Tuoksut

Tätähän ei oltu vielä perustettu..? :)

Aloitan asusteilla.

Minna Parikka veti markkinoilta pois kolmiraitaiset korkkarinsa Adidaksen painostuksesta. Mitä mieltä olette Loboutinin ja YSL:n kiistasta..?

http://www.iltalehti.fi/muoti/2012050315523811_mu.shtml

Mikä on suhteesi muotiin..?

Tykkään kovasti seurata muotia, mutta käytännössä itselläni odottaa himassa avaamaton paketti Ellokselta.. Olen hyvin arkinen pukeutuja, enkä edes asioi hienompia kledjuja myyvissä liikkeissä.

Tiia kirjoitti: Mikä on suhteesi muotiin..?

Jääkylmä.

En seuraa sitten yhtään, enkä ymmärrä sitä. Itse ostan vaatteet useimmiten H&M:n ja Seppälän alennusmyynneistä ja kirpputoreilta (rakastan kirppiksiä).
Ämmällä ja Seppälällä tykkään käydä alessa vasta ihan viimehetkillä. En siksi että prossat ovat parhaimmillaan, vaan siksi että siellä on silloin jäljellä ne rievut jotka eivät kenellekkään muulle kelvanneet. (älkääkä nyt alkako viisastelemaan että tässä on jotain muodikasta!)

Heips,
mulla taas eurot uppoaa tenaviin ja näihin tuoksuihin. Joskus koitan katsella ittelle jotain kivoja kuteita. :)
Useimmin teen vaate ostokseni tuosta Oulun Vimasta, tai H&M:ltä. Joskus stockkalta. Ihan perus settiä. Ja sitten hei,
täällä Limingassa on ihana pieni Pikkuriikka missä yrittäjä tuo ulkomailta vaatteet, tietääkseni myös ranskasta. Sieltä olen jonkun ihanan pikkumekon ostanut. Tavallaan, ihan tavis vaatteita, tai sitte jos näen oikeasti jonku vähä erinlaisen, se tarttuu mukaan. Mutta ei mitään merkki tietoutta.. . Tykkään kylläki stokcmannin Roberts Cofe:ssa lueskella ne muoti lehdet teen ja jonku leivoksen kera, kotoa karattua hetkeksi hengittämään.

Olen rakastanut muotia polvenkorkuisesta (ja se periytyy - tyttäret sovittelevat korkkareita jalkaansa ja pukeutuvat aamuisin prinsessaksi, koulu-univormusta saa sitten taistella).

Tiedän muodista yllättävän paljon, vaikka en enää juuri jaksa seurata trendejä.
Olen tyyliltäni klassinen (= tylsä) pukeutuja. Lempivaatteeni ovat strukturoidut jakut ja leningit. Jakkupuvuissa viihdyn myös. Toki kuljen usein farkuissa. Tykkään kauniisti leikatuista vaatteista ja hyvistä materiaaleista. Viskoosi on inhokkini. Pellavassa näytän pummilta.

Monet vaatteet putoavat päälleni helposti. En ole ihan mallimittainen, olen vähän lyhyt, mutta ruumiissani on tiettyä vaateripustinmaisuutta ja käytän kokoa 38 (ennen lapsia olin pari vuosikymmentä 36). Löydän siksi aleista helposti laatuvaatteita hyvin halvalla, ostan arvovaatteet usein 70 prosentin alesta. Olen siroluisempi kuin suomalaiset keskimäärin - minun ei ole vaikea löytää päällepantavaa Pariisista. Mulle vaikeimpia vaatteita ovat löysät, strukturoimattomat kaapuasut. Pitkät raajani näyttävät harakanpelättimeltä väärissä vaatteissa.

Parikymppisenä kuljin grungemuotia vastaan vintagejakkupuvuissa ja 50-luvun korkkareissa. Ompelin silloin omat vaatteni itse, olin nupullani oleva muodinluoja. Käänsin silloin todella päitä - opiskelijakesän Italiassa pyörin pinkissä Chanel-tyylisessä minivekkihamejakkupuvussa ja superkorkeissa slingbackeissä ja seuraa riitti. Sen jälkeen en ole jaksanut vintagesta innostua. Henkisesti omin aikakauteni on veistoksellinen varhainen 60-luku. Rakastan Calvin Kleinin pelkistettyjä ja käytännöllisiä vaatteita. Minulla on niitä paljon. Koen että ne kehystävät minua oikein nousematta pääosaan. Ne säilyvät rypistymättä matkalaukussa ja niissä olen jaksanut edustaa tyylillä viimeisilläni raskaana.

Nykyään näytän usein aika arkiselta. Vaatevalintojani rajaa mukavuudenhalu. Brasiliassa totuin paljasjalkaisuuteen ja strassikoristeisiin Havaianaksiin. Harpon mieluummin wedgeillä eteenpäin kuin huojun korkkareilla. Idolini ovat voimanaiset (Madeline Albright, Hillary Clinton, Angela Merkel, Margaret Thatcher) - kukaan heistä ei oikein osaa pukeutua mutta ymmärrän mielettömän hyvin miksi substanssi voittaa tyylin.

Pukeudun silti mielelläni omissa rajoissani kauniisti. Viihdyn pikkumustassa, viihdyn punaisessa leningissä ja tolppakorkokengissä. Minulle sopivat heleät selkeät värit. Pidän siitä että autot väistävät ja ratikka hidastaa uudestaan ottaakseni minut kyytiin

Arkivaatteitani ovat lampaanvillainen leninki, Marc Jacobsin hivenen prinsessatyylinen farkkurotsi ja Seven for All Mankindin huikean leveälahkeiset Ginger-farkut. Seassa paljon Zaraa.

PS Spottasin eilen Piazza di Spagnalle yhdet oikeat Louboutinit. Niiden kantaja horjui kivuliaan näköisesti mukulakivillä. Tiedän sen kammottavan tunteen kun lyijykynää ohuempi korko kiilautuu katukivien väliin tai kuoriutuu oviritilässä. Juuri tuollaisesta muodista olen kasvanut ulos: olen paljon mieluummin ruma ja vahva kuin kaunis ja heikko.

Olen aina mieltänyt itseni tyylittömäksi. Silti rakastan satunnaisesti hankkimiani Voguen numeroita. Yhdessä vaiheessa suosikkini oli Italian Vogue, en tosin tainnut ymmärtää sanaakaan. Mutta kuvien takia mä niistä pidänkin.

Tykkään pukeutua mustaan. Toisaalta kesäisin omimmalta tuntuu valkeat tai jopa kirjavat kevyet kesämekot. Tykkään pitkistä helmoista, pukeuduin pari vuotta melko yhtäjaksoisesti simppeleihin pitkiin mustiin hameisiin. Niiden seurana mulla oli musta nahkarotsi ja päässä vielä tuolloin musta tukka. Nyttemmin moinen synkkäily tuntuu kaukaiselta, ja välissä ennen nykyistä (pliisun punaista) tukkaa olinkin blondi melkein vuoden päivät.

En voi sietää pillilahkeita omissa kintuissani. Trumpettilahkeet on olleet mun juttu ihan teinistä asti.

Enemmän kuin HenkkaMaukka/Ellos/Halens/Lindex-vaatteisiin tykkään satsata suht laadukkaisiin laukkuihin ja kenkiin. Nyt vaan olen jämähtänyt kevään aikana Longchampin olkalaukkuuni, joka kaikessa käytännöllisyydessään on tylsämielisyyden ja mielikuvituksettomuuden huippu. Kaksi Parikkaani eivät pääse ihan normiarkena ulos.

Mikäli jonain kauniina päivänä olen menestynyt voisin hankkia pyhäkäyttöön maailman ehkä upeimman ja samalla mulle sopimattomimman laukun, mustan Lady Diorin.

Ymmärrän täysin Lady Dior - fetissisi. Itse hankin sen kirsikanpunaisena vielä joskus.
Diorilla oli ylipäänsä aivan karamellinkoreita veskoja (swoon)

Käytännölliseen puoleeni vetoaa joku Guccin tupsulaukku. Niissä on hinta-laatusuhde kohdallaan ja niitä voi oikeasti kuvitella roudaavansa arkisin joka paikkaan. Pidän eniten cross body -laukuista jotka jättävät kädet vapaiksi.

Vuittonit eivät ole mun juttuni. Merkki on vulgääri ja tupakanruskea nahka sopii joko spray taniin tai sardiniarusketukseen. Minähän en rusketu juuri lainkaan.

Mulla on myös pari pientä vasikannahkaista Longchampia. Se on tylsätylsätylsä laukku mutta äärimmäisen kätevä.

Joskus vielä hankin Hermèsin Kellyn tai Birkinin. Rakastuin siihen teininä (ja käytin silloin puhki valkean Kelly-kopion) ja se on valitettavasti ominta tyyliäni - klassista ja tylsää

Varhaisteininä äiti pakotti minut pukeutumaan kammottaviin rytkyihin. Muistan varmaan hautaan asti hirveät vakosamettihousut joita äiti oli löytänyt useamman parin jostain alelaarista. Kadehdin kaikkia kavereita, koska kaikilla muilla oli ihania merkkivaatteita, paitsi minulla. Sitten äiti toi jostain työkaverilta saatuja sen lasten vanhojen vaatteita ja minä sain elämäni ensimmäiset aidot MicMacit. Ihanat vihreät pillifarkut! No, se vihreys ei oikeasti ollut mitenkään kovin ihanaa mutta ne oli sentään merkkifarkut niin värillä ei niin ollut väliä.

Taisin olla kuudennella kun sain käsiini kaksi neonväristä Kappan verkkatakkia. Tai hupparityylisiä ne taisi olla, vähän lepakkohihamaisilla hihoilla. Neonkeltainen ja neonpinkki. Ah, rakkautta!! Menin 15-vuotiaana postille kesätöihin ja siitä lähtien olen itse ostanut omat vaatteeni. En todellakaan mitään kalliita. Paitsi mustat MicMacit! Seuraava farkkurakkaus olikin sitten Levi's 501.

Lukiossa ollessa ompelin aika paljon itse. En muuten ole ikinä ennen enkä sen jälkeen pukeutunut yhtä tyylikkäästi ja koordinoidusti. Lukion jälkeen lähdin Saksaan au pairiksi ja sieltä tultuani menin peruutuspaikalle ammattikouluun. Halusin oppia ompelemaan ihan oikeasti ja virallisesti. Noh, en ole ommellut enää moneen vuoteen.

Lihoin lasten aikana ja välissä ja whatnot, sitten laihdutin itseni takaisin kuosiin kunnes elämä heitteli ja söin suruuni ja pahaan olooni ja nyt on tilanne se, että tarttis taas tehrä jotain. Ei tee mieli hankkia mitään kivaa ja kaunista eikä varsinkaan kallista koska oma varsi ällöttää ja koko ajan kuvittelen, että kyllä minä vielä tästä laihdun. Niinpä kuljen epämääräisissä räteissä. Muodilla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä.

Tiedän kyllä millaisia vaatteita haluaisin käyttää jos minulla olisi varaa ja varsinkin kroppaa. Asusteista rakastan erityisesti kenkiä ja laukkuja myös. Olen myös pukeutumistyylillisesti varsinainen hepsankeikka ja tuuliviiri, niin kuin vähän kaiken suhteen, tykkään siitä sun tästä. Sielultani olen kuitenkin aina jonkin verran rokkityttö, sellainen vähän hevarityylinen. Toinen puoli sielustani on naisellistakin naisellisempi 40-luvun hulmuhelma. Ehkä vähän 50-luvunkin. Elin teini-ikääni 80- ja 90-lukujen taitteessa joten glamour iskee meikäläiseen myös aika lujaa.

Niin ja mun sympatiani taitaa olla Loboutinin puolella.

Olen koululaisesta asti ollut sovinnainen pukeutuja. Jo silloin tuntui, että mulla on niin radikaalit mielipiteet, että ne kannattaa piilottaa sovinnaiseen pakettiin.

Mulle löytyy sopivia vaatteita My Darlingista ja Kapteenskasta. Joo, tiedetään, edes teidän mutsit ei asioi siellä

Käytän myös tappajamummon koruja.

Minä rakastan vaatteita - ja osaan tehdäkin niitä, sekä ommellen, että neuloen.

Ostosstrategia on häkellyttävän samantyylinen toxun kanssa, suosikkejani ovat alennusmyyntien jämät (no ok, Seppälässä en käy koskaan, H&M:ssä pengon sitten alejen jämiä senkin edestä) ja kirpputorit / second hand ylipäätään.

Seuraan muotia omaksi ilokseni, mutta en kovinkaan paljon pukeutumisessa. Peruspukeutujaminäni on grungehtava farkkutyttö, joka rakastaa luonnonmateriaaleja ja erilaisia tekstuureja. Käytän paljon mustaa ja valkoista, mutta en pelkää muitakaan värejä. Minulle sopivat kylmät ja voimakkaat jalokivivärit, jotkut heleät sävyt, mutta myös vaaleat puuterisävyt, armeijanvihreä ja jotkut pastellit. Hankalammin sopivia sävyjä käytän usein alaosissa, rakastan esim. leijonankeltaista, mutta se imaisee värin naamaltani tehokkaasti. Ja pillifarkut - ehdottomasti minun juttuni!

En ole vaatteissani kuitenkaan mitenkään uskollinen yhdelle tyylille. Minä pidän niistä kaavuistakin, ja minua viehättää vaatteissa tietty dekostrukstionismi Rei Kawakubon / Junya Watanabe:n tyyliin. Räätälöidyilläkin vaatteilla on sijansa vaatekaapissani, mutta puen niitä usein arkisemmin, jokapäiväisten tai outojen kaverien seuraksi. Joskus olen myös aika teatraalinen... Pidän kerrospukeutumisesta. Minulla ei ole paljonkaan juttuja, joita en voisi kuvitella pukevani päälleni - mutta en pidä näkyvistä logoista, enkä pintaa nuolevista kokonaisuuksista. Jos jalassa on pillifarkut niin yläosassa ehdottomasti jotain väljempää.

Olen vartalotyypiltäni klassinen tiimalasi - mikä suoraan sanottuna vituttaa aina välillä. Pieniluinen, mutta leveäharteinen, isoperseinen ja rintava. Olin nuorena aikuisena viisitoista kiloa ylipainoinen, mutta viimeiset seitsemän vuotta normaalipainossa. En tykkää erityisesti korostaa vartalotyyppiäni. Vaikka pidänkin second-hand -vaatteista, en ole mitenkään erityisesti vintagetyylinen, etsin pikemminkin vaatteita, jotka näyttävät tavalla tai toisella ajattomilta. Mieluiten olisin vartalotyypiltäni huoleton vaateripustin - ja niin pienirintainen, että voisin unohtaa liivien käytön kokonaan.

Olen laatutietoinen, mutta se ei tarkoita välttämättä kalliita vaatteita. Olen löytänyt mm. Henkkamaukalta piquet-kankaisen jakun, jonka jokainen avattu sauma on viimeistelty vinonauhalla. Vastaavan tasoista viimeistelyä minulla on vain yhdessä vintagejakussa ja Acnen puolivuoritetussa talvitakissa. H&M on muutenkin halpaketjuista suosikkini, etenkin niiden ns. trendilinja yllättää positiivisesti kerta toisensa jälkeen ja suunnittelijayhteistyöt ovat usein mainioita. Zaraa vähän halveksin sen sumeilemattoman kopiointimentaliteetin takia - mutta Zara tekee kyllä räätälöidyt vaatteet ja takit paremmin kuin moni keskihintainen merkki. Weekday on minulle tosi tärkeä muodottomien trikoovaatteiden ja pillifarkkujen toimittaja. COS:in rantautumista Suomeen odotan innolla.

Kalliimmat merkit ostan säännönmukaisesti joko superalennuksista tai second handina. Olen löytänyt ihan kotimaan UFF:ista mm. YSL:n jakun. Etsyn vintageosasto on aarreaitta.

Jonkun mielestä pukeudun varmaan ikääni nähden liian nuorekkaasti, mutta arvatkaa mitä. Ei kiinnosta paskaakaan!

Arki-minä näyttää yleensä suunnilleen tältä:

Tai vaikka tältä:

Mäkin odotan kovasti Cosia! Pidä mut ajan tasalla Kamicha.
Zaran laatu on mennyt hirveästi alamäkeen. Löydän sieltä kyllä edelleen joskus jotakin. Niiden mitoitus natsaa mulle, monet niiden vaatteet ovat kuin mulle räätälöity.

Vielä pitää sanoa että Toxu sussa on luontaista tyyliä. Ja se tietty ratkaisee

Edit: Ja jos vain jaksat Kamicha, laita aina välillä asukuvia tänne. Mielestäni BTW Kamicha on Suomen parhaiten pukeutuva nainen.

Mulla on nyt päällä kohtuunormaali roomalainen iltalook eli Red Valentinon kotelomekko, Tara Jarmonin jakku, ikivanhat Zaran kengät joista olen saksinut remmit pois ja uusin laukkuni. Ja tottakai sukkahousut hajosivat lähtökiireessä

Zaran kengät eivät muuten ole tyystin huonoja - etenkään tämän maan mittapuulla kun tarjolla on ensisijaisesti muovista paskaa.

Kengissä ja laukuissa olen kyllä melko laatutietoinen. Mutta en ole mikään laukkufriikki kumminkaan. Suosikkilaukkuni tällä hetkellä ovat Wangin Kirsten tote (alennusmyyntilöytö), neonkeltainen :!: nahkainen koululaukku-satchel, MM6 origami-nailonkassi ja rakas vanha Sonia Rykielin metalliniitti-Dominoni.

Minä kiinnostun vaatteista ja pukeutumisesta vain ajoittain, välillä menee pitkiä aikoja, etten juuri mieti asiaa enkä osta mitään. Joskus taas hurjistun ihan kunnolla - yleensä alennusmyyntien aikaan.

Tykkään eniten vintagetyylistä - 20-50 -luvusta, ja vintage-vaatteiden kekseliäästä yhdistelystä. Itse en osaa kumpaakaan :(. Muutenkin hallitsen tuon yhdistelyn niin huonosti, että ehkä siinä syy, miksen ole tämän kiinnostuneempi muodista. En lue montaakaan muotiblogia, lehtiä kylläkin.

Minäkin taidan ostaa suurimman osan vaatteistani kirpputorilta ja second handina, löydänkin aika helposti kaikkea kivaa kun olen suht standardikokoinen. Huonoon laatuun olen todella kyllästynyt, yritän panostaa esim. laukkuihin ja kenkiin ettei tarvitsisi olla koko ajan hankkimassa uusia. Merkistä en kuitenkaan ole valmis maksamaan, enkä muutenkaan juuri himoitse merkkivaatteita. Minna Parikka taitaa olla ainoa, jota olen ihan tosissaan kuolannut.

Ketjuliikkeistä olen helpoiten löytänyt vaatetta Mangosta.

Mäkin tykkään pillihousuista, ja esim. kukkamekoista, pikkusievistä lyhythihaisista kauluspaidoista, neuletakeista. Ostelen korkkareita ja hameita, mutta harvoin osaan niitä käyttää. Sini-valkoraidalliseen sekä tummansinipohjaiseen pilkkukuosiin mulla on ihme fiksaatio, noita löytyy ihan liikaa . Jopa kengistä.

Mitä eettisiä vaatemerkkejä muuten tiedätte/suosittelette? Tarkoitan kierrätystä, ekoa, reilua kauppaa yms. Olen ajatellut alkaa suosia niitä. Tähän mennessä on kokemusta vain Karma Shopista ja sen myymästä People Treestä. Niin ja kierrätysmatskuista tehdyistä kotimaisista laukuista, mutta nekään eivät valitettavasti kovin kestäviä ole olleet. Muitakin merkkejä, joilla on hinta-laatusuhde kohdallaan, saa vinkata jos huvittaa .

http://www.karmashop.fi/cat/index.php

En osaa sanoa juurikaan merkkejä, mutta Foorumin takaa löytyvä Nudge-putiikki kannattaa käydä ratsaamassa. Ostin sieltä ihanat Kuyichi-merkkiset ekofarkut, aivan mahtavat! Ystäväni Minna Kaartinen tekee ekotrikoosta kivoja käyttövaatteita. Merkki on Vietto - ja kaikki vaatteet on Minna itse ommellut omassa työhuoneessaan.

Kiitos vinkeistä Kamicha. Nudge on tuttu, mutten ole nähnyt siellä mitään sykähdyttävää. Mutta tuon kaverisi nettisivujen kautta pääsee myös eteenpäin, kiitoksia! Ja kivoilta vaikuttavat nuokin, hinnatkin kohdallaan.

Mun mielestä Kamicha on tosi tyylikäs ja ikää kun on vaikea arvioida niin tuntuu tosi ämmältä ja vanhanaikaiselta jos jonkun mielestä iän pitäisi rajoittaa pukeutumistyylejä. 8)

Kun nyt menneistä vuosikymmenistä oli puhetta niin oma suosikkini on aina ollut 60- ja 70-lukujen taite. En tiedä olenko koskaan itse hakenut sieltä vaikutteita, mutta boheemi, idästä ammentava kuvasto sykähdyttää pienen progehipin sydäntä.

Ehkä pieni retroiluvaihe mulla oli vuosituhannen alussa kun Paola Suhosen kuosit levisi Nanson valikoimiin.. Mulla oli Ivana Helsingin Camping-laukku joskus..

Ekobrändeistä ekana tulee mieleeni kohtalaisen tuttu Globe Hope, laukkuja mulla on ollut ja mennyt muutamia.

Mulla on vain muutamat korkokengät/korkosaappaat. En yksinkertaisesti voi kävellä koroilla. Massiivinen kokoni ei edes olisi se este, vaan vasemman jalkani hermovika. Olenhan mä siihen ottanut kortisonipistosta jne., mutta varaaminen sattuu. Mua sapettaa nykymaailman buumi, jossa naisten kengät on niin supermuodikkaita ja heikkolaatuisia, ettei niitä enää seuraavana vuonna juuri jengillä jaloissa näe.

Varsinainen hifistelijä en ole, Converset, maiharit ja havaianasit riittää mulle. Todelliset lempparini, joilla saatan lähteä kaupungillekin ovat klassiset ruskeat reinot. Mulla taitaa olla nyt kolmannet menossa. Mukavuudenhaluisena ja huolettomana ihmisenä mua naurattaa vielä tänäkin päivänä tapahtuva ihmettely mm. omien vanhempieni puolelta.

Kalleimmat kengät jotka olen omistanut taisivat olla Vivienne Westwoodin mustabeiget piratet.