Tuoksut

Täällä mennään shalimar:n parissa.

Lushin 1000 Kisses. Ihana aprikoosimarmelaadi ja osmanthus.

Täällä YSL Opium Pour Homme EdP. Mustaherukkainen bon bon. Sopii syksyyn yhtä hyvin kuin nenä pyllyyn. Toisinsanoen, loistavasti.

Annikin Eau de Charlottea. Saan alkuun tästä kunnon marjapuskafiiliksen, joka pehmenee nätisti, mutta himoitsemaani kaakaota en siitä saa lainkaan. Täytyy jatkaa testailuja.

Nenä pyllyssä myös tänään.

Tea for Twota edelleen.

Aamun avasi Boucheronin Jaipur. Mulla nyt selvästi joku tällainen nostalgia kausi päällä. Vanhoja tuttuja!

Junassa seuranani Fille en Aiguilles. Viihdyn.

Kyllä se on syksy nyt, kun Casanova tuoksuu päivä päivältä paremmalta.

Dzongkhaa, tästä tulee aina mieleen Edinburgh.

Tuli niin hytikylmä, että tökkäsin tulen takkaan ja voitelin ranteeni Insolencella. Sillä on varsinkin myöhemmissä kehitysvaiheissa todella lämmittävä vaikutus, ja siitä on tullut mulle parissa viikossa jonkinlainen turvallinen lämpöinen peitto. En tiedä oliko nää mielikuvat ihan kehittäjällä mielessä, mutta muhun sillä on sellanen vaikutus. Koirakaan ei pahastu!

Muutaman päivän olen verhoutunut Vanille Exquiseen, mutta tänään teki mieli jotain terävämpää, joten valitsin Jeux de Peaun. Miten ihana tuoksu pimeisiin syysiltoihin!

Tänään oli Eau du sud -päivä, mutta se ei paljastanutkaan vetiveriä tänään, vaan oli pelkkää minttua ja limeä. Oli pettymys.

Suihkun jälkeen vaihdoin Eau des bauxiin, joka sai särmää kummittelemaan tulleesta Villoresin Incensistä. Nuo Villoresin tuoksut ne on sitkeitä. Patchoulikin kummittelee olohuoneen matosta, sängystä ja takista.

Byredo-päivä. Vasemmassa kädessä Pulp ja Rose Noir, oikeassa Oud Immortel.

Pulp on erikoinen, ihmettelen Fragrantican nuottilistaa ja mietin mitä mitä mitä tämä on? Tämä tuoksuu tomaatin lehdiltä (?) ensin ja sitten alkaa ohut omenaisuus ilmestyä. Missä on hedelmäkori? Missä mustaherukka? Häh?!

Rose noirista ensivaikutelma on vetinen ruusu kosteassa mullassa, sitten jotain hevostallimaista ja makeampaa ruusua.

Oud Immortel on pehmeän pölyinen oud, suosikkini näistä kolmesta vaikka sekin alkoi ohuena ja vei aikaa ennen kuin asettui taloksi iholle.

Testaamani Byredot ovat kaikki jotenkin siluettimaisen ohuita tuoksuja, ne eivät tervehdi halauksella vaan saan korkeintaan sivistyneen ja hiukan varautuneen poskisuudelman. Onko muilla samaa ongelmaa? Esimerkiksi Chembur kestää iholla tosi pitkään mutta on viileän ohut koko sen ajan, ei "lämpene" lainkaan. Ajattelin endin että ehkä se vain on viileä suitsuke (mielenkiintoinen ristiriita muuten) mutta sama tuntuu vaivaavan myös Pulpia ja Rose Noiria. Näissä ei ole täytettä, lihaa luiden päällä. Onko tämä Byredon tyyli vai missaanko täysin jonkun upean ja syvän aspektin näistä koska en vain haista sitä?

Vasemmalla kädellä Guerlainin Cuir Beluga, tuoksu jonka olen kokonaan unohtanut testailla vaikka tuolla se on odottanut kiltisti vuoroaan keväästä saakka. Mutta kuinka tämä voikaan olla näin ihana! Ei yhtään sellainen kuin ennakkoon tutustumatta odotin, vaan aivan ihana. Vaniljaisen pehmeä nahka, monivivahteinen ja arvokas. Kermaisen karamellinen olematta imelä, joku kukka tätä juuri sen verran raikastaa. Nam!