Tuoksut

Lolita Lempicka au Masculin Eau de Minuit. Lakritsista on kyse.

The Licorice Fields At Pontefract

In the licorice fields at Pontefract
My love and I did meet
And many a burdened licorice bush
Was blooming round our feet;
Red hair she had and golden skin,
Her sulky lips were shaped for sin,
Her sturdy legs were flannel-slack'd
The strongest legs in Pontefract.

The light and dangling licorice flowers
Gave off the sweetest smells;
From various black Victorian towers
The Sunday evening bells
Came pealing over dales and hills
And tanneries and silent mills
And lowly streets where country stops
And little shuttered corner shops.

She cast her blazing eyes on me
And plucked a licorice leaf;
I was her captive slave and she
My red-haired robber chief.
Oh love! for love I could not speak,
It left me winded, wilting, weak,
And held in brown arms strong and bare
And wound with flaming ropes of hair.

- Sir John Betjeman

Disco Diva. Tässähän on glitteriä 8D

Röökijasmiini, voi . Diptyquen rokkiruusuun henkinen sukulainen, kissojen suosikki. Tuoksu, joka ei imelly, vaan jättää kirpeitä, hyperrealistisia jasmiinijalanjälkiä käyttäjänsä asusteisiin.

Toinen päivä Dior:n Addictin parissa

Givenchy play intense myös huomenna.Olen kyllä nauttinut tästä tänään

Guess by Marciano, lammittaa talleen talvella

Huomenna J.Couture dirty english.

Saunan päälle Penhaligon's Amaranthine.

Givenchy Gentleman (vintage versio). Aivan uskomatonta, suorastaan pelottavaa kamaa. Aavemainen, kuin Knize Ten konsanaan. Ei niin, että itse tuoksuilla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa...

Ylivoimaisesti paras patsuli-tuoksu mitä olen haistellut. Ja mikä hienointa, toisin kuin monet muut patsut, tämä ei tuo mieleen typeriä ja ***** ärsyttäviä hippejä hässimässä Woodstockin pusikoissa. (Kill them all !!!)

Jos pidät Leonard Cohenista ja uhkarohkeista lepakkoluolaseikkailuista, tämä on must have. Myöskin hämyiselle ullakolle sijoittuvia painajaisia rakastavalle.

En pidä tätä koskaan ulkona ihmisten ilmoilla. Ihan niinkuin ne olisivat sen ansainneet.

Piti laittaa tänäänkin Mitsoukoa, mutta yllättävä pahoinvointi esti jalon aikeen :(

toxu kirjoitti:Givenchy Gentleman (vintage versio). Aivan uskomatonta, suorastaan pelottavaa kamaa. Aavemainen, kuin Knize Ten konsanaan. Ei niin, että itse tuoksuilla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa...

Ylivoimaisesti paras patsuli-tuoksu mitä olen haistellut. Ja mikä hienointa, toisin kuin monet muut patsut, tämä ei tuo mieleen typeriä ja ***** ärsyttäviä hippejä hässimässä Woodstockin pusikoissa. (Kill them all !!!)

Jos pidät Leonard Cohenista ja uhkarohkeista lepakkoluolaseikkailuista, tämä on must have. Myöskin hämyiselle ullakolle sijoittuvia painajaisia rakastavalle.

En pidä tätä koskaan ulkona ihmisten ilmoilla. Ihan niinkuin ne olisivat sen ansainneet.

Voiko suomalaisille ylipäätään tulla mielikuvia patsulilta tuoksuvista hipeistä? Onko täällä ikänä hippejä ollutkaan? Saatikka ovatko ne käyttäneet patsulituoksuja? Ainakin Pohjois-Suomessa on olleet hajuvedet ylipäätään hyvin harvinaisia 70-luvulla.

Miten vanhempi herrasmies eroaa nuoremmasta? Moni on myös väittänyt pitävänsä enemmän nykyisestä versiosta.

tigrushka kirjoitti:Saunan päälle Penhaligon's Amaranthine.

Tiesit varmaan, että tuo on lopetettu tuoksu? Tai ainakin niin väittivät Basenotesin tuoreessa artikkelissa.

Jaakiem kirjoitti:

toxu kirjoitti:Givenchy Gentleman (vintage versio). Aivan uskomatonta, suorastaan pelottavaa kamaa. Aavemainen, kuin Knize Ten konsanaan. Ei niin, että itse tuoksuilla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa...

Ylivoimaisesti paras patsuli-tuoksu mitä olen haistellut. Ja mikä hienointa, toisin kuin monet muut patsut, tämä ei tuo mieleen typeriä ja ***** ärsyttäviä hippejä hässimässä Woodstockin pusikoissa. (Kill them all !!!)

Jos pidät Leonard Cohenista ja uhkarohkeista lepakkoluolaseikkailuista, tämä on must have. Myöskin hämyiselle ullakolle sijoittuvia painajaisia rakastavalle.

En pidä tätä koskaan ulkona ihmisten ilmoilla. Ihan niinkuin ne olisivat sen ansainneet.

Voiko suomalaisille ylipäätään tulla mielikuvia patsulilta tuoksuvista hipeistä? Onko täällä ikänä hippejä ollutkaan? Saatikka ovatko ne käyttäneet patsulituoksuja? Ainakin Pohjois-Suomessa on olleet hajuvedet ylipäätään hyvin harvinaisia 70-luvulla.

Miten vanhempi herrasmies eroaa nuoremmasta? Moni on myös väittänyt pitävänsä enemmän nykyisestä versiosta.

Jos on käynyt vaik Indian Bazaarissa tai missä hyvänsä hippikaupassa, niin tunnistaa ihan saletisti hippipatsulin. Ilmiö on kyllä kieltämättä uusi; 60-luvusta en tietty tiedä.

toxu kirjoitti:Givenchy Gentleman (vintage versio). Aivan uskomatonta, suorastaan pelottavaa kamaa. Aavemainen, kuin Knize Ten konsanaan. Ei niin, että itse tuoksuilla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa...

Ylivoimaisesti paras patsuli-tuoksu mitä olen haistellut. Ja mikä hienointa, toisin kuin monet muut patsut, tämä ei tuo mieleen typeriä ja ***** ärsyttäviä hippejä hässimässä Woodstockin pusikoissa. (Kill them all !!!)

Jos pidät Leonard Cohenista ja uhkarohkeista lepakkoluolaseikkailuista, tämä on must have. Myöskin hämyiselle ullakolle sijoittuvia painajaisia rakastavalle.

En pidä tätä koskaan ulkona ihmisten ilmoilla. Ihan niinkuin ne olisivat sen ansainneet.

Toxun fiilistely vei mut Altmanin hienoon 70luvun Westerniin McCabe&Mrs Miller,joka on höystetty Leonard Cohenin haikealla musiikilla.Alkuperäinen gentleman on varmasti upea.

Njaalgahaisyeini kirjoitti:

Jaakiem kirjoitti:

toxu kirjoitti:Givenchy Gentleman (vintage versio). Aivan uskomatonta, suorastaan pelottavaa kamaa. Aavemainen, kuin Knize Ten konsanaan. Ei niin, että itse tuoksuilla olisi mitään tekemistä toistensa kanssa...

Ylivoimaisesti paras patsuli-tuoksu mitä olen haistellut. Ja mikä hienointa, toisin kuin monet muut patsut, tämä ei tuo mieleen typeriä ja ***** ärsyttäviä hippejä hässimässä Woodstockin pusikoissa. (Kill them all !!!)

Jos pidät Leonard Cohenista ja uhkarohkeista lepakkoluolaseikkailuista, tämä on must have. Myöskin hämyiselle ullakolle sijoittuvia painajaisia rakastavalle.

En pidä tätä koskaan ulkona ihmisten ilmoilla. Ihan niinkuin ne olisivat sen ansainneet.

Voiko suomalaisille ylipäätään tulla mielikuvia patsulilta tuoksuvista hipeistä? Onko täällä ikänä hippejä ollutkaan? Saatikka ovatko ne käyttäneet patsulituoksuja? Ainakin Pohjois-Suomessa on olleet hajuvedet ylipäätään hyvin harvinaisia 70-luvulla.

Miten vanhempi herrasmies eroaa nuoremmasta? Moni on myös väittänyt pitävänsä enemmän nykyisestä versiosta.

Jos on käynyt vaik Indian Bazaarissa tai missä hyvänsä hippikaupassa, niin tunnistaa ihan saletisti hippipatsulin. Ilmiö on kyllä kieltämättä uusi; 60-luvusta en tietty tiedä.

Patsulin kyllä tunnistaa, mutta voiko helsinkiläisliikkeessä piipahtaminen herättää aidosti mielikuvia tanssivista hikisistä hipeistä. Eikö se edellyttäisi sitä, että olisi itse nähnyt ja haistanut patsulihipit. En halua paisutella asiaa, koska Toxu oli tarkoittanut tuon vain hauskaksi kevyeksi heitoksi, mutta pointtini oli se, että miten paljon parfyymipuheesta on opittua ja luettua, miten paljon omaa kokemusperäistä. Joskus arvosteluja lukiessa tuntuu, että samat sananparret ja kuvaukset siirtyvät jutusta toiseen. On helppo oppia "oikeat" mielipiteet.

Tämä on vain tällaista pohdiskelua. Enkä tarkoita Toxun kirjoittamia arvosteluja, jotka olen kyllä lukenut ja jotka ovat hyviä.