Tuoksut

Haluaisin nyt avata uuden ketjun. Tämä ketju on omistettu erityisesti Jaakiemille, Syysviirulle ja Gogolille sekä totta kai teille kaikille muille, jotka pidätte barokkimusiikista. Jotenkin en kokenut tuota Iron Maiden -ketjua omakseni, joten aloitin nyt tällaisen toisenlaisen ketjun. Tässä yksi oma suosikkiaariani Händelin Semelestä:

Fusk, en sitten osannut laittaa linkkiä oikein.
Mohn, korjaisitko taas mun möhläykseni.

Korjattu! Katson, onko mahdollista muuttaa tuota pikakoodia niin, että se huolii myös koko osoitteen.

Kiitos :)

Puhutaan vain, tai ainakin kuunnellaan (pakko mennä nyt tosin)!

No olisihan barokkimusiikki mahtunut sinne kaiken muunkin musiikin sekaan. Eikä se ole mikään Iron Maiden-ketju, se on ihan yleinen musiikkiketju, kaikenlaiselle musiikille. Ensimmäinen biisi sattui valikoitumaan koska olin juurikin kirjoitellut jotakin Annick Goutalin Mandragoresta ja kyseisessä Iron Maidenin biisissä lauletaan mm. alruunasta.

Minulle barokkimusiikki ei ole kovin rakasta, ainoat minulle vähän tutummat säveltäjät ovat Händel, Bach ja Albinoni, joskin jälkimmäiseltäkin tutuin on Adagio g-mollissa, eikä se edes oikeasti ole Albinonin sävellys. :| Vivaldin vuodenaikoja jaksan joskus ja joskus inhoan koko teosta.

Barokki on useimmiten jotenkin niin samanlaisen pomppivaista ja hyppelehtiväistä koko ajan, että en jaksa sitä kovin kauaa. Lisäksi cembalo ja spinetti eivät kuulu mun suosikkeihin. Mutta tämä siis vain minun mielipiteeni barokista. Jään mielenkiinnolla odottelemaan millaista keskustelua saatte aiheesta aikaiseksi.

Minä en tiedä klassisesta musiikista mitään - mutta barokkimusiikista tuli mieleen elokuva, jonka haluaisin nähdä uudelleen:



Kaikki elämän aamut.

Sateen seurana Andrei Gavrilovin tulkintoja Bachin ranskalaisista sarjoista - olin teininä niin rakastunut Andrjušaan...

Koko perhe tykkää. Miehelläni on dominoiva musiikkimaku, on pitkälle muusikkotreenattu. Se on toisaalta vienyt ohjat käsistäni, toisaalta avartaa horisontteja. Ikinä ei tiedä kunnellaanko täällä Led Zeppeliniä, Ligetiä, brasilialaista junttimusaa vai venäläistä MTV-poppia. Itse olen klassikko, pidän kaikesta Monteverdistä uuteen musiikkiin. (Pidän myös Mahlerista jota mies ei voi sietää. Toteutan omaa makuani lähinnä keittiön radion ja RAIn erinomaisen klassikkokanavan kautta - olen liian laiska väsäilemään soittolistoja itsekseni.)

Ai niin Tiia, sekä mies että minä olemme suuria Radio Helsinki -faneja

En ole minäkään liiemmin innostunut barokista. Puhdasta matematiikkaa, yksinkertaisia formuloita etukäteen tiedossa olevilla aksenteilla, vailla yllätyksellisyyttä. Toonika, subdominanta, dominanta, muunnossävel duurista molliin. Ja duuria taas.

En ole tuoksujen asiantuntija, kuten monet täällä pyörivät, mutta vaatimaton mielipiteeni on, että Tuoksu on ei ole ainoastaan alkoholiin sekotettu raaka-aine, vaan Mestarin luoma harmoninen kokonaisuus, jonka kiinnostavuus on juuri aksenteissa ja yllätyksellisissa käänteissä eikä sääntöjen mukaisesti etenevässä kerronnassa. Kuka jaksaa kiinnostua tuoksusta/barokista, josta tietää kaiken jo etukäteen?

No olipas nuiva mielipide. Olen itse opiskellut kontrapunktia 15-vuotiaana ja voin sanoa, että sääntöjen tunteminen ei kyllä vähennä musiikin viehätystä, päin vastoin. Sitä paitsi 2+3 ei ole matematiikkaa, se on laskentoa.

Aigun kommentin innoittamana on pakko saivarrella, vaikka olinkin jo kertaalleen päättänyt etten niin tee, että ei ole oikeasti olemassa klassista musiikkia. On klassismin musiikkia, joka on yksi taidemusiikin tyylikausi mutta klassinen musiikki ei tarkoita virallisesti mitään.

Anteeksi. *poistuu kumarrellen takavasemmalle* :täh:

Meinasin heittää saman kontrapunktiargumentin kehiin paljon vähäisemmällä oppineisuudella. Aigu ehti ensin :täh:

Hiven pois aiheesta, rakastan barokkimusiikin pehmeämpää ja intiimimpää sointia kun vaihdetaan alle vanhemmat soittimet (miksi "alkuperäissoittimet" kuulostaa feikiltä).

Mutta toisaalta en sitten halua valita juonenkuljetuksen tai muhevan sointimaailman välillä vaan olen kaikkiruokainen. Kuuntelin tänään lounaan jälkeen erinomaista tulkintaa Sibeliuksen viulukonsertosta...

Tätä levyä minä tykkään kuunnella erityisesti silloin, kun pitää kirjoittaa jotain keskittyneesti pitempiä aikoja. Tämä sulkee ulkopuoliset hälyt pois ja vie eteenpäin. Händelin musiikki tuo jotenkin mieleen arkkitehtuurin: kauniita kaarirakenteita hallitusti. Maailmassa on jotain mieltä, kun kuuntelee Händeliä.

Tällä levyllä laulaa Andreas Scholl, jonka luonnollisesta, puumaisesta äänestä pidän. Tämä on levyn ensimäinen kappale, joka heti ensimmäisellä sanaparilla ottaa luulot pois, kun ääni kantaa upeasti ja täydellisesti nuotilla.

Oooooo Andreas Scholl - joka on meidän taloudessamme tunnettu reilun vuosikymmenen nimellä Andreas-täti :heh:
Olen kuullut Andreasia livenä konsertissa, ihana charmantti hurmaava mies <3
Sopii BTW tätimiehille ja piilomummoille :räps:

Oli kuunneltava vähän Schollia. Uusi nimi minulle. Pidän enemmän herran puhe- kuin lauluäänestä, mutta symppiksen oloinen ihminen! Tässä Well-tempered Clavier. It makes my heart sing! Tempo on ihan hitusen verkkaisempi kuin lempiversiossani, mutta you'll get the picture. Aah...