Tuoksut

Kumpikin minusta toimii - mikä vaan on itselle mukavampi!

Kyllä se varmaan tulee olemaan sitten se siili. Kiiltokaljussa on hirvee raastaminen, ja sitä pitäis muutenkin hoitaa paljon enemmän.

Pieni avautuminen kaljuuntumisesta tähän...

Mie olin 25-v. kun mie tajusin että tukkani on pikkuhiljaa lähdössä kävelemään. Näin itsestäni otetun valokuvan, joka kertoi karun totuuden. Peilistä en ollut asiaa huomannut.

En ollut koskaan ennen tuota edes ajatellut asiaa. Hassu minä: oletin jostain syystä aina että kaljuuntuminen menee isältä pojalle tyyliin...ja isäni joka kuoli ollessaan 37v., omasi ihan terveen tukan. (sillä oli kuollessaan semmoinen kunnon Ihmemies takatukkakampaus)

No mutta niinhän se on, että kaljugeenit tulevat useimmiten äidin puolelta. Äitini isä, jota en koskaan tavannut sen vuoksi että se meni tappamaan itsensä ennenkuin synnyin, omasi vanhoista valokuvista päätellen samanlaisen hiustyylin kuin mie. Sieltä se siis on peräisin.

Kaljuuntuminen ei ole ollut miulle koskaan erityisen kova paikka, ehkä ennenmuuta sen vuoksi että miulla riittää perspektiiviä aikalailla niihin elämän oikeisiin ongelmiin...
Silti, jos saisin sormia napsauttamalla hiukset takaisin, en epäröisi hetkeäkään - se myönnettäköön.

Vielä parempi, jos saisin valita mieleiseni tukan!
Valinta olisi naurettavan helppoa...David Lynchillä on rikollisen hyvännäköinen pehko:

Tukka-asioihin en ole juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta David <3

Huh huh, helpottipa henkisesti. Päätin pitää vapaapäivän. Minulla on periaatteessa nelipäiväinen työviikko - joka kyllä harvoin toteutuu. Olin tälle viikolle suunnitellut vapaapäivää huomiselle, mutta koska nukkuminen meni viime yönä pipariksi... ...parempi näin.

Asiasta kukkaruukkuun, onko joku muu kokeillut näitä:



Kävin aamulenkillä varvassormikkailla pitkästä aikaa, ja tuntuipa hyvältä! Eihän noilla ihmisten ilmoille voi lähteä, mutta epämääräiseen ryntäilylenkkeilyyni ne sopivat ihanasti! Kuivalla kelillä mainiot myös maastossa.

^"Ryntäilylenkkeily". Haha. Kiitoksia. Olen pitkään jo miettinyt omaa lenkkeilytyyliäni, sopivaa termiä sille, ja siinähän se nyt lepää.
Olen ryntäilylenkkeilijä.

Oikeasti, käyn lenkillä läheisessä metsässä melkein päivittäin, ja miun tyyli on semmoinen että kävelen muuten reippaaseen tahtiin, mutta juoksen kaikki ylämäet...

Nuo tassut ovat hypnotisoivat. Kerro paljon lisää!!!

Joku tekee noilla tossuilla rahaa. Jos niissä ei ole tukirakenteitakaan, niin miten eroavat viiden euron uimatossuista? Oulussa kuulema paljasjalkajuoksutossujen hinta ollut parhaillaan 150 euroa.

Avojalkajuoksubuumi on alkanut ainakin osin kirjasta Born to run. Oletko lukenut? Suosittelen. Toimii vaikka romaanina.

Näin Tervamaratonilla yhden juoksevan täysmatkan noilla.

Hahhah, toxulla ja minulla on sama tyyli!

Tosiaan noissa tossuissa ei ole mitään tukirakenteita - ja varmaan isoin ero uimatossuihin on se, että pohjamateriaali on oikeasti varsin kestävää. Viime kesän sisäänajon jäljiltä pohjissa ei ole kulumia oikeastaan lainkaan, ja taitaapa valmistaja luvata, että noilla voi huoletta astua lasinsirun päälle (en nyt lähde kokeilemaan). Ylihintaiset - aivan varmasti, mutta niin toki on valtaosa muistakin urheilutossuista. Omani ostin Brandoksen alekoodilla ihan sopuhintaan.

Minä en ole mikään juoksuasiantuntija ja kiinnostus noihin tossuihin ei lähtenyt juoksuharrastuksen kautta, vaan yksinkertaisesti siitä, että kaipaan ihan helvetisti paljasjalkaisia lapsuuteni kesiä . Inhoan sukkia ja kenkiä (siis sitä tunnetta kun kenkä on jalassa, monet kengät toki näyttävät kivoilta ), olen sisällä aina paljain jaloin ja olisin ulkonakin kesät edelleen, jos maalla asuisin.

En osaa sanoa vakavalle juoksuharrastajalle noista kengistä mitään, mutta kävelijälle, poluilta poikkeilijalle ja ryntäilijälle ne ovat ihana tuttavuus. Ihmisen varpailla on oikeasti funktio - joka ei todellakaan toteudu silloin kun kenkä puristaa varpaat yhteen ja jäykistää jalkapohjan.

Kenkien kanssa olen hyvin vahvasti kanta-astuja, paljain jaloin ja varvashansikkailla kävelen koko jalkapohjalla ja juoksen luonnostaan varvas edellä. Nivelet kiittää - varvasjuoksun vaimennusta ei minusta voi kengän pohjan iskunvaimennuksella imitoida, jos askellus muuttuu kantajuoksuksi.

Kiitos kirjavinkistä, luen kyllä mielelläni aiheesta!

Voi kuule Kosmo, olenhan mie tietysti noita kaikkia värejä ehtinyt kokeilemaan. Ikää on kuitenkin sen verran...

No, veikkaan että et oo mua vanhempi kuiteskaa. Mie on vuosikertaa -75

Siis mikä noilla varvastossuilla juoksemisen idea on? Parempi, kunto, jalkatyöskentely, mikä? Aina välillä näkee ihmisiä lenkillä noi jalassa. Guuglaisin, mutta kun en tiedä miksi noita tossuja kutsutaan.

Kosmoskukka kirjoitti: No, veikkaan että et oo mua vanhempi kuiteskaa. Mie on vuosikertaa -75

Sama.

arvasin ! vai voisinko jopa sanoa tietäväni

Eeva kirjoitti:Siis mikä noilla varvastossuilla juoksemisen idea on? Parempi, kunto, jalkatyöskentely, mikä? Aina välillä näkee ihmisiä lenkillä noi jalassa. Guuglaisin, mutta kun en tiedä miksi noita tossuja kutsutaan.

Kai nuo varvastossut ovat pohjimmiltaan vastareaktio pronaatio- ja supinaatiouskontoon. Lenkkarifirmat tekevät rahaa koko ajan tekemällä tuetumpia ja tuetumpia kenkiä. Ihmisille diagonisoidaan hyvin kevyin perustein kaikenlaista jalkavikaa, johon pitää saada lisätukea.

Avojalkajuoksijat taas ajattelevat, että jalka laiskistuu ja heikkenee, jos sen virheasentoja tuetaan entisestään ja avoin jaloin tai tossut jalassa juosten jalkojen pienet lihakset pääsevät vahvistumaan.

Osa juoksijoista suhtautuu tähän aiheeseen yhtä vakavasti kuin karppaajat omaan uskontoonsa. Kannattaa varmasti kuitenkin lähteä varovasti liikkeelle noilla, kun jalkojen lihakset eivät ole tottuneet tekemään niin kovasti töitä. Varmasti nuo hyvästä fysioterapiasta käy. Monet ultrajuoksijat juoksevat aivan hengettömiksi ohennetuilla kengillä, joissa ei ole mitään tukia, mutta heidän jalat ovat terästä ja ovat yleensä laihoja luikkuja.

Eeva - jalkaterä työskentelee luonnollisemmin kun se ei ole kenkään puristettuna ja jäykällä kengänpohjalla kahlittuna. Askelluskin voi muuttua (tai sen ehkä pitäisikin muuttua jos lenkkariaskellus on vahva kanta-astunta).

Mutta tämä on kaksipiippuinen juttu. Useimpien ihmisten jalat ovat tottuneet kenkien puristukseen ja tukeen. Varpaat ovat heikot ja peukkuvarvas suhteessa (liiankin) vahva. Varpaat eivät leviä vaan pysyvät supussa. Siksi nuo paljasjalkatossut vaativat melko varovaista sisäänajoa, eikä niiden käyttöönotto ole varmasti kaikille niin helppoa kuin minulle (lapsuuden paljasjalkahistoria lienee muovannut omaa jalkaani oikeaan suuntaan). Kenkien täydellinen kannattomuus ja varpaiden voimakkaampi työskentely tuntuvat pohkeissa ja säärissä. Kävely ja juoksutekniikan muuttaminen eivät välttämättä onnistu luonnostaan.

Aiheesta löytyy asiaa hakusanoilla barefoot running, tai tuotenimellä vibram fivefingers.

Tässä on koko elämänsä paljain jaloin kävelleen ihmisen jalkaterät:



Tässä taas tavalliset nykyihmisen kenkien muovaamat:



Omani ovat selkeästi välimuoto noista.

Ohhoh. Kiitos selvityksestä, Jaakiem ja Kamicha!

Mä elin 3 vuotta Brasiliassa paljasjaloin. Oi niitä aikoja.
Käytin tosin flipflopeja sen vähän mitä kadulla kuljin.