Tuoksut

Jaakiem kirjoitti:

calypso kirjoitti: Päivän tuoksuna Thé Pour un Été. Annostelin sitä aamulla huikeat kaksi suihkausta (yleensä vain yhden), ja ensimmäiset pari-kolme tuntia haistoin itse tuoksun koko ajan todella voimakkaana huolimatta siitä että tein töitä ulkona sateessa! Tunsin sen itseasiassa välillä niin voimakkaana että pelkäsin häiritseväni muita, etenkin aina sisällä käydessäni. No pelkoni taisi onneksi olla turha, ainakaan kukaan ei nyrpistellyt päin naamaa eikä maininnut mitään. En silti voi käsittää niitä jotka väittävät tämän talon tuoksuja pliisuiksi. Nyt 14 tunnin jälkeen haistan tuoksun edelleen jos käsivarteni heiluvat lähelläkään nenääni. Suunnitelmani uusien tuoksujen testailusta iholle saa taas jäädä toiseen iltaan..

Olen lukenut tuosta luonnehdinnan, että se on kuin Eldon röökijasmiini. Kevättee tekee tee-nuotin kanssa jasmiinille saman kuin Eldo tupakkanuotin.

Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta, pitänee varmaan joskus tilata sample tuosta Jasmin et Cigarettesta.

pihlaja kirjoitti:Siis kesätee? Mutta samat fiilikset kuin calypsolla, että tuo on kyllä yllättävän hyvin projektoiva. Itsekin käytän yleensä yhden suihkauksen vain. Kesto tosin ei miun iholla ole ihan tuota luokkaa - pikemminkin liikutaan siellä 4-6 tunnin kieppeillä, ellei tuoksua ole päätynyt myös vaatteille.

Yhden suihkauksen minäkin yleensä käytän ja silloin kesto on jopa kuivalla ihollani jotain työpäivän luokkaa. Eli iltasella voi laittaa jo jotain muuta. Yhdessä välissä päivää pelkäsin jo että onnistuin pilaamaan tämän tuoksun itseltäni, ja että kyllästyttää jo, mutta se oli onneksi erittäin nopeasti ohi menevä aatos. Pikemminkin opin tuntemaan tuoksun tällä tavoin paremmin, ja ehkä jopa pitämään siitä vielä enemmän.

Kamicha kirjoitti:

mukael kirjoitti:^ Täällä tuli Ninfeo Miosta aikanaan kommentti "Haisee vähän pikkelssiltä."

Hmm... muuten, muistan nyt että silloin yhdessä tuoksutapaamisessa miehesi sanoi Santal Massoiasta että siitä tulee mieleen jokin kalaruoka, eikö sanonutkin? Ja siinäkin on viikunaisuutta

No taisipa sanoa. Ja minusta kalan ja rapujen tuoksussa on tiettyä laktonisuutta, tavallaan ehkä ymmärrän tuon mielleyhtymän.

Itse rakastan tuoreen kalan ja rapujen tuoksua. Mutta en sitä fisunhajua, joka tulee vanhempaan tavaraan ja pakasteisiin...

(pidän myös raa-an lihan tuoksusta, erityisesti naudanlihan, peuran ja hirven )

Onkohan se viikuna mikä saa myös Womanityn tuoksahtamaan kalalle tai äyriäisille? En muista enää tarkkaan kumpaan suuntaan se vivahti, haistelin tuota laivalla pari kuukautta sitten.

Viime päivinä Knize Ten on tuntunut sopivalta. Tänään vaihtelun vuoksi testaan David Jourquinin Cuir Tabaccia.

Eau des Merveilles jo kuudetta päivää

Lolitan keskiyön lakujuna myös tänään. Oon aivan loukussa tähän. En tarvitse kuitenkaan apua, sillä nautin olostani.

Kamicha kirjoitti: (pidän myös raa-an lihan tuoksusta, erityisesti naudanlihan, peuran ja hirven )

Oot ihan petoelukka. Ihan selkeä ihmissusi tai joku vastaava kummajainen. Soitan poliisit.



edit: saippuoin suun

Calypso, laitan sinulle putkilon röökijasmiinia tulemaan.

toxu kirjoitti: Oot ihan petoelukka. Ihan selkeä ihmissusi tai joku vastaava kummajainen. Soitan poliisit.

Siitä vaan, tarjoan niille carpacciota ja punaviiniä - puhelen rauhallisella äänellä ja katson sopivin väliajoin vakuuttavasti silmiin.

Juu, ei hyvä viikuna varsinaisesti kalalta tai äyriäisiltä tuoksahda, Womanityyn on rakennettu eräänlainen olfaktorinen vitsi. Saattaa olla, että Ninfeo Mion yhteydessä tuo kalakeitto/pikkelsimielleyhtymä tulee ensisijaisesti noista kasviksisista elementeistä, happamuudesta ja erittäin realistisesta sitruunasta. Ninfeo Mio on yksi niistä harvoista tuoksuista, joissa sitruunaisuus tuoksuu juuri siltä kuin kädet tuoksuvat sitruunoiden käsittelyyn jälkeen. (silti jonkun mielestä tuoksun sitruunaisuus on luonteeltaan synteettistä... ...panin merkille Fragrantican kommenteissa)

Kamicha kirjoitti:Calypso, laitan sinulle putkilon röökijasmiinia tulemaan.

Voi kiitos!

Kamicha kirjoitti:Juu, ei hyvä viikuna varsinaisesti kalalta tai äyriäisiltä tuoksahda, Womanityyn on rakennettu eräänlainen olfaktorinen vitsi. Saattaa olla, että Ninfeo Mion yhteydessä tuo kalakeitto/pikkelsimielleyhtymä tulee ensisijaisesti noista kasviksisista elementeistä, happamuudesta ja erittäin realistisesta sitruunasta. Ninfeo Mio on yksi niistä harvoista tuoksuista, joissa sitruunaisuus tuoksuu juuri siltä kuin kädet tuoksuvat sitruunoiden käsittelyyn jälkeen. (silti jonkun mielestä tuoksun sitruunaisuus on luonteeltaan synteettistä... ...panin merkille Fragrantican kommenteissa)

En ole varma olenko ymmärtänyt vitsiä, mutta mielestäni pullon, sen liemen värin, nimen ja hieman kalamaisen tuoksahduksen kun yhdistää niin ollaan aika huonojen vitsien äärellä.

Huonot vitsithän ovat parhaita vitsejä

Niinjoo, päivän tuoksuna Coeur de Vetiver Sacre.

Caron Aimez-Moi, alkuperäinen versio. Outo, melkoisen ainutlaatuinen minttu-anis-orvokki. Alussa palaneen käryä, ja myöhemminkin tämä heiluu jossain taivaallisen ja erittäin maallisen, ehkäpä likaisen jääkaapin, välimaastossa. Outo ja ihana.

La petite robe noir edp. Edt on sen verran erinlainen verrattuna
Edp:n että edt on nyt tulollaan Steveniltä.

Toisessa kämmenselässä L`artisanin l`eau du navigateur ja toisessa Roger&Galletin bois d`orange.Navigateur ihan hyvä,ehkä vähän liian kuivan mausteinen mulle,mutta ei paha.Bois d`orange taas on mukava sitrushedelmäinen,hyvä kesäinen tuoksu.Tulee vähän fiilis,kuin olisi pessyt itsensä hedelmäisellä saippualla Huomenna mennään edelleen Escada ph:lla

Mun piti lähteä pyöräilemään ja panna Rien haisemaan, mutta kun pyörästä oli kumi tyhjänä, unohduin vararenkaita etsiessä siivoamaan parveketta. Samalla tuli haisteltua tuoksuja, joista muut ovat viime aikoina foorumilla puhuneet.

Ensin kokeilin Tom of Finlandia. Siitä kun puhutaan varsinaisena pommina. En saanut näytetteestä sellaisia tehoja irti, joten hölväsin aika reilusti. Vähän hävetti kyllä ahtaassa hississa vieraidan kanssa, kun pelkäsin, että saatoin tuoksua aika voimakkaasti. Ehkä en sitten kuitenkaan. Alku oli jotenkin hämmentävä, enkä saa siitä kiinni. Tekisi mieli kuvailla sitä keinosahramiksi ja myskiksi. Unohdin sen sitten siivotessani ja yhtä'äkkiä ihmettelin, mistä tulee Midnight in Parisin tuoksu. Ihmettelyn jälkeen paikallistin sen Tompaksi. Joo, ei se kuitenkaan haisi yksi yhteen MiP:ltä tai Blackiltä, mutta yhtenäisyyksiäkin löytyy. Monille Eldon tuoksuille näyttää löytyvän joku tuoksuklassikko ikään kuin lähtö- tai vertailukohdaksi. Eldot eivät ole kuitenkaan kopioita, vaan pikemminkin tulkintoja ja usein paljon modernempia. Eldo on niitä taloja, joiden kohdalla synteettisyys ei ole miinus. Ei joitain peruskorviketta, jota markkinat ovat pullollaan, vaan jotain uutta ja kiinnostavaa. Tom muuttuu ajan kanssa todella vaniljaiseksi.

Sitten kokeilin toiseen kohtaan Tsaria. Ensivaikutelma oli kielteinen. Paitsi että se aavistuksen kutittaa iholla, oli siinä mielestäni jonkinlainen meloninuotti. Hetken päästä tuoksu pyöristyy kuivan pölyäväksi korianteri-saippuaksi, mikä tuoksuu jo paljon paremmalta. Pohjalla on laihaa vaniljaa kokonaisuutta pehmentämässä, mutta kokonaisuus on jotenkin niin hapan, että voisin veikata, että tuoksun rakenne voisi olla fougere tai ainakin joku aromaattinen. Kirjoittelen näitä vaikutelmiani siis mistään tarkistelematta, mikä on se virallinen totuus. Ehkä osa designereiden viehätystä on se, että näin miehekkäitä tuoksuja ei sillä puolen ole tarjolla. En ole varma, haluanko käyttää tätä tuoksua. Vaikutelma on hiukan vanhentunut. Jostain 80-luvun lopusta tai 90-luvun alkupuoliskolta.

Kolmanneksi kokeilin vielä alkuperäistä Arpelsia. Tämä se vasta vanhentunut onkin ja hyvällä tavalla. Tämä kuuluu siihen ryhmään 80-luvun tummasävyisiä tuoksuja, joissa on kaikki nuotit. Pissaa, hunajaa, ruusua, santelia, patsulia. Tämän sijoittaminen mihinkään ryhmään ensinuottien perusteella vaikeaa, mutta tekisi mieli veikata, että koristeltu rokokoofougere. Voi olla kyllä puutuoksukin, koska en poimi laventelia. Christian kysyi joskus tästä mielipidettä, joten veikkaan, että pitäisit.

Tänään töissä oli L'Artisanin The Pour Un Ete, mutta vähemmällä annostelulla kuin eilen. Illan ajattelin olla (miltei) kokonaan tuoksutta, olen jotenkin aivan poikki enkä "jaksa" haistaa tai haistella mitään tänään.

Jaakiem kirjoitti:Mun piti lähteä pyöräilemään ja panna Rien haisemaan, mutta kun pyörästä oli kumi tyhjänä, unohduin vararenkaita etsiessä siivoamaan parveketta. Samalla tuli haisteltua tuoksuja, joista muut ovat viime aikoina foorumilla puhuneet.

Ensin kokeilin Tom of Finlandia. Siitä kun puhutaan varsinaisena pommina. En saanut näytetteestä sellaisia tehoja irti, joten hölväsin aika reilusti. Vähän hävetti kyllä ahtaassa hississa vieraidan kanssa, kun pelkäsin, että saatoin tuoksua aika voimakkaasti. Ehkä en sitten kuitenkaan. Alku oli jotenkin hämmentävä, enkä saa siitä kiinni. Tekisi mieli kuvailla sitä keinosahramiksi ja myskiksi. Unohdin sen sitten siivotessani ja yhtä'äkkiä ihmettelin, mistä tulee Midnight in Parisin tuoksu. Ihmettelyn jälkeen paikallistin sen Tompaksi. Joo, ei se kuitenkaan haisi yksi yhteen MiP:ltä tai Blackiltä, mutta yhtenäisyyksiäkin löytyy. Monille Eldon tuoksuille näyttää löytyvän joku tuoksuklassikko ikään kuin lähtö- tai vertailukohdaksi. Eldot eivät ole kuitenkaan kopioita, vaan pikemminkin tulkintoja ja usein paljon modernempia. Eldo on niitä taloja, joiden kohdalla synteettisyys ei ole miinus. Ei joitain peruskorviketta, jota markkinat ovat pullollaan, vaan jotain uutta ja kiinnostavaa. Tom muuttuu ajan kanssa todella vaniljaiseksi.

Hieman samanlaisia fiiliksiä Laaksosen Token suhteen. Eräs synteettisimmistä tuoksuista, jota olen ikinä haistanut. Aluksi ihmettelin, että mitä tekemistä tällä on Tom of Finlandin taiteen kanssa. Ajattelin tuoksun olevan jotain överimiehinen nahkainvaasio hengitysteihin, mutta itseasiassa se onkin varsin pehmeä unisex-tuoksu. Tom of Finlandin teoksista ensimmäisenä tulee mieleen liioitellun maskuliiniset hahmot, nahka, hiki, nahka, lateksi, nahka ja nahka. EdP on kuitenkin enemmän mokka-vanilja.

Ystäväni harrastaa Tom of Finlandin taidetta syvällisemmin, ja näkee myös herkän ja kauniin puolen Toukon teoksissa. Itse saan revittyä enemmän huumoria kuin taide-elämyksiä näistä piirroksista enkä oikeen näe tätä herkkää puolta niin leimallisena tekijänä, että sen pitäisi määritellä tuoksu. Kiistämättä tämä aspekti on kyllä tiettyinä kausina läsnä ToF:in taiteessa. Tom of Finland on joka tapauksessa kiinnostava hahmo, ja ehdottomasti oman tuoksun arvoinen. Tuoksuna tämä on mielestäni ehkä ELdO:n paras.

Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo Van Cleef&Arpels pour homme Kiitos Jaakiem arvioista