Tuoksut

Chanel no°22 extrait. Aah onneksi otin tämän enkä edt:tä, tämä on ihan mielettömän hyvä! Nyt olen taivaissa, ihan kuplii olo kun tuoksuu niin hyvältä

Eloge du traitre tänään. Se taisi tosin hien mukana liueta aika tehokkaasti, kun tein 1500m ennätyksen pinkoessani duunivaatteissa bussille. Minuutti jäi vielä luppoaikaakin. Venähti vähän päivällinen hyvän ruuan ja juoman parissa. :\

Mulla tälle päivää Les Nuits d´Hardien vaihtui Chalimar parfum Initialiin, myöhemmin Laura Biagiotin alkuperäinen Laura Biagiotti Parfyymi versiona. Onpas tämä ihanan classikko tyyppinen tuoksu. Valkoinen mekko ja korkkarit vaan puuttuu.

Tänään ja vielä huomennakin Benettonin b-united jeans Raikasta ja kevyttä,savossa tänään(kin) ollut +28 varjossa

Heitän ainakin toistaiseksi Vuokseen tuon postimäärä / julkaisuvuosi -leikkini. Kävin tänään nimittäin pitkästä aikaa kotona, ja siellä odotti viisi näytettä, joista en ole aiemmin kokeillut mitään. Kiitos, Kamicha.

Nyt illalla suihkun jälkeen olen testaillut paria tuoksua. Niistä lyhyehköt ensivaikutelmat.

Mugler A*Men Pure Leather.

- Kaikki täällä jotka tietävät makuni, saattavat jopa muistaa että alkuperäinen A*Men on kaikkien aikojen suurin suosikkini (Ambre Sultanin kera). Olen niin suuri A*Men fani että miuta ei ole nämä Pure flankerit juuri kiinnostaneet. Ihan samalla tavalla kuin miuta ei kiinnosta Depeche Moden Songs of Faith and Devotionia edeltävien albumien/biisien remix tai cover-versiot.

Noh, Pure Maltia piti haistella ihan uteliaisuudesta, onhan se näistä flankereista selvästi suosituin, ja ylipäätään, siitä on muodostunut todellinen kulttiklassikko.
PM on mielestäni todella keskinkertainen tuoksu, ja huikeasti "yliarvostettu". Alun ensimmäinen 5 sekuntia on herkullinen, mutta sen jälkeen se muuntuu todella lättänäksi, keinomakeamaiseksi fruity-amberiksi ilman mitään suuntaa tai särmää. Ympäripyöreä mishmash.

Pure Leather oli ajatuksena mielenkiintoinen. Kuinka monta tuoksua tiedätte jotka ovat onnistuneet edes vahingossa kihlauttamaan yhteen gourmandin ja nahan..? (Dzing! pääsee ehkä lähimmälle)

Muglerin Pure Leather on alultaan hyvin lähellä alkuperäistä. Toppiin on johonkin juuri ja juuri mentävään aukkoon ympätty supermieto, hennosti kumimainen tekonahka-noutti.

Drydownin aikana huomaa että kömpelön ja täysin keskeneräiseksi jääneen nahkanoutin edestä tilaa sai tehdä paahdettu kahvi sekä maukkaasti kärähtänyt karamelli. Ja kun "nahkanoutti" antautuu lopullisesti, pääsee sen tekemästä väliköstä esiin hammastahnamainen piparminttu, jonka annosmäärä on pysytetty selvästi ennallaan. Se tuoksuu selvästi jo alkuperäisessä, mutta tässä se läpsyttelee poskelle oikein kunnolla.

Alkuperäinen A*Men on mielestäni selvästi parempi ja tyydyttävämpi, vaikka kyllä tämäkin mielestäni hyvältä tuoksuu. Hammastahnainen/purukumimainen/suuvesimäinen/cut grassmainen/whatever noutti tulee vain lopulta makuuni liiaksi esiin.

Ylipäätään, monet ovat sanoneet että PL on on läheistä sukua alkuperäiselle, ja tottahan se on. Pointless I say. Pointless. Enkä lähde paasaamaan rahastuksesta nyt sen enempää...


Slumberhouse : Jeke.

- Ohhoh. Tämä on todellista hardcore kamaa. Alku tuoksuu aivan oksennetulta yskänlääkkeeltä. Eläimellinen, savuinen. Ihan kuin kaatopaikkapalo: se on kiehtova, mutta en totta totisesti panisi siinä savustettua kyrsää poskeeni.

Makea katajaterva eläimellisine pohjineen tuoksuu todella puistattavalta liian läheltä, mutta sillage on sentään ookoo.

Ihan over the top juttu, tämä. Pidän aromista ihan hirveästi kunhan en mene liian lähelle, mutta ei tämä semmoinen tuoksu ole mihin miulla olisi mitään halua pukeutua. Huonetuoksuna, vain ehkä. Kynttilänä varmasti erinomainen.

Tämä ikuisesti iholla kestävä, lineaarinen, valtavalla volyymilla huutava tuoksu on varmasti todellinen pyromaanin unelma.

Olen aina suhtautunut hyvin skeptinesti näihin indie-juttuihin, ja vaikka tämäkin on itseasiassa yllättävän hyvässä tasapainossa, on se selkeästi kotitekoisen oloinen. Edes millään niche-talolla ei olisi varaa ottaa tämänkaltaista riskiä. Raakalaismainen, todella yksinkertainen, ja aivan helvetin äänekäs. Jeke on kuin Le Labon Patchouli 24 jonka sumutorvi on jämähtänyt ruosteessa kiinni.

Tätä on kyllä pakko haistella pian uudestaan. Ja lupaanpa mie tätä näytteestä yhden kerran pitääkin, ihmisten ilmoilla, ihan vain sen takia että pääsen sanomaan "että mitäs mie sanoin..."

Heh, kukaan ei ole valittanut kun käyttelen Jekeä. Päinvastoin, mies tykkää, tuttavani ihmetteli, että mikä täällä tuoksuu niin hyvältä...

Kasasin paketin nimenomaan sillä periaatteella, että arvelin, ettet ehkä ole noita haistellut - yksittäistä putkiloa on niin orpo lähettää .

Kamicha kirjoitti:Otin Fou d'Absinthen. Tuoksuu hyvältä, mutta ei ihastuttavalta. Kiehtovien villin tummanvihreiden sävyjen alla liikaa kesyä saippuaa. Ei silti mikään saippuamyskipommi, olisin vaan tykännyt tästä vähemmän kesytettynä. Pehmeää mummosaippuaa ja metsäistä villivihreää... ...yhdistelmänä yllättävänkin maskuliininen, mutta kyllä tämä naisellakin menee. Jos yksi yleismäärite on "haisee shampoolta" - niin toinen on "haisee parranajotuotteelta". Tässä on vähän tuota jälkimmäistä. Arvokas tuote kumminkin, kaunis parranajosaippua puisessa rasiassa.

Tuo saippua on aika tyypillistä fougereelle. Olen lukenut, että kumariini ja laventeli yhdistyvät fougereessa molempien saippuaisen osanuotin kohdalla. Eli fougere venyy laventelin ylä-äänistä (tai pikemminkin bergamotista) kumariinin pähkinäisiin osiin saakka. Eli tuo saippuaisuus ei välttämättä ole täysin myskistä peräisin, vaikka niillä sitä saatetaan vahvistaa. Fou d'Absinthe saippuaisuus on tosin hyvin pehmeää. Kai sillä halunut modernisoida vanhaa runkoa. Roger & Gallet L'homme muistuttaa mielestäni Fou d'Absinthea paitsi, että tuoksu ja sen saippuaisuus on käännetty täysin eri volyymille. Fou d'Absinthen havut meinaavat joskus lipsahtaa ohi ihan huomaamatta. Ne paljastuvat kunnolla, kun alun mausteet on käryytetty pois.

Varmaan alun anis on osaltaan tekemässä muuten parranajotuotteen vaikutelmaa.

Kamicha kirjoitti: Kasasin paketin nimenomaan sillä periaatteella, että arvelin, ettet ehkä ole noita haistellut - yksittäistä putkiloa on niin orpo lähettää .

Oikea asenne. Mitä sitä turhasta postimaksuja maksamaan. Taidan itsekin laittaa pari yllätyskirjettä huomenna matkaan.

Tom of Finlandia tänään. Ehkei mikään kesäisin tuoksu, mutta menköön.

Houbigant Orangers en Fleurs. Mulle tulee jotenkin meidän mökki tästä mieleen Tuoksu on sitä laatua, joka voi alkaa tuntua tympäisevältä loppupäivästä - voi tehdä jo mieli jotain muuta, kestääkin pitkään.

Mietinkin, ettei tuo saippuaisuus FdA:ssa ole erityisen myskistä, vaan hyvin pehmeää. Sinänsä miellyttävää, mutta tosiaan, kesyttää minusta tuoksun hienovaraisen sävykkään metsäisyyden vähän tylsällä tavalla. Kiitos, Jaakiem, tuosta kommentista, nyt kuvittelen tunnistavani fougere-akkordin.

Jeke on minusta siinä mielessä harvinainen tuoksu, että toivoisin sen olevan vähemmän konsentroitua tavaraa. Sitä on todella vaikea käyttää niin vähän, että tuoksusta saa parhaan puolen esiin alusta loppuun saakka - eikä mitään täystyrmäystä, joka kestää pari vuorokautta. Mutta kun siinä onnistuu, niin ihana, ihana tupakka-kataja-terva ympäröi lempeänä ja sävykkäänä koko päivän, kääntyen hiljalleen savuiseksi benzoiinituoksuksi. Kaikki ainekset tuntuvat huikean laadukkailta. Terva ja tupakka kietoutuvat etenkin alussa minun nenälleni niin tiiviisti, etten edes tajunnut tuoksun olevan niin tupakkainen, ennen kuin mukael asiasta sanoi - ja nuuhkin tuoksua tupakkavaniljan rinnalla.

Tänään tuoksun huoneelta, Diptyquen Galliano. Tämä on mahtavaa tavaraa, ehdottomasti suosikkieni joukossa. Olivia, ollaanko kavereita?

Laventelinhimoon taas Maison Francis Kurkdjianin Absolue Pour le Matinia.

Kaivoin näytelaatikkoani, ja ranteille päätyi Laurence Dumont Vanille Violette. CSP Vanille Abricotin sisko. Jopa tällaisen sokerihiiren makuun liian makea, kuin marenkia rouskuttelisi. Taidan suihkauttaa jotain tämän päälle, ja katsoa, seuraako katastrofi vai mukava yllätys.

Kamicha lähettämät loput 3 näytettä.

Six Scents M (?) (en saanut tekstistä varmuudella selvää, oli hiukan sotkeutunut)

- Häivähdystä kardemummaa seuraa miellyttävä nahka, joka asettuu johonkin Dzing!:in ja Daim Blond:in väliin.

On vaikea ymmärtää mitä sitten tapahtuu; mistä saan kiinni trooppisen, kookosmaitomaisen vivahteen..? Luulen että Prunol ei ole ainut hedelmäaromi-kemikaali tässä tuoksussa, vaikka nenäni voi hyvinkin tehdä tepposet. Mistä mie mitään tiedän? : - )
(Mutta älkää nyt vi*ussa uskoko niihin julkaistuihin pyramideihin, vaan luottakaa rohkeasti enemmän omaan nenäänne. Pyramidit, etenkin Fragranticalla, ovat usein ihan pelkkä kusiruisku suoraan silmään)

Drydownin aikana nahka tulee enemmän esiin hennon kookosmaitomaisen aromin jo kuoltua, mutta painajainen pilvikujalla jatkuu jo pian, sillä eksoottisen hedelmäinen noutti tulee pian bumerangina takaisin nenään.

Lyhyehkön vaiheen jälkeen nahka tulee taas enemmän esiin, ja se jamittaa estradilla pääosaa aina tuoksun nopeaan kuolemaan saakka.

Todella heikko kestävyys yhden testin perusteella, joka tosin kokeneemmallekkin nenälle, se myönnettäköön, voi usein olla yhtä lähellä totuutta kuin se että ihminen pääsee osalliseksi jumalan näkemisestä.


Parfumerie Generale : L'Ombre Fauve

- Olen hiljalleen oppinut inhoamaan Pierre Guillamea. Ehkä mies on makuuni vain liian kaunis ja olen kateellinen. Ehkä.

Olen testannut talolta monia tuoksuja (en tosin lähimainkaan kaikkia), ja ainut joka on tehnyt vilpittömän vaikutuksen on Cuir Venenum. Se siinä määrin, että epäilen tuon tuoksun tehneen jonkun muun...

Tuoksuja on ukolta suoltunut hirveällä tahdilla, ja ne ovat hirveän hintaisia myös. Nyt jos koskaan olisi laadunvalvonnalla käyttöä.

Ajatellen tätä wanna-be-Lutens-and-more ukkoa, olen ylpeästi yleistä mielipidettä vastaan. Jopa suuri sankarini, Luca Turin diggaa tätä taloa.

L'Ombre Fauve on tasapainoinen, lämpimän puuterinen ambra vahvalla patsulipohjalla varustettuna, ja silti se on kuin kaksi S-napaa: se ei koskaan loksahda kohdalleen.

Outo, silitän-kissaa-ullakolla accord (tyypillistä vahvoille patsulituoksuille) on viihdyttävä, mutta hei: Ambre Sultan ja Ambre Russe ampuvat tätä tykillä mahaan!
Puhumattakaan kaikkien ambrojen äidistä, Shalimarista.

Tämä tuoksuu kyllä tosi hyvältä, vahvoine patsuli noutteine kaikkineen, mutta tällä rahalla saa mielestäni niin paljon parempaakin aikaiseksi. Ruman arabiäijän Patchouli Leaves:kin lyö tämän ihan laudalta.


Byredo : Bullion

- Tuoksujen skannaaminen on jo pitkään ollut helppoa. Vai miten muuten luulette kiinalaisten sivukuja-parfymöörien saaneen mm. Muglerin Angel kopion osumaan lähes täsmällisesti kohdalleen?

Bullion on Lutensin luumuiset orientaalit kopioituna, volyyminappula kaakkoon käännettynä.

Tuoksuuko se hyvältä? No totta helvetissä! Maksaisinko siitä pyydettyä hintaa? No en helvetissä!!

Minustakin M tuoksuu kookosmaiselta - mutta se kestää ihollani helposti pari päivää - puhumattakaan siitä, että sen myski hitsaantuu vaatteisiin ihan helvetillisellä tavalla, omituisen koukuttavan tuoksun ainoa varjopuoli. No, onneksi rakastan sitä pehmeän animaalisen nahkaista aromia.

Kumpikaan noista muista ambroista ei tarjoile L'Ombre Fauven eläimellistä puolta. Ja pyh, Shalimar ei ole ambraa nähnytkään, drydown on lasti opoponaksia .

En saa Bullionista yhtään Lutens-viboja, minusta se on niin synteettisen oloinen (Sheldraken luomukset ovat nenääni maanläheisiä ja luonnollisia - no ehkä Gris Clairia lukuunottamatta, sehän on avaruudesta - koostumus voi toki olla ihan yhtä lailla pelkkää supermolekyyliä, puhunkin nyt vaikutelmista). Synteettisyydestä huolimatta - tai kenties sen takia olen ihan koukussa Bullioniin ja siinäkin tuntuvaan Giacobettin kädenjälkeen, joka on jollain tavalla huikean kolmiulotteinen. Tuoksu aukeaa ympärille kuin sateenvarjo, virittyy ja hengittää tunnista toiseen olematta ahdistava.