Tuoksut

Hankalasti.
Addiktoidutko helposti?

Nah. Aina on uutta tarjolla ja aina ei huvita - eikä kaikki edes kiinnnosta.

Minkä asian muuttaisit maailmassa ensimmäisenä, jos voisit tehdä mitä vaan?

Pitäisi kai nyt sössöttää nälänhädästä, tasa-arvosta tai maailmanrauhasta, mutta lopettaisin koko olemassaolon. Jopa torakoiden.
Toisin sanoen, paras vaihtoehto iankaikkiselle elämälle.

Tiedätkö tarkkaa kellonaikaa, jolloin olet syntynyt?

Mikä on tarkka? Sekunnilleen en, mutta luokittelisin että tiedän
Joko tiedät elämäntehtäväsi?

Toivoisin, että tietäisin. Se tuskin on mitään kovin suurta. Olen kyllä miettinyt asiaa paljon viime aikoina.

Ketä tai mitä olet viimeksi kaivannut niin että sattuu - ja miksi?

Lastani. Joka voi olla jo tuolla jossain mutta emme ole vielä tavanneet.

Mitä mieltä olet aseista?

Edit. Hah, eikö tässä ollut ensin kysymys kaukomatkat vai mökkiloma, vai katsoinko väärää ketjua? Mielestäni aseissa itsessään ei ole mitään vikaa tai huonoa, vaan ainoastaan lainsäädännössä (liian helppo saatavuus, case jenkit), aseteollisuudessa (sotien edistäminen) ja asekulttuurissa.

(Alkuperäinen viesti:) Tällä hetkellä vastaan, että mökkiloma, koska tämä loppukevät on ollut opintojen vuoksi niin stressaava, että en keksi juuri nyt mitään muuta parempaa kuin se, että saisi viikon tai pari maata kirja kädessä aurinkotuolissa tai kävellä paljain jaloin auringon lämmittämällä rantakalliolla. Olen myös ollut lapsesta asti se, joka haluaisi viettää eniten aikaa mökillä. Toisaalta rakastan kyllä matkailua, kulttuureja, basaareja ja soukkeja, kapeita kujia, maisemia, arkkitehtuuria, vuoria, erikoisia puutarhoja ja vieraita kieliä, joten jonain rauhallisempana ajankohtana olisin luultavasti vastannut kaukomatkat.

Mikä on ollut elämässäsi käänteentekevin tai eniten sen suuntaan vaikuttanut tapahtuma tai päätös?

Mulla on hyvin käytännönläheinen suhde aseisiin. Osaan lopettaa tarvittaessa eläimen ampumalla. Toivon silti, ettei minun koskaan tarvitse tehdä sitä. Olen neuroottisen tarkka aseiden käsittelystä ja säilytyksestä, ne on pidettävä lukkojen takana ja avain sellaisessa paikassa, etteivät lapset tai ulkopuoliset löydä sitä vahingossa.


Ohhoh, joku ehti ensin:)

Vastaan siis siihenkin. Se, että päätin jakaa elämäni mieheni kanssa. Siitä seurasi monen monta asiaa.

Mitä mieltä olet metsästyksestä?

Joo oli eri kysymys aluksi, musta tuntui että se sopisi paremmin tuonne jompikumpi-ketjuun.

Metsästys on cool, muutama työkaveri metsästää ja saan silloin tällöin koirille peuran luita sun muuta roipetta. Mulle sopisi hyvin että mies innostuisi siitä, voisi nylkeä ja laittaa ruoaksi vaikka mitä kunhan aseet olisivat säilössä jossain muualla. Inhoan aseita, en tiedä miksi mutta ne kääntävät vatsaa kuvottavasti enkä itse haluaisi harrastaa ampumsta.

En ole metsästystä vastaan, mutta voi hyvät ihmiset sentään, älkää sanoko että se on cool. Älkää viitsikö perseillä. Naapio, c'mon.

Hey dude, tyyppi joka saa pyydystettyä ruokaa, eikö se ole cool?
Metsänelukat sitä paitsi ovat eettisempää sapuskaa kuin kaupan lihavalikoima. Ja joo, olen kaupunkilainen ja tunnen kaksi metsästäjää ja kaksi aseella itsemurhan tehnyttä joten se selittänee sekavat asetunteet.

Mitä on perseily tässä yhteydessä? Minusta se on ajantappoa - tietyissä yhteyksissä vastaa samaa kuin englanninkielen procrastination - jolle taas ei suomenkielessä liene jahkailua parempaa käännöstä. Joskus olen nähnyt perseilyä käytettävän myös merkityksessä perussuomalaisten kannattaminen.

Tai siis ehkä paremminkin - häiritseekö tässä cool-sanan käyttö metsästyksen yhteydessä - vai myönteinen suhtautuminen metsästykseen?

Joo olen pihalla .

Olen koskikalastanut melko paljon nuorena aikuisena (perho). Harkitsen pienriistan metsästämisen opettelua nyt vanhemmalla iällä (linnut ja jänis nyt ainakin).

Itse en kuvailisi metsästystä cooliksi, mutta lähinnä siitä syystä, että cool ei sovi sanavarastooni. Olen samaa mieltä kuitenkin naapion kanssa tuosta eettisemmän lihan hankkimisesta. Ennenkaikkea minusta metsästys on kuitenkin rehellistä: Jos syö lihaa ja käyttää eläinperäisiä tuotteita, on minusta rehellistä itse myös metsästää eli osallistua ruokansa tappamiseen. Sen sijaan on tekopyhää tuomita metsästäjät tai metsästys, jos kuitenkin kaupan lihatiskistä kantaa kotiinsa pakattua jauhelihaa. Ei kaikkien ole pakko metsästää, pitää aseista tai kyetä tappamaan eläintä, mutta pitää tunnustaa tosiasiat kuitenkin, jos itse on vaikuttamassa valinnoillaan eläinten lahtaamiseen.

Toki metsästäjien joukkoon mahtuu monenlaista sakkia, ja on siellä niitäkin, joilla ei hyvät tavat ja laki pysy mielessä (= not cool), mutta pyrin olemaan sotkematta tätä sakkia varsinaiseen metsästämiseen.

(Lopuksi heitän kysymyksen, jos joku vaikka haluaa tässä välissä palata ketjun otsikon aihepiiriin: Kiinnitätkö huomiota syömäsi lihan eettisyyteen, jos syöt sitä, ja jos kyllä, niin miten?)

PS. Ja olen muuten itsekin harkinnut metsästäjätutkinnon suorittamista.

Kyllä kiinnitän. Meillä suositaan kotimaista lampaanlihaa, joka on kohtuuhintaista, tuotantotapa monin verroin parempi kuin tavan naudalla / sialla. Nauta ja sika luomuna aina kun mahdollista. Riistaa ja poroa kun raaskii ja sitä saa. Vaikka olenkin lihansyöjä, lounasateriani on usein kasvisruoka. Broileri on lähes siivottu pois ruokavaliosta, ei kuitenkaan ihan täysin. Onneksi tuosta alakerran putiikista saa välillä ranskalaista luomukanaa.

Minulla tämä on laajempikin ideologinen kysymys kuin pelkästään lihantuotannon eettisyys - olen alkanut viime vuosina enemmän ja enemmän miettimään nykymenon mahdottomuutta. Mutta eipä siitä nyt tässä enempää.

Mikä on ikävin ruokailukokemuksesi?