Jaa-a, eipä ole vielä tullut vastaan Ambre Sultania persoonallisempaa - ja silti käytettävää ambraa. Fille en Aiguilles on myös aivan omassa luokassaan, Jeux de Peau on häkellyttävän nerokas gourmand ja Santal de Mysore kerrassaan persoonallinen mausteinen orientaali. Enkä keksi mitään vastinetta Chenellekään, mitään tuoksua, joka olisi sinne päinkään. No, ehkä tylsyys tarkoittaa sinulle, taiga, jotain muuta, mutta omaleimaisuuden puutteesta ja muiden kopioinnista ei ainakaan voi Lutensin tapauksessa puhua... Tuoksut ovat minun nenääni runsaita, mutta samalla selkeitä - eikä synteettinen vivahde dominoi missään niistä. Ranskalaista maalaiskeittiötä parhaimmillaan.
Sain tänään myös A'Menin nahkaversion - ja se on mukavasti vähän likaisempi ja tervaisempi kuin originaali, ei kyllä minulla mitenkään erityisen nahkainen. Tuskinpa tuosta mikään suosikkituoksu tulee, mutta täytyyhän tytöllä yksi Mugler olla

. Täytyy kyllä sanoa, että jos olisin maksanut tuoksusta sen satasen ja kaivanut rumasta pahvikuoresta sen muovihirvitysputelin, niin olisi saattanut muutama perkele päästä. Aivan hirveä pakkaus

. A'Men virittää tietyllä tavalla äärimmilleen sen laventeli-tonka-vaniljakohinan, joka on ihan standardikamaa niin monessa miesten tuoksussa - ja jotain tuossa liemessä on muutenkin. Pidän niistä kahviaromeista kovasti, sääli kun en ole päässyt haistamaan Pure Coffee -flankkeria. Ja minttu nousee jännästi esiin vasta alkuvaiheen jälkeen.
Mutta laventeli-tonka-vaniljakohinankin tekee Serge taitavimmin, Gris clair... vie jalat alta.
Oh deer.