yksi osuu napakymppiin. Olematta epämiellyttävä, Ungaro pour l'homme osuu liian ylös maalistaan. Samaan liotettujen lehtien nuottiin perustuva Fahrenheit puolestaan ampui hieman liian alas. Ungaro pour l'homme käyttää samaa nuottia lämpimämmällä, puhtaammalla ja mielestäni vähemmän kiinnostavalla metsäisellä pohjalla. Milloin osuu ja uppoaa? Kuten melkein kaikki serkkunsa, tämä tuoksu on kiinnostava naisella."

Voilà! Vastaako Turinin laivanupotus omaan käsitystäsi?

Madame Gaia!

Voilà, todellakin!

Kiitos paljon -- olet aivan he*vetin paljon parempi kuin Google-kääntäjä! Hyvää työtä!

Tänään Sycomore. Tuo metsien vitamiinituoksu. Kävele kevätpäivänä - tiedäthän, juuri sellaisena kun ilma ensimmäistä kertaa alkaa todellakin tuntua lämpimältä - metsäpolkua suon vierestä ja murskaa muutama silmu sormien välissä. Uppoudu ajatuksiin ja aistisisältöihin. Unohda päivittäinen askorbiinihappoannoksesi.

Tämäkin tuoksu sulautuu osaksi minua, miksi en ole jo aikaisemmin hankkinut .

On muuten varmaan aivan pyhäinhäväistys sanoa, mutta kaikista haistamistani tuoksuista Sycomore on tunnelmaltaan lähinnä Le Feu:ta. Molemmissa on samanlainen, greippimäinen hapan raikkaus, joka korostaa puuakkordia mahtavasti, todella harvinainen juonenkulku ihotuoksuissa. Le Feu on se seksikäs ja rönsyilevä sisko, jolta saa aina. Sycomore on se tavoittamaton kurinalainen kaunotar, jonka lähestyminenkin vaatii rohkeutta.