Tuoksut

Kiitos! *haukottelee*

Herää kysymys, kuinka huonossa kunnossa oon ollut lukioikäisenä, kun tänään meni silloinen perus juoksulenkkini 3-5 minuuttia nopeammin, vaikka jalassa oli äidiltä lainatut, aivan liian suuret lenkkikengät, tienlaidat olivat täynnä lunta ja jonkin matkaa kävelin... Ja en tosiaan oo ennen viime viikkoa käynyt lenkillä varmaan kahteen vuoteen.

calypso kirjoitti:Pistää miettimään että onkohan kilpirauhasarvot taas ihan päin kettua, ja kumpaankohan suuntaan, kun mikään uni ei riitä (pystyy vetämään sikeitä vaikka 18 tuntia putkeen) ja lihakset ei tunnu tulevan kipeiksi minkäänlaisesta treenistä. Toissapäivänä kokeilin salilla uutta ohjelmaa ja eilen vedin kahvakuulatunnilla tapani mukaan täysiä, mutta ei siltikään. Ei minkään tason jumitusta missään.

Armour Thyroid Mä en olisi hengissä ilman sitä, tavis tyroksiinilla olo oli koko ajan joko vajaalla tai ylitoiminnalla, vaikka arvot ok. Kallistahan tuo on, mutta mitä ei hyvästä olosta maksaisi?

Sumukorento kirjoitti:

calypso kirjoitti:Pistää miettimään että onkohan kilpirauhasarvot taas ihan päin kettua, ja kumpaankohan suuntaan, kun mikään uni ei riitä (pystyy vetämään sikeitä vaikka 18 tuntia putkeen) ja lihakset ei tunnu tulevan kipeiksi minkäänlaisesta treenistä. Toissapäivänä kokeilin salilla uutta ohjelmaa ja eilen vedin kahvakuulatunnilla tapani mukaan täysiä, mutta ei siltikään. Ei minkään tason jumitusta missään.

Armour Thyroid Mä en olisi hengissä ilman sitä, tavis tyroksiinilla olo oli koko ajan joko vajaalla tai ylitoiminnalla, vaikka arvot ok. Kallistahan tuo on, mutta mitä ei hyvästä olosta maksaisi?

Voi vitsi, tuo on ollut mielenpäällä aina toisinaan mutta on niin vaikea ryhtyä tuumasta toimeen. Tiedäthän..
Mikään hinta ei kyllä varmasti ole liikaa jos vain voisi hyvin, tai sillä tavalla normaalisti niin kuin muutkin. Rasittavaa tämä jatkuva sahaaminen millon minkäkin oireiden välillä, ja jos joskus hetkisen tuntuu että nyt on kaikki kohdillaan, niin kyllä aina kourallinen lievempiä vajaatoiminnan oireita jää ystäväksi.

Miten muuten on tuon Armourin kanssa nykyään, onko sillä jotain saatavuusongelmia?

Hiihdin tänään ensimmäistä kertaa neljään tai viiteen vuoteen. Meni tekniikan osalta yllättävän kivuttomasti, mutta vapaalla hiihtäessä huomasi kyllä erittäin selkeästi, kuinka huonossa kunnossa etenkin keskivartalon lihakset ovat tällä hetkellä. Kuuden kilometrin lenkin jälkeen tuntui siltä, että jalat kyllä jaksais vaikka minkä verran, mutta vatsalihakset ja käsivarret ei.

Edit. Pitäisi kyllä säännöllisemminkin kokeilla tätä hupia, kun en tykkää salilla rehkiä ja toi vapaan hiihto tuntuis toimivan sopivan kokonaisvaltaisesti verrattuna hölkkään.

calypso kirjoitti:
Miten muuten on tuon Armourin kanssa nykyään, onko sillä jotain saatavuusongelmia?

Välillä oli, mäkin käytin vähän aikaa toista valmistetta. Armourissa on se ongelma, ettei lääkkeen säilyvyys ole kummoinen, ei siis voi ostaa vuoden lääkkeitä kerralla varastoon, eikä maahantuojallakaan voi olla kummoisia varastoja.

Mä uskaltauduin 7-vuotiaani kannustamana vetämään luistimet jalkaan yli 20 vuoden jälkeen. Pysyin pystyssä ja vähän niinkuin melkein luistelinkin Ja samperi sehän oli vielä kivaa! Ens kerralla sitten ihan reteesti päivänvalossa ja retkiluistelu - here I come

Hiihtämiseen tarvittaiskin sitten vielä vähän paljon enemmän kannustamista ja vääntöä, sen verran on pahat traumat kouluajoilta.

Sumukorento kirjoitti:

calypso kirjoitti: Miten muuten on tuon Armourin kanssa nykyään, onko sillä jotain saatavuusongelmia?

Välillä oli, mäkin käytin vähän aikaa toista valmistetta. Armourissa on se ongelma, ettei lääkkeen säilyvyys ole kummoinen, ei siis voi ostaa vuoden lääkkeitä kerralla varastoon, eikä maahantuojallakaan voi olla kummoisia varastoja.

Ok, hyvä tietää. Pitänee jossain kohtaa koittaa perehtyä tähän tarkemmin, jos vaikka saisi varattua Mehiläiseen ajan kevään mittaan (lääkäri jolle todnäk olisin menossa, vain vierailee täällä). Sen verran tiedänkin että mille tahansa tk-lääkärille ei kannata mennä tuosta Armourista puhumaan. Tai ylipäätään mistään aiheeseen liittyvästä. Harvassa on edes ne lääkärit joilla on neutraali ja nykyaikainen suhtautuminen ylipäätään koko sairauteen, ja vielä harvemmassa ne jotka tietävät muista kuin synteettisestä T4-lääkityksestä.. Raivostuttavaa että pitää olla itse aiheen asiantuntija, ja pitää aina koittaa niellä kiukku kun joku tietämätön lääkäri ei ota tosissaan koska olen hoikka ja päälle päin kuolemanväsyneenäkin melko energisen oloinen (puhun nopeasti ja monesta asiasta yhtä aikaa, ilmeilen paljon, jne).

eiffelintorni kirjoitti:Mä uskaltauduin 7-vuotiaani kannustamana vetämään luistimet jalkaan yli 20 vuoden jälkeen. Pysyin pystyssä ja vähän niinkuin melkein luistelinkin Ja samperi sehän oli vielä kivaa! Ens kerralla sitten ihan reteesti päivänvalossa ja retkiluistelu - here I come

Hiihtämiseen tarvittaiskin sitten vielä vähän paljon enemmän kannustamista ja vääntöä, sen verran on pahat traumat kouluajoilta.

Heh, miulla se menee just toisinpäin: Hiihtämistä harrastin lapsena jonkin verran ja siihen oli vielä erittäin kannustava ympäristökin ("hiihtohullu" isä ja kuntourheilua harrastava äiti), luistimia taas en ois millään halunnut vetää jalkaani. Ehkä miekin otan projektiksi vuorostani uskaltautua luistelemaan joskus.

Mutta joo, yllättävän kivaa tuo oli kuitenkin pitkästä aikaa!

Onkohan sitä vähän liian tavoiteorientoitunut, jos parhaat fiilikset urheilusta ei todellakaan tuu mistään lenkin jälkeisestä hyvästä olosta, vaan siitä, kun pääsee vähän lähemmäksi tavoitettaan? Esim. tänään se, että jaksoi hölkätä melkolailla ongelmitta reilun kilometrin pidemmän lenkin kuin aiemmin, ja tavoitteena siis on pystyi juoksemaan joku 7-10 kilometriä kohtuullisella vauhdilla ennen Jukolan ja Venlojen viestiä (kesäkuun puolivälissä).

Minusta se on vain hyvä asia että osaa asettaa itselle tavoitteita ja iloita niiden saavuttamisesta tai lähestymisestä. Minä en ole koskaan ollut mikään tavoitteellinen liikkuja, en tiedä miksi. "Fiiliksen mukaan" on minulle ainut ideologia ja tapa harrastaa liikuntaa. Tavallaan haluaisin olla tavoitteellinen, mutta niin kauan kun en osaa määritellä mikä olisi minulle se tavoite tai välitavoite minkä haluan saavuttaa, niin jatkan tähän samaan malliin. Ihailen aina silti muita jotka hallitsevat tuon homman. Tsemppiä!

Miulla on itse asiassa aina ollut sama homma. Tai sitten tavoitteet ovat korkeintaan olleet luokkaa "liikkua säännöllisesti" tms. Nyt vaan jotenkin juurtui ensin päähän se ajatus, että haluan ensi kesää varten kehittää juoksukuntoa, kun kerrankin on mahdollisuus käydä suunnistusharjoituksissa säännöllisesti (aiemmin ei ole ollut autoa ja harjoitukset ovat usein etäällä).

Sitten aloin miettiä asiaa myös siltä kantilta, että jotenkin masentavaa, että lähempänä kuuttakymmentä oleva isäni on paremmassa kunnossa kuin minä 24-vuotiaana, ja että nykymenolla mie en nelikymppisenä pysty tekemään muuta kuin kävelemään autoon ja takaisin. Vertailun vuoksi isäni puolestaan hiihti sinä päivänä, kun täytti viisikymmentä, viisikymmentä kilometriä putkeen huolimatta totaalisen surkeasta kelistä (se oli hänen tavoitteensa 50-vuotispäivälle) ja seuraavana päivänä toiset viisikymmentä, koska "keli parani".

Toivottavasti vaan saan pidettyä tätä motivaatiota nyt yllä ja muistettua sen, että oikeasti kyse on ennenkaikkea päättäväisyydestä, itsekurista ja siitä, ettei anna olosuhteiden muodostua tekosyiksi olla lähtemättä lenkille.

pihlaja kirjoitti:Toivottavasti vaan saan pidettyä tätä motivaatiota nyt yllä ja muistettua sen, että oikeasti kyse on ennenkaikkea päättäväisyydestä, itsekurista ja siitä, ettei anna olosuhteiden muodostua tekosyiksi olla lähtemättä lenkille.

Sieltä se putkahti, itsekuri! Sitä minulla ei oikeastaan ole, vaan kaiken täytyy minulla aina lähteä halusta tehdä tai olla tekemättä jotain. Minulla ei ole koskaan oikeastaan ollut mitään säännöllisen liikkumisen tavoitettakaan, varmaankin ihan siksi että tulee kyllä harrastettua liikuntaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Ongelmani taitaa olla se, että teen aina sitä mitä milloinkin huvittaa, eli mitään varsinaista kehitystä ei tapahdu missään lajissa tai ainakin sitä on hyvin vaikea seurata. Olen kuitenkin ajatellut että tämäkin on silti parempi, kuin yrittää pakottaa itsensä salille/lenkkipolulle/jumppaan/pyörälenkille jos vaan ei huvita sillä hetkellä tippaakaan. Sitten pitää keksiä jotain muuta! Viime keväänä kävin tankotanssin alkeiskurssin kun kaipasin vaihtelua.

Ai niin, on minulla yksi tavoite ollut jo pari vuotta. Koska kirjaan liikkumiseni Heiaheiaan ja sitä kautta määriä on helppo seurata, olen asettanut viikkotavoitteekseni 5 tuntia liikuntaa. Ihan mikä tahansa laji siis käy, mutta tuo on ollut minulla sellainen kestotavoite. Kapinahenkisenä olen kuitenkin huomannut että jos seuraan sitä tuntimäärää, niin alan tahallaan loppuviikosta luistamaan niin ettei se meinaa tulla mitenkään täyteen. Sitten taas kun en ollenkaan kiinnitä tuohon huomiota (ja etenkin hyvillä ulkoilusäillä) niin viikkotavoite ylittyy reippaasti. Ihan kuin itseä voisi huijata..

Pulahdin kampuksen altaassa 1.5km reippaalla rintauinnilla. Etta uinnin jalkeen on aina hyva olo - oispa taalla viela saunakin! Kesalla odottaa taas Stadikan kolmen kilsan vesilenkit. :)

Juhlapäivä! Yksi etappi kohti tavoitetta saavutettu: Viisi kilometriä hölkkää meni kävelemättä kertaakaan. Eiköhän tässä vielä ainakin siihen seitsemään pääse ennen kesäkuuta ja saa vauhtiakin vähän kasvatettua - nyt kun ylämäet vielä menivät toooodella hidasta hölkkää.

Tämän kunniaksi käyn kyllä huomenna ostamassa juoksutakin, jotta pääsen tuosta ärsyttävästä tuulipukuteltasta eroon.