Tuoksut

Diorin Eau Noirea. Suhteeni siihen syvenee kerta kerralta!

Tein siitä itselleni pienen matkadekantin joka pääsi heti käyttöön! (Kiitos Aigu, erityisesti se metallisuppilo on neroutta.)

Ole ystävällinen. Mustasta vedestä jäi minulla jäljelle makea tonkapapuinen tuoksu. Taitaa olla minulle hieman liian lämmin ja makea. Hieno tuoksu noin muuten kyllä.

Aamun aloitan tänäänkin Cruel Gardenialla. Illalla sitten voisi taas testailla jotain.

Mutta en tykännyt eilisestä puuliiteri tuoksusta. Opus VI oli aivan ihana. Ja sitten ei ollut myöskään minun suosikkini tuo Iris Ganache.
Gogol, onko tuo Tonka Imperiale minkälainen?? Sulla visiin on sitä???

Yksi hyvä puoli tässä harrastuksessa on itse asiassa se, että impulssiostoksia on loppujen lopuksi vaikea toteuttaa.

Dzing jää minulla varmasti harkintalistalle (ei vielä hankinta- ), samoin Ouarzazate (Jaakiem, minulla on tunne, että sinun kannattaisi kokeilla tämä!). CdG:n patsuli ei pääse edes harkintalistalle. Taisin joskus sanoa, että aivan sama mitä joku yksittäinen tuoksu maksaa - ostan sen jos haluan. Mutta joku raja sentään . Tuon patsulin millilitrahinta on tähtitieteellinen ja patsuliareenalla minulla on vielä paljon tutkittavaa.

Nyt on iholla jotain, joka taitaa syrjäyttää harkintalistalta jotain muuta. Serge Lutensin Jeux de Peau on taas näitä tuoksuja, jotka tuntuvat välittömästi omalta. Minulla on ollut pitkään harkinnassa Sergeltä joku vähän "naisellisempi" tuoksu ja tähän saakka listalla on sinnitellyt Douce Amere. Nämä tuoksut ovat jollain etäisellä tavalla sukua toisilleen, molemmissa on miellyttävä jännite kitkeryyden ja makeuden välillä - sekä selkeästi erottuva anisnuotti. Mutta Jeux de Peau on nimetty unisex-tuoksuksi - en vissiin mahda sukupuolettomuudelleni mitään .

Pääsin jo aikaisemmin kokeilemaan Jeux de Peau:ta Mukaelin kokoelmista - ja ensihaisto riitti vakuuttamaan, että tämä tuoksu ansaitsee kunnollisen koeajon. Minä haistan Jeux de Peaussa manteliset, aniksella maustetut biscotit, joissa toden totta on pieni palaneen häivähdys - mutta anis vie välillä ajatukset myös lakritsiin. Ihotuoksu on hyvin maitomainen ja siinä on vahamaista, erittäin miellyttävää animaalista sävyä. Mietin, olisinko tunnistanut tästä tuoksusta kookoksen, jos en olisi nähnyt nuottiluetteloa. En välttämättä - kookos kietoutuu tuoksuun täydellisesti, se ei ole näyttämöllä pääroolissa vaan pitää lempeän kermaista kokonaisuutta kasassa silkkihansikkain. Outoa kyllä, minusta tässä tuoksussa on myös aavistus viileyttä, joka ikäänkuin kelluu lämpimän gourmandisen pohjan päällä. Ja pohjalla puunuottia, jossa on Lutensin tuoksuille tunnusomaista ikääntynyttä, vähän tervaista ja pölyistä sävyä.

Tiputan myöhemmin päivällä jonnekin tipan Douce Amerea ja pohdiskelen vähän.

Ourzazate oli minullekin iloinen yllätys!! Series 3:n suosikkini tällä hetkellä. CDG:sta jäi kylläkin kokonaisuudessaan aika vaisu kuva. Kaikesta laajasta hehkutuksesta huolimatta on mulle vähän etäinen.. Mulla on monta Sergeä odottamassa. Tänään saattaakin olla Serge-päivä.

Iholla väreilee Kosmoskukalta saatu Penhaligon's Ellenisia. Huumaava orvokki! Tästä tulee mieleen mummolan piha, hautausmaan kukkakattaukset kesähelteellä, Plantagenin sisäpiha... kunnes eloon herää valkoisten kukkien ja sitruksien orkesteri, joka antaa tuoksulle yllättävää särmää.

Haistan tässä paljon Chanel les exclusifsien Gardéniaa, mutta Ellenisia on vähemmän hienostunut ja orvokkisuudessaan räävittömämpi. Tämä on tuoksu boheemeille puutarhatytöille. I absolutely love this! Ja nyt heräsi mielenkiinto muihinkin Penhaligon'sin tuoksuihin...

Serge Lutens : Chergui. Tämä ei ole hajuvesi, tämä on taikatemppu.

Serge Lutens:n Datura Noir saapui !!! OIh aivan mahtava kokonaisuus. Tämä tuoksuu loppupäivän.

Tänään olen tässä tuoksutellut sellaista kuin Sisleyn Eau D´Ikar. Luokiteltu miesten puolelle, mutta menee niin helpolla naisellekin ettei tosikaan. Ja tää on ihana! Pehmoinen ja voidemainen, itseasiassa mulle tulee tästä jonkin verran mieleen Humiecki&Graefin Bosque ja myös CK One:n kesätuoksu vuodelta 2009. Hittolainen kun tääkin maksaa paljon eikä verkkokaupatkaan nyt auta oikein, kun niistä peruskaupoista mistä kattelin niin ei löydy. Mansikkanetistä kyllä, mutta maksaa sielläkin satasen 50ml...

Aika mieto, tätä voisi suihkutella useammankin töräyksen aika huoletta. Tahtoo tahtoo!

Edit. Tämä mietous on ehdottomasti silti Eau D´Ikarin huono puoli. Saisi olla kyllä voimakkuutta enemmän.

Haistoin myös miehen ostamaa piipputupakkaa, Amphoraa, olipa hyvä tuoksu! Lakritsia ^_^

Rähjäännyttävä reissu - perillä yli 12 h suunniteltua myöhemmin.

Lentokentillä kokeilin Hermesin Vanille Galantea (ei mistään kotoisin) ja Laliquen Encre Noirea (helppo ja lohdullinen hartiahuivi, savuista vetiveriä ja Iso E Superia).

Nyt lopulta kotona Ouazarzaten kanssa (K, kokeile sanoa Wazarstan, menee lähelle). Harkitsen onko täyden pullon väärti. Lohdullinen se ainakin on.

Gogol, oliko se kokeilemani (jolle hädin tuskin keksin paikan käsivarrelta) Bois d'Armenie?

Oli!

Kamicha kirjoitti:Yksi hyvä puoli tässä harrastuksessa on itse asiassa se, että impulssiostoksia on loppujen lopuksi vaikea toteuttaa.

Voi, voi, minulle tuokaan ei ole ollenkaan vaikeaa! *huokaus*

Kädet öljyssä eli Tiialta tuli Kosmoskukan BPAL-näytteet ja niitä oli ihan pakko tietenkin heti kokeilla. Ihan pikkuisia öljylänttejä molemmissa käsissä. Nämä ovat kyllä kerrassaan jännän kummallisen kiehtovia....

^ - älä välitä, ei taida tulla minullekaan luonnostaan...

Yritän siivota heräteostokset kokonaan pois elämästäni. Se ei kyllä ole helppoa...

Mnjoo, kyllähän Jeux de Peaun ja Douce Ameren välillä yhtäläisyyttä on - mutta enpä kumminkaan ruksaa Douce Amerea listalta. Se on kuitenkin kukkaistuoksu, jota rakastan! Douce Ameren kukat ovat kosteita aamukasteen jäljiltä, ne tiukkuvat mettä ja pulleat, raukeat kimalaiset ovat tahranneet niiden terälehdet lukemattomien vieraiden kukkien siitepölyllä. Douce Amere on kukkien orgiat, jotka tarjoillaan vaniljaisen maustepikkuleivän, absintin ja liekehtivän sokeripalan kera.

Mä tykkään Douce Ameresta. Se on jännän dialoginen ja stimuloiva tuoksu.

Jeux de Peaun pilaa multa alun mikropopkorniaromi, elintarviketeollisuuden synteettinen voi. Mietin tässä välillä olenko vain nirso, mutta eilen toivottomasti myöhässä, nälissäni ja väsymyksestä pyörryksissäni lentoa uudelleenreitittäessäni muistin taas miksi reissusoturin elämässä ei ole kehumista (eikä hotellien room service -safkoissa mitään ylellistä).