Tuoksut

Testailin tässä taas Annick Goutalin Mandragorea ja sen innoittama piti kuunnella vähän Iron Maidenia (ei tosin varsinaisesti itse tuoksun vaan alruunan) ja ajattelin, että kaippa me musiikistakin saadaan jotain juttua aikaiseksi.

Moonchild - Hear the mandrake scream
Moonchild - Open the seventh seal
Moonchild - You'll be mine soon child
Moonchild - Take my hand tonight

Tykkään omalla hassulla tavallani Modern Talkingista edelleen. 8)

Pitäkää hauskaa:
http://www.youtube.com/watch?v=eNvUS-6PTbs&ob=av2e
http://www.youtube.com/watch?v=4kHl4FoK1Ys&ob=av2e

Toxu:

Olet selkeästi muutaman vuoden minua vanhempi, mutta kuulostat nuoremmalta. Mikä on nuorekkuutesi salaisuus?

Aigu kirjoitti:Toxu:

Olet selkeästi muutaman vuoden minua vanhempi, mutta kuulostat nuoremmalta. Mikä on nuorekkuutesi salaisuus?

Se että isäni pudotti miut kännipäissään pää edellä lattialle kun olin vauva...

toxu kamoon!!

Jos tykkäät Modern Talkingista niin olisit valinnut jotain vähän vähemmän kulunutta!

Tässä mun mottoni:

Neil Peart on muuten aika suvereeni rumpali, varmasti yksi tämän ajan parhaista! Me likes!

Allekirjoitukseni liittyy sekä musiikkiin, että foorumin aiheeseen:

(Pidän tästä enemmän kuin Parfyymin siloisesta elokuvatulkinnasta)

^ Loistava biisi.

Pidin aikanaan Nirvanasta kovinkin, mutta Kurtin kuoleman jälkeen yleinen nyyhkiminen ja Love alkoi vituttaa niin paljon että en kyennyt kuuntelemaan musiikkia vuosiin.

90-luvun alkupuolella miun oli helppoa samaistua Cobainiin. Vajaa parikymppisenä, masennuksen ja päihdeaineiden ristitulessa rimpuilu oli hengen viedä miultakin. Onneksi ei ollut haulikkoa. Mutta meinasin kyllä jysäyttää autolla siltapilareihin. Se oli hiinä-ja-hiinä, mutta en osunut.

TMI? I don't give a damn...

Katsokaa! Toxu on joskus kuoleman vakavissaan!

toxu, joskus täytyy olla, että voi elää.

Voi kökkö, toi olikin joku typerä englannistetuilla teksteillä. Huonosti käännettyjä ovat yleensä mokomat.

Rammsteinista tulee mieleen Lynchin Lost Highway - josta taas tämä biisi:

Toxu - yleinen nyyhkiminen on niin helppo jättää huomiotta - ja Love kuuntelematta.

Tästä naisesta pidän kyllä paljon (ei liity Nirvanaan muuten kuin että Cobainkin tykkäsi Pollyn debyytistä):

Sitten vähän jotain muuta. Tätä tanssin aikanaan häissäni häävalssina. Ei ehkä se perinteisin valinta.

Minulle tulee toisinaan joistakin biiseistä syystä tai toisesta hetkellinen pakkomielle ja saatan veivata samoja biisejä tolkuttoman monta kertaa peräkkäin tai muuten vaan usein lyhyen ajan sisällä. Joskus näin käy kokonaisille levyille tai toisinaan jollekin tietylle bändille/artistille.

Tässä viimeisin intohimoni kohde. Hyvä versio biisistä ja tuo elokuvan opening title sequence kiehtoo minua niin monella tavalla, että en vaan kyllästy katselemaan sitä. Yksi parhaista kohdista on öpaut 1.11 nurkilla mutta siinä on niin paljon upeita kohtia, että oksat pois! Itse elokuva olikin sitten aika pettymys ja plääh-kokemus.

Toinen mikä on viime aikoina miellyttänyt on Game of Thronesin tunnari (ja koko sarja, sekä kirjat että filmatisointi).

Myös Taru sormusten herrasta trilogian musiikkiin tykästyin kovasti aikoinaan.