Tuoksut

Hienostuneemman ja valikoivamman maun omaavat tuoksuharrastajat varmaan pyörittelevät nyt silmiään, mutta tämän päivän yllättäjä oli Miss Dior (Cherie). Voi elämä mä en käsitä noita uudelleennimeämisiä, varsinkaan kun sekoitetaan olemassaolevien tuoksujen nimet keskenään. . Tänään oli kerrassaa omituinen päivä, ja uskon sen johtuvan tuosta tuoksusta. Se on niin ällömakea ja päällekäyvä että olen ollut pahoinvoinnin rajamailla koko päivän, ja vaikka yritin pestä tuoksun ranteista pois niin ei se mihinkään lähtenyt! Ihmeellistä tärpättiä, vain yksi suihkaus ja noin voimakas tuoksu, ja tämänhän piti olla teinikategoriaa (eli harmitonta makeaa kukkaishedelmälientä joka ällöttää äkkimakeudellaan mutta hiipuu pian pois). Silti jollain oudolla tavalla pidän Miss Diorista (Cherie), uskon että se on tuoksun vaikutusta kun olen ollut tänään normaaliakin rohkeampi ja spontaanimpi. Tehnyt sellaisia asioita joita normaalisti vain jahkailen, kuitenkaan ryhtymättä tuumasta toimeen. Toisaalta voi ajatella että tämä pahoinvointia aiheuttava tuoksu syövytti aivojani ja uhkarohkeus johtuu siitä.

^Samanlaisia kokemuksia tuosta Miss Dior Chériestä, laitoin kerran lastensynttäreille, kun aattelin, että kai tätäkin pitää joskus käyttää (sain tuon pullon joskus lahjaksi, olin toivonut sitä vuoden 1947 Miss Dioria). Jestas kun se tarttui kuin tauti joka paikkaan se haju .

Ei ollut tarkoitus siis snobbailla tuolla kommentilla, itse en vain yleensä viihdy ihan noin makeissa tuoksuissa.

Tänään L'Eau par Kenzo Wild, tämänkin olen saanut lahjaksi. Tuoksuu ehkä vähän liikaa hajuvedeltä ja taxfree-osastolta, mutta toisaalta tulee mukavia lomamuistoja yms. mieleen. Haihtuu kesällä supernopeasti, mutta näin pikkupakkasella vaikutti olevan pysyvämpää sorttia. Sain tuosta muuten aluksi päänsärkyä, vaikka hyvin harva tuoksu on tuota tehnyt. Onneksi meni parin käyttökerran jälkeen ohi.

toxu kirjoitti:Iltaan Goutalin Sables. Minua inspiroivat satujen karhu ja Oululainen pullataikina.

Muistan sen kuin eilispäivän kun haistelin Sablesia ensimmäistä kertaa. Se oli vuosi 2006. Voi voi, niin ne vuodet vain vierivät... :sad:

Anyway, tuoksu oli Goutalin näytepaketin ylivoimaisesti mielenkiintoisin tuoksu, tähti, joka sai kaiken maailman sitrus-kukka-hömpötykset näyttämään ajan haaskaukselta. En heti tiennyt pidänkö siitä, mutta tajusin oitis että sydämeeni oli tunkeuduttu. Tuo outo, brutaalin alun omaava itämainen sekopää ei jättänyt miuta rauhaan; kävin läpi kaksi kokonaista näytekapselia ennenkuin näin kirkkaana totuuden: tämähän ei pelkästään ole täyden pullon arvoinen, vaan eräs kaikkien aikojen parhaista ja ennenmuuta innovatiivisimmista tuoksuista. Tajuttoman tyydyttävää kamaa, kunhan vain muistan olla annostelussa tarkkana. 2 suihkausta on enemmän kuin tarpeeksi.


" Annick Goutal on syyllistynyt anteeksiantamattomaan, Creedmäiseen tähtipropagandaan: talolta saamassani lehtisessä on esitelty kaikki tuoksut, ja jokaisen kohdalla on enemmän tai vähemmän pitkä litannia, enemmän tai vähemmän kuuluisia ihmisiä, jotka Goutalin mukaan käyttävät kulloistakin tuoksua.
Sablen Goutal väittää olevan ainakin Catherine Deneuven käytössä.

Tarkemmin ajatellen, annan anteeksi. Ihan helposti.

Annick Goutal teki Sablesin, Francis Camailin suosiollisella avustuksella, sellisti aviomiehensä (Alain Meunier) inspiroimana.
Tuoksun raamit ovat siis toisinsanoen kohdallaan.

Itse tuoksu on edelläkävijä, mestariteos, joka kantaa nyt jo edesmenneen Annick Goutalin muistoa uljaasti.

Sables on ensimmäinen tuoksu ikinä jossa on yliannostus kaikkien aikojen suosikki ainesosaani, helichrysumia, ikikukkaa, tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua...
Helichrysumin tuoksu sellaisenaan muistuttaa currya, poltettua sokeria ja kitkerää lakritsijuurta - kaikkia yhdessä ja erikseen.
Kun se sekoitetaan Sablesin tapaan ambran, mausteiden, vaniljan ja santelipuun kera, on lopputuloksena maailman parhaimman tuoksuinen vaahterasiirappi, voisten pannukakkujen kera.
Tätä vaikutelmaa osaltaan korostaa tahmeat, kullanruskeat tahrat pulloni korkin alla.

Sittemmin helichrysum on yleistynyt parfymerian alalla voimakkaasti. Silti kukaan ei ole onnistunut jäljittämään Annick Goutalin, tuon multilahjakkaan kaunokaisen, vuonna 1985 julkaistua nestemäistä kultaa.
Muisto elää, todellakin.

Kaiken huippuna, niinkuin kauniin ikikukan kuuluukin, Sables kestää ihollani pidempään kuin mikään muu testaamistani, sadoista tuoksuista. "

*****

Toxu, ellet sillä jo ole, niin oletko koskaan harkinnut kirjailijan tai muun sanasepän uraa?

Kamicha kirjoitti:Haistelen kodin rauhassa a*menia (kiitos Christian!!) - ja tämä saattaa kyllä olla minun juttuni. Hmmm .

Se voi Kamicha olla sun juttu Suklaa drydown pienellä särmällä kestää,kestää ja kestää Tippa tavaraa ainakin mulle,yksi voimakkaimpia+pitkäkestoisimpia tuoksuja

Ungaro 3 oli tänään ja tykkäsin siitä vielä enemmän kuin lauantaina Huomenna/tänään laitan taas Heritagea

christian777 kirjoitti:

Kamicha kirjoitti:Haistelen kodin rauhassa a*menia (kiitos Christian!!) - ja tämä saattaa kyllä olla minun juttuni. Hmmm .

Se voi Kamicha olla sun juttu Suklaa drydown pienellä särmällä kestää,kestää ja kestää Tippa tavaraa ainakin mulle,yksi voimakkaimpia+pitkäkestoisimpia tuoksuja

Piti munkin haistella tuota, kun aloitte sitä kehumaan. Mulla sattuu olemaan tuosta pieni näyte. En halunut iholle laittaa yötä vasten, mutta suihkautin paperille ja jätin toiseen huoneeseen. Hyvin tuo tuoksu tuntuu kantautuvan. En oikein tiedä, mitä A*menista ajattelisin. Ehkä liian gourmand mulle. Jotenkin koen, että ruokatuoksut pyrkivät miellyttämään muita ihmisiä ja keräämään kehuja. Itse suosin tuoksuja, jotka sanovat, että tässä hankala ja tiukkapipoinen ihminen. Ehkä silloin ulkoinen tuoksukuva vastaa paremmin todellisuutta. Mutta A*men. En tiedä, mitä siitä oikein ajattelisin. Kahvia, suklaata ja laventelia nupit kaakossa.

Joku tuossa ambra-myskipohjassa muistuttaa kovasti miesten Potionia. Tykkään tuosta, vaikka haisee hieman keinotekoiselta. Vai pitäisikö se ajatella patsuli-myski-ambra-pohjaksi? Se taitaa löytyä myös miesten Obsessionista. Vain pintamausteet vaihtuvat. En yhtään ihmettelisi, jos joku osaisi nimetä tuon ambran joksikin tietyksi molekyyliksi. Anyone?

Piti testata samantien kevyesti myös B*meniä, josta sain Christianilta näytteen. Jotenkin A*menia helpompi ymmärtää B*menin kautta. Bee-veli tuntuu hieman vanhemmalta tuoksulta kuin Aa-veli. Lähin sukulainen tälle taitaa olla Body Kouros. Samalla kartalla jossain kauempana kummittelee myös Au masculin. Niche-puolelta samaa lakritsi-laventelia taitaa tarjota 1725.

calypso kirjoitti:Hienostuneemman ja valikoivamman maun omaavat tuoksuharrastajat varmaan pyörittelevät nyt silmiään, mutta tämän päivän yllättäjä oli Miss Dior (Cherie). Voi elämä mä en käsitä noita uudelleennimeämisiä, varsinkaan kun sekoitetaan olemassaolevien tuoksujen nimet keskenään. . Tänään oli kerrassaa omituinen päivä, ja uskon sen johtuvan tuosta tuoksusta. Se on niin ällömakea ja päällekäyvä että olen ollut pahoinvoinnin rajamailla koko päivän, ja vaikka yritin pestä tuoksun ranteista pois niin ei se mihinkään lähtenyt! Ihmeellistä tärpättiä, vain yksi suihkaus ja noin voimakas tuoksu, ja tämänhän piti olla teinikategoriaa (eli harmitonta makeaa kukkaishedelmälientä joka ällöttää äkkimakeudellaan mutta hiipuu pian pois). Silti jollain oudolla tavalla pidän Miss Diorista (Cherie), uskon että se on tuoksun vaikutusta kun olen ollut tänään normaaliakin rohkeampi ja spontaanimpi. Tehnyt sellaisia asioita joita normaalisti vain jahkailen, kuitenkaan ryhtymättä tuumasta toimeen. Toisaalta voi ajatella että tämä pahoinvointia aiheuttava tuoksu syövytti aivojani ja uhkarohkeus johtuu siitä.

Mää tykkään miss dior cherie:stä, sen kaikista versioista. On nami tuoksu! Helppo joo, suosittu- joo-o. Mutta herkullinen! Multa löytyy alkuperäistä 2005 , 50 ml:n pullo ja 2011 , 100 ml:n pullo. Jos muuten tykkäät tästä, varmasti tykkäät myös tuosta Galimardin Songeries tuoksusta on kaksois sisko Miss Dior Cherielle.

Uuh, löysin sunnuntaina kirpputorilta Miss Dior Chérie 2005 -minin, ja sanon että on se melkoinen siirappipommi Varmaankin iloitsen siitä sinä päivänä kun kaipaan jotain maanisen makeaa.

Tänään testauksessa on Ramon Monegalin Cherry Musk, josta en taida pitää yhtään. Tässä on joku levämäinen vivahde... Aika usein kyllä hullaannun tuoksuihin joita ällöän ensimmäiset pari käyttökertaa, saa nähdä miten tässä taas käy

Kuinpoikain puukahvi. Nam, nam, nam. Nyyh.

Onko A*menissa kenenkään muun nenään pientä Blistexin sivukäryä? En oikein saa paikannettua alkuperää, mutta luulen, sen johtuvan tuosta minttu-patsulista. Sääli, koska pilaa multa muuten mukavan suklaa-kahvin.

^ On! Ja myös sinisen vessanraikastimen pikantti lisä.

Jaakiem kirjoitti:Jotenkin koen, että ruokatuoksut pyrkivät miellyttämään muita ihmisiä ja keräämään kehuja. Itse suosin tuoksuja, jotka sanovat, että tässä hankala ja tiukkapipoinen ihminen. Ehkä silloin ulkoinen tuoksukuva vastaa paremmin todellisuutta.

Mun mielestä hajuvesituoksun välittämä viesti muille ihmisille on vähäpätöinen ja erittäin sumea. Se "muille ihmisille syntyvä kuva" on 99% tuoksun käyttäjän omassa päässä.

Todennäköisimmin random vastaantuleva ja tuoksun sillagelle altistuva ihminen lähinnä rekisteröi (jos sitäkään) että jollain joko on tai ei ole hajustetta yllään, ja jos menee oikein syvälliseksi niin henkilökohtaisilla preferensseillään määrittelee että tuo tuoksuu hyvältä tai pahalta, tai neutraalisti että tuo tuoksuu joltain. Tai että onpa tuo suihkinut paljon hajuvettä, mikä ei vielä ihan riitä persoonallisuuskuvaksi asti ("ihminen, joka käyttää paljon hajuvettä").

Itse oon saanut (lähinnä vartavasten patistamalla) luonnehdintoja saippua/aurinkorasva/tätimäinen eri ihmisiltä lukuisista eri tuoksuista, jotka eivät kuulu laisinkaan samoihin tuoksuperheisiin. Yksi kaverini sanoi lähes kaikesta että "tulee mieleen jokin äidin tuoksu".

Yhden nenään hankalat ja tiukkapipoiset tuoksut tuoksuvat toiselle herttaiselta lullukalta...

Jos itse saa jostain tuoksusta kicksejä, niin tuoksua voi ja saa ja ehkä jopa kannattaa pitää myös ihmisten ilmoilla vaikkei olisikaan ihan varma mitä muut siitä ajattelevat. Itse miettisin lähinnä annostelun määrää joissain tuoksuissa ja tilanteissa. Mutta kukin tyylillään.

Tänään kaksi suihkausta poskillla tuoksua, joka on aikalailla vertaansa vailla oleva, ja ainakin näin pitkästä aikaa yllättävänkin miellyttävä pidettävä.

*PARFUMS Series 6 Synthetic: Garage

Notes: Laurel Aldehyde, Traces of Kerosene, Leather Notes, Plastic Floral Notes, Vetiver Acetate, Chinese Cedarwood

" In the marvellous CdG Synth series, this one is the one I like least. It’s still a fascinating creation though.

Birch tar is the main ingredient in this fragrance without a doubt. Smells very vintage woody, smoky and slightly metallic.
This takes me back into the summer cabin I used to visit a lot as a child, and the shed that was there. The smell of Garage is strikingly similar.
That woody shed was filled up with dry birch logs, couple of small motorboat engines, some oils plus other chemicals, tools and dry birch switches that we use here in Finland in sauna.
Really, the smell of that shed is bottled right in here.

To me Garage is definitely one of the most evocative fragrances ever. More than an actual wearing, I like to put this on my hands from time to time and let my mind flow to back in the days when everything was exciting and new… "

Siis, lyhyemmin ja suomeksi: vanha liiteri, pullotettuna, tässä näin. Ihanaa kamaa tämmöiselle jonka sielusta iso pala tulee aina lojumaan jossain päin Savonlinnan synkeitä metsiä.


-----------------------------------------------------------------------------


Jules, pyllyni nuoleminen on ehdottoman kiellettyä tällä foorumilla, mutta kun nyt kerran kysyit, niin paljastettakoon se pois.

Kyllä, kyllä se on totta. Mie olen oikeasti -- uskokaa täi älkää -- olen oikeasti...LAILA HIRVISAARI !!!

Kulissit ovat sortuneet. Vaihdan samantien tuon typerän avatarinkin kunhan vain ehdin.

Olen oikeasti siis 74-vuotias mummo Viipurista. Terve vaan kaikille.

^ hahhah haa ! Joopa-joo Toxu !
Tänään myös Ysl:n Paris

mukael kirjoitti:^ On! Ja myös sinisen vessanraikastimen pikantti lisä.

Jaakiem kirjoitti:Jotenkin koen, että ruokatuoksut pyrkivät miellyttämään muita ihmisiä ja keräämään kehuja. Itse suosin tuoksuja, jotka sanovat, että tässä hankala ja tiukkapipoinen ihminen. Ehkä silloin ulkoinen tuoksukuva vastaa paremmin todellisuutta.

Mun mielestä hajuvesituoksun välittämä viesti muille ihmisille on vähäpätöinen ja erittäin sumea. Se "muille ihmisille syntyvä kuva" on 99% tuoksun käyttäjän omassa päässä...

...Jos itse saa jostain tuoksusta kicksejä, niin tuoksua voi ja saa ja ehkä jopa kannattaa pitää myös ihmisten ilmoilla vaikkei olisikaan ihan varma mitä muut siitä ajattelevat. Itse miettisin lähinnä annostelun määrää joissain tuoksuissa ja tilanteissa. Mutta kukin tyylillään.

Mutta sen mielikuvan kanssa joutuu itse elämään.

En tarkoittanutkaan, että pyrkisin tuoksuillani muita mielistelemään, kiitos vaan tulkinnasta. Kyse on itselleni syntyvistä mielialoista ja tunnelmista. Tuskinpa kukaan joka käyttää Knizejä raskaalla kädellä, pyrkii kerämään hirveästi kehuja aikalaisilta.

Päivän tuoksuna Fou d'Absinthe. Tuo absintti ei tee kovin suurta vaikutusta, mutta männyt ja kuuset ovat aina kivoja. Voi leikkiä, että olisi käynyt vähän ulkona metsässä.

CDG:n Kyoto. Aika ohutta yläpilveä.