Tuoksut

Ninfeo Mio. Tämä ja =

Käynti Mestarin Herkussa vei samalla myös pikapyörähdykselle Sokoksen tuoksuosastolle:

Prada Candy L'Eau: Paljon mieluisampi miulle kuin alkuperäinen. Ei ole yhtään tunkkainen (toisin kuin alkuperäinen mielestäni), vaan makea, mutta ilmava ja vaniljainen karamellituoksu. Jotain kukkaista tässä tuntuu myös aavistus varsinkin alkuun. Harkintalistalle.
L'Eau par Kenzo Colors: Paha sanoa mitään tästä, kun tuoksu katosi ennen kuin ehti edes kuivaa iholla.
Kenzo Amour I love you: Olisivat tehneet tästä mieluummin tuon L'Eau par Kenzon flankkerin. Tylsä ja vetinen kukkaistuoksu, joita mahtuu tusina kymmeneen, mutta ihan miellyttävä kuitenkin. Tuo mieleen jonkun Issey Miyaken.

Kilian-samplet olivat tulleet LuckyScentiltä. Entiset tuoksut siis saippualla veks käsistä ja tilalle Back to Blackiä! Tämä tuoksuu nyt ensialkuun hyvin realistiselta mehiläisvahakynttilältä mielestäni. Tuo mieleen ortodoksiset aamunavaukset alakoulussa, joissa ortodoksipappi sytytti mehiläisvahatuohukset ja valutti niistä vähän vahaa puiselle kaapille, jotta sai tuohukset pysymään pystyssä.

(Mies puolestaan saa pisteet siitä, että tunnisti heti tupakkanuotin tästä. )

Päivällä oli tuoksuna CdG:n loistava Odeur 53. Viaton kuin vauvan hengitys.

Nyt illalla Dior Fahrenheit, vintage versiona. Olen ehkä ainut ihminen maailmassa joka haistaa tässä vahvasti grillimaustettujen perunalastujen tuoksun. Muiden muassa, tietenkin.


Jos haluaisin tappaa itseni nopeasti, lähtisin tänään koskipuistoon katsomaan kuinka koulun päättäneet ilmapäät juhlivat. En osaa juurikaan kuvitella mitään tuon masentavampaa.

Pysyn sen sijaan kotona, vedän kalsarikännit, ja pohdin että mikä vittu siinä on että miun pyöränrengas on aina puhki.

Jep. Elämä on ihanaa. Älkää edes yrittäkö väittää vastaan.

toxu kirjoitti:Päivällä oli tuoksuna CdG:n loistava Odeur 53. Viaton kuin vauvan hengitys.

Kamala mielikuva! Meni vähän fiilikset. On pitänyt jo pitkään tiltata tätä, mutta nyt täytyy kyllä harkita. Hrr...

---

Päivä mennyt mökillä, joten enempi luonnollisten kuin pullotuoksujen tuoksujen parissa vietetty tämä päivä.

Postinumero 1987.

Annic Goutal:n Les Nuits d`Hardien. Voi vitsi että mää rakastan tätä tuoksua

Fragonardin Muguet, ihana pehmoinen jasmiini, neroli, valkoinen myski. Herkkä, puhdas ja kaunis.

Ajattelin pitää itseni hereillä siten, että kaivan kätköistäni jonkun tuoksun joka on julkaistu sen hetkistä postimäärääni vastaavana vuonna. Harmi että en tajunnut tätä aikaisemmin.

1988.

No, pidetään tämä vintage Fahrenheit. Se tuoksuu ihollani vielä eilisillalta, ja buustan sitä parin suihkauksen verran...

En todellakaan muista mitä mie oon täällä sanonu ja mitä en, mutta senkin uhalla että tämä on toistoa: Ensimmäinen herkkä kosketukseni Fahrenheit tuoksuun tapahtui jo vuonna 1990 - 91.

Parhaan kaverini isukki oli ostanut tätä dödönä laivareissulta, ja se olikin sitten jo jonkunmoinen lesoilun aihe. En muista sanatarkasti käymäämme keskustelua, mutta muistan sen että HEIDÄN meikeläisellä oli VARAA ostaa Fahrenheit, "se maksoi jotain satasen, ja että "se tuoksuu semmoiselta mitä likat eikä akat voi vastustaa."

Ookoo. Ei paljon kyllä kamun jutut kiinnostanu.

Itse haistelinkin Fahrenheitia ensimmäisen kerran vasta vuonna 2004. Olin tuolloin vasta just ja just kiinnostunut tuoksuista, eikä kokemusta juurikaan ollut. (en ollut pitänyt mitään Axea tai kainalo/persehikeä ihmeellisempää ennenkuin täytin 25v.)

Se oli rakkautta ensihaistelulla, ja olen siitä asti pitänyt tätä eräänä kaikkien aikojen parhaista tuoksuista, kaikki mahdolliset luontaistuoksutkin mukaan lukien.

Tuoksu on käynyt läpi luuisia refomulaatioita (IFRA & Dior itse), mutta se on, toisin kuin Turin väittää, edelleen tunnistettava.

Mieletöntä kamaa. Maskuliininen avantgardeus vailla vertaa. Nappanahkaa, sinihomejuustoa, orvokkeja ja savuavia ruohonleikkureita.

CdG Zagorsk. Olen aika hämmentynyt. Odotin paljon tummempaa ja raskaampaa tuoksua. Tämä on raikas, valoisa. En osaa yhdistää tätä ortodoksikirkon sisätiloihin, mutta vanhan Valamon valkeisiin torneihin laivan kannelta katsottuna, kyllä, kuva on ihan täydellinen.

Odottelen mielenkiinnolla drydownia. Tähän mennessä Zagorsk on enemmän sukua esim. Arquiste Aleksandrille ja Eau de Cartierille kuin haistamilleni suitsuketuoksuille.

Tuttu ja turvallinen Rochas man tähän hellepäivään

Mä en millään keksi mitä laittaisin tänään. Ja mua harmittaa. Pidän hirmuisesti Juan Perezin Gardenia Exuberante tuoksusta ja jossain kohtaa hän laittoi sivuilleen, ettei postita USA:n ulkopuolelle. Nyt kysyin, että postittaisiko hän Eurooppaan ja vastaus oli kyllä. Mutta. Tuo tuoksu on nyt kuulemma uutta erää joka on "greener and crisp". Voi prkl. En mä sellaista halua! Vaan juuri tuon mahtavan rohkean kermaisen ihananuuden enkä mitään vihreämpää tai muutakaan Murrrrrrrrr.

Edit. Töihin nyt sitten Amouage Reflection Woman. Itse asiassa aika hyvä valinta. Kukkainen, mutta melko raikas. Hyvä näin lämpimällä.

Ulkoilun ja suihkun jälkeen Un Jardin En Mediterranee. Tuntuu, että Ninfeo Mioa on vielä huokosissa, tämä ei ainakaan riitele. Ja olinpa unohtanut, miten ihana tuoksu tämä on! Seetriä reilusti - ja varmaan sypressiäkin, sen hajua en kyllä tunnista. Päällä sitrusta hassun simamaisessa muodossa - ja vehreyttä monenlaista, häivähdys kukkaa, viikunaa lähinnä lehtinä, ei maitomaisena hedelmänä. Seetrivitamiinia!

Joop! Homme (1989). 2 pientä suihkausta, joista toinen sydämen kohdalle rintaan, ja toinen jaettuna kämmenselkiin.

Miulla oli aikanaan tapana kirjoittaa tuoksuista lyhyitä ensivaikutelmia vihkoon. Tuo tapa on nyt jo vuosia sitten jäänyt, mutta vihkot ovat yhä tallella. Kaivoin esiin sen, missä oli ensivaikutelmani tästä tuoksusta.

Vuodelta 2005:

"Voimakas, terävä, kirsikkainen, miellyttävän synteettinen, mystinen, makean kumimainen, vetoava.
Klassikko, joka yllätti hiukan. Odottamattoman vaikuttava, erikoinen tuoksu. Sisältää vangitsevan, kemiallisen vivahteen."




Arvosteluni vuodelta 2009:

"Hahaa, Joop! Homme. My true love.

I know there are people out there who are taking love for Joop! as a good demonstration of the lack of fine taste. I wonder how it would be possible for me to care less about that

I love Joop!Homme; I have loved it from the first sniff.

Although this has never been a hit in my home country, it is well known that it has sold millions around the world. A real massive success.

This has always puzzled me, because to me Joop! doesnt smell that obviously something that would please great masses. I think Joop!Homme smells quite bizarre and controversial (indeed) and so the big sells is a bit of a mystery to me.
But of course we have more of these scents that are so successful and still hated by many.Thinking about 80`s, Kouros and Fahrenheit are probably the two that comes in mind first


Joop!Homme is a cold, crude synthetic oriental fragrance. It smells absolutely delicious to me, and believe it or not, mysterious too. Its really an odd juice.

Joop!Homme has always reminded me of many different thing, but probably the most unexpected resemblance came from few years ago when I was visiting a hardware store: Suddenly I caught a whiff of Joop! Homme (or so I thought) and for curiosity I started to look around to find out who was wearing this tasty scent. I looked and looked, but there was no one there. I didnt let go, and eventually I was lead by my nose into this thing that had reminded me of Joop!; I hardly could believe it; it was a big black rubber electric cable in a roll. It was kind of soft and it felt very freshly made overall. And the smell of it was so strong and it reminded me SO much of the smell of Joop!Homme!

Like I said, although a flat scent, the aroma of this is capable to remind me of many different kind of things.
In addition to the smell of fresh oily rubber, in Joop! Homme I smell thing like: Floor wax, bitter-sweet English winegum candies, burnt plastic, metal&cinnamon, waxy flowers, bitter-almond oil (or cyanide, if you like), highly concentrated mixed fruit juice, copy machine, mashed raw raspberries, melted PVC and etc.

Bizarre and wonderful. Tasty and intoxicating, and like I said before it is not popular at all in my country.

I just have to ease my hand on application. More than 4 sprays and I probably will drop dead."


Arvosteluni vuodelta 2012:

"Mielenkiintoinen seikka joissain 80-luvun suosituimmissa miesten tuoksuissa (Kouros, Fahrenheit, tämä) on se, kuinka valtavan järjenvastaisista asioista puhumme. Ei ihme, että useimmiten niitä joko rakastetaan tai vihataan --- välissä on iso tila tyhjää.
Joop! Homme on eräs kaikkien aikojen suosituimmista miesten tuoksuista, ja se on myös eräs inhotuimmista. Tuoksu, jolle rakkauden tunnustaminen voi viedä sinulta maineen joidenkin muiden, erityisen tiukkaperseisten, harrastajien keskuudessa.

Kun Joop! Homme ilmestyi v.1989, tarjosi se aivan uuden näkökulman miesten tuoksuihin. Oliko ennen sitä muka ilmestynyt miehille voimakasta, makeaa tuoksua, joka oli pakattuna punaiseen laatikkoon, ja josta paljastui pullo missä lillui hailakan purppuran värinen mehu..?
Typymäisen vaikutelman kruunasi tumman marjapuuron värinen korkki.

Itse tuoksu on täydellinen mysteeri. Se on syntynyt parfymöörin psykedeliassa, kirkkaiden värivalojen tulituksessa, new age musiikin hypnoottisessa rynkytyksessä.
Se missä vaiheessa M. Almairac pääsi lopulta LSD:stä eroon, ei ole meille tärkeää.

Tämä eläimellisen jasmiinin, kumariinin, kanelin ja orvokin ympärille rakennetu supermakea ja voimakas synteettinen kemikaalipommi on kaikille kokeilemisen arvoinen. Se on itse asiassa pakko kokea, vain nähdäksesi kuinka outoja me ihmiset olemme. Kuinka outoihin tuoksuihin meillä on halu pukeutua, ja vielä niin, että se myös monia ympärillämme osaa viehättää."

Huomennakin Rochas man Siirsin ainakin helteitten ajaksi kaikkein ärtsyimmät tuoksut sivuhyllylle ja otin tilalle kevyitä,hedelmäisiä vesituoksuja+muutaman sopivan makian gourmandin