Tuoksut

Aamulla ennen nukkumaan menoa Ysatista. Nyt toisella kädellä YR:n uusi kielotuoksu, jonka menin hätäpäissäni tilaamaan kun halvalla sai ja toisella kädellä saman puljun Naturelle, joka tuli jonain kylkiäislahjana.

Kielotuoksu on sellainen synteettinen kevyt kielo. Meneehän tuo jos jotain kevyttä ja nopeasti häipyvää haluaa. Ihan nätti kai. Naturellen annoin esikoiselle, joka siitä vissiin ihan tykkäsi. Harmiton tuoksu, mutta vähän ehkä tylsä ja yksiulotteinen. Ihan nättu tämäkin.

Jostain syystä minulle on hiipinyt nyt jostakin kaipaus ruusuun.

Selkeästi kyllä Thé pour un Été on miulle niitä tuoksuja, jotka vaativat tietynlaisen mielentilan (ainakin nyt talvisaikaan). Lisäsin sitä nyt illalla, kun koko päivän oon kaivannut jotain hengittävää, kevyttä ja puhdistavaa, ja täähän sopi tähän kuin nenä päähän.

Vertailun vuoksi joskus aiemmin puolestaan taisin luonnehtia tätä "laimeaksi sitruunaliemeksi, jota on höystetty teellä". Eli aiemmin mielipide oli melkeinpä negatiivinenkin ja harkitsin jopa pullon myymistä eteenpäin (sokko-ostos). Mutta tämän päivän kokemuksen perusteella tälle on kyllä oma selkeä paikkansa tuoksuvalikoimassa.

Viime yönä Vol de Nuit joka tuntui ihanalta ja rauhoittavalta päänsäryssäkin, nyt töihin La Chasse Aux Papillons.

Eiffelintorni - sinun herkän teräksinen habituksesi kestää helposti vähän tätimäisenkin tuoksun!

Jäin miettimään eilen taas tuota haistamisen erilaisuutta tuon Bois des Ilesin kanssa. Ihmiset tuntuvat vertaavan sitä paljon Egoisteen ja ehkä sieltä pohjalta jotain yhteistä löytyykin. Oma nenäni sanoisi sukulaisuuden olevan paljon läheisempi Chanelin viitoseen - pitkäkestoinen aldehydihuntu (tai minun nenääni pikemminkin tukahduttava täkki, tämäntyyppiset aldehydit käyvät nenääni pahimmalla mahdollisella tavalla), voimakas saippuainen myskisyys ovat täsmälleen samasta paletista. Helmeilevä aldehydeihin saumatta yhdistyvä, ylang ylang vetoinen kukkaisuus myös. Viitosen yleisvaikutelma on paksumpi ja animaalisempi alusta lähtien, lopussa santelin oheen jää makeankukkaista eläintä ja saippuamyskiä, BdI:ssä ohkaisen santelin ja saippuamyskin rinnalle nousee vähitellen häivähdys raikkaita mausteita.

Minusta BdI on Chanelilta tosi laiska ja kaupallinen veto, kevyempi, uniseximpi, vähemmän makea tuoksu niille naisille, joille viitonen on too much. Ja tokihan sitä näillä parametreilla mieskin voi käyttää.

[am-bruh sul-tong] (right?)

Minun mieleni teki tänään pukea ylleni Chanel:n excluista No22.
On tämä nii-in ihana. Se kun tämä aurinko rupeaa näyttäytyä alkaa Divinen divine kaapista kurkistella kuin myös no22. Poikani halusi välttämättä Lolita lempican nimikko tuoksua (Naisten). Ilmassa on mielenkiintoinen tuoksu sinfonia no22:n ja voimakkaan lakritsisen yhdistelmänä.

toxu kirjoitti:[am-bruh sul-tong] (right?)

Miksi tätä haistaa ihmisten yllä niin harvoin? (ehkä siksi, että minä saattaisin puraista satunnaista ohikulkijaa melko usein, jos...)

Ambre Sultan on mun nenään jylhä ja juhlallinen. Mulla on siihen tosi ambivalentti suhde: tykkään ottaa sitä pienen nuuhkaisun, mutta kunnon annos melkein tyrmää.

Ketjua vilkaistuani sipaisin Aaärrää ranteelle ja nyt siinä tuntuu päällimmäisenä savu. Luulen, että AR on ääriesimerkki siitä, miten tuoksu vaihtelee eri ihoilla. Kaikesta huolimatta pidä siitä, se on kuin nuolaisu kinuskikakkua.

Aargh! Yleensä ei käy korjaamassa typoja tai muita kömmähdyksiä, mutta äskeisessä oli niitä vähän liikaan. Aaärrä on tietenki Aaässä.

Oikeasti mulla omatunto kaivelee, kun roikun verkossa, vaikka olisi muuta tehtävää. Kirjoitan sanottavani sekunnissa, ja kämmejä tietenkin tulee. Ja samalla anteeksipyyntö sössötyksestä ja terveiset kaikille En voi luvata, että sössötys loppuu.

Nuuhkin Kosmoskukalta taannoin saamaani Fragonardin Baroqueta. Tämän valmistus on lopetettu, mikä on rikos ihmiskuntaa vastaan. Baroque on päällisin puolin kaunis ja elegantti ruusuhuntu, mutta sen alla asuu pistävä inkivääri ja sitkeä sitrus jotka aivastuttavat joka kerta! Baroque on kuin kevät pullossa: allergisoiva, hennosti vitamiinituoksumainen, mutta ennen muuta sydäntäsärkevän kaunis ruusu. Kiitos Kosmoskukka! Kiitos Baroque! Häpeä Fragonard ja palauta tuoksu välittömästi takaisin myyntikatalogiin!

Histoires de Parfums 1826. Alkunuuhkaisusta lähtien rakkauskastiin Samaan aikaan kevyt ja mausteinen, pidän tavasta, jolla orvokki lähes huomaamattomana sitoo muut nuotit pehmeästi yhteen. Haistan myös aniksen, vaikka sitä ei nuoteissa näykään. Teetäkään tässä ei ole, mutta tunnelma on hyvin samanlainen kuin teen tuoksun vaeltelu keittiössä. Rauhoittava.

1826 Eugenie de Montijo = ehkä HdP:n paras tuoksu. Colette pääsee aika lähelle, ja 1969. Mutta toi 1826 on silkkaa sulokkuutta. Ja minusta siinä on anista! Ambraa, anista ja valkoisia kukkia.

Jicky:a tässä testailen. Voi vitsi, tästäki ois tuo extrait tarjolla...

Eeva kirjoitti:1826 Eugenie de Montijo = ehkä HdP:n paras tuoksu. Colette pääsee aika lähelle, ja 1969. Mutta toi 1826 on silkkaa sulokkuutta. Ja minusta siinä on anista! Ambraa, anista ja valkoisia kukkia.

On tuon tuoksun, ja tuoksufoorumin syy, että ostin juuri Antikka.netistä viisi kirjaa Menin googlailemaan Eugenie de Montijoa, ja päädyin ostamaan hänestä kertovan kirjan ja siinä sivussa neljä muuta, mm. foorumillakin mainitun Oblomovin

Mutta 1826 tuoksuu edelleen niin hyvältä, että kokopullo on vakaassa harkinnassa.

Sumukorento kirjoitti: Mutta 1826 tuoksuu edelleen niin hyvältä, että kokopullo on vakaassa harkinnassa.

Pitäisipä itsekin ottaa tää taas pitkästä aikaa haisteluun. En ole tainnut testata kuin kerran, ja muistan siitä testailusta ainostaan valkokukat ja että tykkäsin kyllä tuoksusta siitä huolimatta yllättävän paljon.