Tuoksut

Syysviiru kirjoitti:

Jules kirjoitti:Parina viime päivänä olen nauttinut Guerlainin Mouchoir de Monsieurista enemmän kuin koskaan ennen.

En ole laittanut sitä iholle, vaan suihkauttanut kerran pari puseron selkämykseen. Muistan kuinka ensimmäisen kerran nuuhkaisin tätä tuoksua; alun sivetti ei tehnyt kaikkein parasta vaikutusta. Mutta kun se vähitellen vaihtuu solistista säestäjäksi, MdM paranee paranemistaan. Kaunista, lämmintä ja kodikasta pehmeyttä - sekä ajatonta.

Alan vahvasti tulla siihen tulokseen, että ennen vanhaan on osattu yhdistää sopivasti hyvän tuoksuista ja "likaista", ja saatu aikaiseksi todella hyvin tasapainoitettu tuoksu. Olen myös huomaavinani, että MdM on enemmän edukseen vaatteessa kuin iholla - sen puolesta sen nimikin puhuu. Tälläkin hetkellä tuoksu on niin hyvä, että sitä tekisi mieli haukata. Se on kuin hyvän tuoksuiset näkymättömät kädet, jotka rakastavasti halaavat.

Oheinen kirjoitus kuvaa tätä klassikkoa hyvinkin osuvasti:

http://perfumeshrine.blogspot.se/2009/1 ... rance.html

Jules, kirjoitit taas kauniisti Mouchoir de Monsieurista :clap:

Mullakin on antiikkisten tuoksujen ystävänä sama kokemus. Niistä puuttuu nykyajan ympäripyöreä yleismiellyttävyys, ne sanovat tyynesti: ota tai jätä, minä pärjään kyllä.

MdM pitää hankkia testiin, saattaa olla kova kilpailija Blenheim Bouquetille.

Kiitos, Syysviiru! Sepä se niin monesti on nykyajan tuoksuissa, että ne haisevat yleishyvälle, mutta niistä puuttuu luonne.

Olen vuosia sitten testannut Blenheim Bouquetia, ja se oli aika eri luonteinen kuin MdM. Hammam Bouquetissa ja Caronin Pour un Hommessa on jotain yhteistä MdM:n kanssa.

Dirty englishillä jatketaan huomenna.

Eilen ja tänään sama setti, eli päivällä vadelmia ja mustaherukkaa Lancome Tresor Midnight Rosen muodossa, ja illalla Dior Homme Intense.

Sirkka-Liisan Tyttö skutsissa Tämä on niin jouluinen.

Joop Femme

Minulla alkoi periaatteessa joululoma - käytännössä pari asiaa pitää vielä ehdottomasti hoitaa tänään. Kumminkin antauduin vähän nuuhkimisellekin tänä aamuna.

Diorin Leather Oudin minipullo on ollut minulla lainassa iät ja ajat, sen testailu on aina jotenkin epäonnistunut. Tuoksussa on jotain, joka minua kiehtoo, etenkin projektiossa - mutta kyllä se on vaan todettava, että en halua ihon tuoksuvan näin voimakkaasti kahdeksankymmentäluvun tymäkältä Offilta. Jos olet, Spray Enjoy, kuulosalla, niin voisin viimein palauttaa nämä minit .

Kokeilin M/Minkiä paperille, ja tuo ei ole kyllä minua varten. Aldehydi on todella viiltävä ja pesuaineinen, nenä hajoaa. Musteinen vaikutelma on kyllä todella voimakas ja tunnistettava täällä kodin tutussa tuoksuympäristössä. Alla tuntuu olevan kiinnostavia asioita, mutta yliherkkyys aldehydeille tekee tästä minulle ihan mahdottoman tapauksen. (Lisäksi tuntuu siltä, että ne eivät edes haihdu iholta nopeasti, vaikka niitä huipputuoksuina usein pidetäänkin, hitsaantuvat minuun lähes yhtä tiukkaan kuin myskit. Ripsahti vähän kämmenselälle ja haisee taivaisiin, Leather Oudinkin yli.)

Mä testailin M/Minkiä eka kerran kunnolla syksyllä 2011 enkä erityisemmin välittänyt siitä, ja sittemmin nuuhkin sitä todella harvakseltaan. En muista miksi kaivoin sen taas viime kesänä esiin (ehkä oli ollut täällä jotain puhetta Byredosta), mutta nyt se tuoksuikin oikein hyvältä. Mäkään en yleensä kauheasti tykkää kovin aldehydisiksi kokemistani tuoksuista mutta tykkään M/Minkissä just siitä raikkaan ja likaisen/maanläheisen voimakkaasta kontrastista. Byredon sivuilla yhtenä päivänä totesin myös että tästä on harvinaisen hyvin löydettävissä tuoksun inspis (mustemaisuus) ja valmistajan mainitsemat nuotit (adoxal, incense, patchouli leaf, clover honey, amber).

Mulla on kyllä tänä vuonna tapahtunut muitakin takin- tai pikemminkin nenänkääntöjä joidenkin tuoksujen suhteen...

Juuri tuosta syystä on pakko hillota noita vähänkin kutkuttelevia näytteitä.

Voi itkujen kevät, minkä samplen lähetit. Tompan Plum Japonais on



mutta myös

Plum Japonais is the bee's knees.

No niin on!

Tänään on kyllä aivan ylenpalttinen tuoksupäivä. Hain postista 1996:n (taidan valokuvata unboxing experiencen kun on vähän valoakin) - ja postilaatikossa odotteli tämän päivän posti. Andy Tauer lähetti minulle sampleja ennätysajassa. Tilasin ruusuja, erityisesti mausteinen Une Rose Chypree on alkanut ihmeesti kiinnostaa. Otin myös vadelmaruusun, Une Rose Vermeillen. Ja Orange Starin. Andy oli lisännyt pakettiin Incense Rosen. Näissä on vielä kaikissa kätevät pakkaukset, nimikelappu toimii myös tuoksuttelussa.

Täytyy sanoa, että koko ruusuperhe on minusta aivan kerta kaikkiaan huippua tavaraa, ainakin paperilla. Voimakkaita, vivahteikkaita, realistisia ja mielikuvituksellisia. Vahvoin värein piirrettyjä, niinkuin muutkin Tauerin tuoksut. Tuo Incense Rose on paperilla aivan - sitä en tosiaan tilannut, kun muistissa on yksi Guerlainin ruusuinen suitsuke, joka ei herättänyt minussa mitään tunteita. Mutta Incense Rose . Kaksi muutakin ovat mainioita, Une Rose Chypree ihana mausteruusu köllöttelee varsin klassiselta tuoksuvan pohjan päällä. Onnistuu olemaan retro ja moderni yhtä aikaa, onnistuneesti. Tuossa on aldehydisyyttäkin vähäsen, mutta ei nenää repivää määrää, korostaa kanelisuutta (ehkä se kanelialdehydi, se oli muutenkin raaka-aineina haistamistani aldehydeistä siedettävämmästä päästä, vaikkakin hajottavan viiltävä sekin). Tykkään tuosta vadelmaruusupommistakin paperilla kovin.

Orange Star on ehkä vähän liikaa saippuaista appelsiininkukkaa ja vähän liian vähän appelsiinia odotuksiini nähden, mutta testaillaan. Kokeilen tuota myös miehelle ehdottomasti. Samoin kuin Incense Rosea.

Taimi-kissa on muuten kova haistelemaan .

Eilen Tea for Two, mutta jo eilen illalla ja nyt tänään Diptyque - 34 boulevard Saint Germain. Ainakin oletan että se on tämä kun näyte rasiassa ei lue mitään muuta ja muutenkin rasia näyttää samalta kuin kyseisen tuoksun pakettikin, nuotitkin osuisivat jotakuinkin kohilleen.

Tuoksu on kiehtova, fiilis tuntuu kun sattunut pitämään jotakin villapaitaa pitempään ja ollut montaa eri tuoksua ja siitä jäänyt hento sekoitus kaikkea kivaa. Hankaluuksia erottaa nuotteja, mutta alussa hieman mustaherukkaa sekä meikkipussin tuoksu, oletan tämän tulevan iiris + puu kombinaatiosta. Pariin kertaan myös huomannut jotakin hieman mentholista, lienee varmaan eukalyptuksesta tai kardemummasta. Aluks vaikutti huomattavasti kiinnostavammalta, mutta kaikkiaan lähinnä ihan kiva. Pitää palailla joskus myöhemmin tämän pariin josko nenä olisi tarkempi ja saisi enemmän nuoteista kiinni.

Juu ei, Une Rose Chypree on AIVAN liian cinnamaldehydinen. Kiihdyttää mokoma vielä kierroksia, eli se on heippa. Kaksi muuta ruusua tuoksuvat sen sijaan edelleen aivan mainiolta. Tuo vadelma ei ole minun juttu, mutta Incense Rose... ...meillä vois olla jotain säpinää... ...tosin tuossakin vähän taitaa tuoksahtaa cinnamaldehydi. Ei kuitenkaan hyökymällä, kuten Une Rose Chypreessä.

Aldehydit reilusti käytettynä . Saakelin ruusuchypre lemuaa viereisestä huoneesta käsin.

New Haarlemia leukaperissä, kahden pikkuriikksen suihkauksen verran. Herkullinen tuoksu varovaisesti annosteltuna - todella häiriköivä hiukankin liiaksi suihkutellen. Alkaa jo kolmannen suihkauksen kohdalla oksettamaan kahvin tavoin, johon on laitettu 5 lusikallista sokeria.

Mutta juu, varovasti liipasimella, ja sinulle tarjoillaan eräs tyydyttävimmistä gourmandeista koskaan...

Maurice Roucelin kädenjälki on vakuuttava. Oma henkilökohtainen suosikkini mieheltä on pimentoon jäänyt Gai Mattiolon Man's -tuoksu. Miehen tunnetummista tekeleistä suosikkejani on mm. Iris Silver Mist, Rochas Man ja Musc Ravageur (johon miulla on kylläkin viha-rakkaussuhde).

Huomenna Zino Davidoff

Guerlain Mon Precieux Nectar.