Tuoksut

Enpä tiedä, viriääkö tästä mitään, mutta kokeillaan!

Meinasin itse elvyttää vanhan astangajoogaharrastuksen, tavoitteena joogailla se klassinen kuusi kertaa viikossa - tosin aloittelen tosi rennosti, muutamalla aurinkotervehdyskierroksella ja lisäilen tekemistä vähitellen.

Astanga sopii minulle kuin nenä päähän, en ole liikunnan suhteen erityisen kilpailuhenkinen, mutta kaipaan henkilökohtaista haastetta. Astanga on ollut myös about ainoa juttu, jolla on selkeä vaikutus unihäiriööni (joka välillä haittaa elämää pahastikin).

Oon ollut aina tosi epäliikunnallinen (no shit, Poirot!!) mutta joogasta pidän minäkin. Hathan ja yinin jäljiltä (käyny viimeksi vuosi sitten) on kuitenkin päivittäiseksi tavaksi jäänyt selästä huolehtiminen. Se kun työn puolesta kai prakais ensimmäisenä.

Kakarana kävin tanssitunneilla. Uintia suorastaan rakastan. Mulla oli skidinä tapana kehittää etelänmatkoilla korvatulehdus, vietinhän kaikki päivät altaassa sukellellen.

Salilla en ole käynyt vuosiin.

Luisteleminen on aivan kamalaa. Sitä en koskaan kunnolla oppinutkaan. Mummoni oli nuoruudessaan MM-tason pikaluistelija. Meillä on suvussa paljon kilpaurheilijoita, tässä kohtaa olen varsinainen musta lammas.

^Mutta sinullahan oli sentään fyysinen työ, eikö? Silloin kannattaakin miettiä asiaa siten, että vaan täydentää tarvittaessa, jos työn rasitus on kovin yksipuoleista - ja keskittyy kehonhuoltoon.

Minä luuhaan koneen ääressä työn puolesta. Työpisteen tosin vaihdoin seisomatyöpisteeseen viime syksynä.

On mulla 50/50 fyysinen työ, joo. Mut se ei kropassa tai kunnossa juurikaan näy. :lol:

Kävely on ehdoton ykkönen, joogassa kävisin, jos olisi varaa. Kävin aikoinani astangajoogassa ja rakastin sitä! Loppurentoutuksessa tunsin aina, miten suupielet nytkähtelivät itsestään korviin ja "joogahymy" jäi naamalle koko loppupäiväksi... Olen paikkaillut joogatarvettani pilateksella (Kallion naisvoimistelijoiden taksat ovat passelit). Pidän kovasti uimisesta, mutta inhoan ryysistä ja sitä, etten saa uida omassa tempossani, joten uimahallit ottavat vähän vaikeasti.

Mä oon nyt vuoden käynyt astangassa. Kotiharjoitteluun olen liian kärsimätön, toisinaan teen kotonakin kyllä kun innostun. Mutta kehonhuollollisesti tuo on kyllä hyvä! Lisäksi käyn salilla tavoitteena kasvattaa lihasmassaa, zumbassa käyn viikoittain ja lisäksi käyn lenkillä. Nyt on liikunnasta muutaman viikon tauko kun olin kipeänä, karmea aloittaa taas. Se aloittaminen ja rytmiin pääseminen on aina ihan tuskaa. Peruslaiska ihminen kun on Opiskelen, eli istun kaikki päivät koneella, siksi urheileminen on kaikin puolin tärkeää.

Harrastan liikuntaa paremminkin terveyden ja yleiskunnon ylläpitämisen kuin kropan vuoksi. Voisin todeta Tiian tavoin että ei kakka, Poirot.
Aloitin juoksuharrastuksen 2010, mutta saatuani erään pahamaineisimmista jalan murtumista (joka uusiutui heti vuoden perään eli 5kk ja 3kk kyynärsauvoilla) juoksuharrastukseni jäänee haaveeksi vain. : (

Pyöräily
Kettlebell
Uinti
Lumilautailu
Soutu

...4/5 on yksilölajeja, joten on aika haastaa itseni.
Luistelu on totta tosiaan aivan berberistä, mutta rullaluistelu maittaa.

Sykkeen kanssa harjoittelemalla saa (aerobisista) yksilölajeista eniten irti.

Mä olen käynyt pari kertaa sellaisessa kuntosalijoogassa, mutta se on ollut ihan liian jumppamaista. Kävin taannoin myös töiden jälkeen hathajoogassa, mutta nukahdin lähes joka kerta. Multa on ilmiselvästi vielä löytämättä se oikea joogatyyppi ja joogasali.

Rakastan murtomaahiihtoa, retkiluistelua, vaellusta ja kävelyä. Hölkkäilykin menee ja jopa tykkään siitä, mutta sellaista tavoitteellista veret suussa maratonille -juoksua inhoan. Vesijuoksu on kivaa myös, tosin liian usein harratettuna vähän tylsää. Uimatekniikkaani haluaisin parantaa.

Kuntosaliharjoittelu on ihan ok. Harrastan sitä epäsäännöllisen säännöllisesti. Tarvitsisin ehkä vähän virkistystä siihen puuhaan, vaikka jonkun harjoittelukaverin.

Olen tällä hetkellä hävettävän laiska ja liikkumaton. Yritän virittää pyöräilyn taas kuvioihin mukaan ja salilla on tarkoitus alkaa käydä. Pilatesta tykkäisin tehdä (ihan kotona vaan) koska se tekee ihmeitä mun selälle ja niskalle ja muutenkin koko kropalle mutta puitteet sille täällä kotosalla on vähän huonot.

Harrastin nuorena salilla käyntiä. Parhaimmillani kävin salilla joskus vähän alta parikymppisenä säännöllisesti 5xvko ja minulla oli kunnolliset treeniohjelmat ja -systeemit. Kesäaikaan kun olin naapuripaikkakunnalla kesätöissä, pyöräilin ensin sieltä kotiin ja sitten salille pariksi tunniksi ja taas pyöräillen kotiin. Rakastin salitreeniä, se oli niin mun juttu!

Varhaisteininä harrastin ratsastusta mutta se oli niin kallista, että jouduin lopettamaan. Joskus parinkympin hujakoilla ryhdyin harrastamaan ju-jutsua ja se jatkui oranssiin vyöhön asti kunnes olosuhteiden pakosta piti lopettaa enkä sittemmin ole innostunut jatkamaan. Mukulat aloittivat judon jossain vaiheessa ja menin sitten minäkin jopa alkeiskurssille mutta ei se oikein ottanut tulta alleen. Ratsastuksen pariin palasin hetkeksi jokunen vuosi sitten mutta se kaatui taas kerran siihen mihin aikaisemminkin eli harrastuksen järjettömään kalleuteen. Tykkäisin kyllä hirveästi ratsastuksesta.

Laskettelun aloitin joskus varhaisteininä ja ajalle uskollisena harrastin jopa hetken freestylehiihtoa mutta laskettelu sitten jäi myöhemmin kokonaan, kun tämä silloinen poikaystäväni ja nykyinen mieheni ei mäkeen uskaltanut tulla. Nykyään laskettelen silloin tällöin aina kun sattuu sopiva mahdollisuus ja haaveilen omien lasketteluvehkeiden hankinnasta, vaikka en säännöllisesti laskekaan.

Minä en olle pätkän vertaa ryhmäliikkuja, en tykkää mistään jumppatunneista tai vastaavista ollenkaan. Pyöräilystä innostuin pari kesää sitten, kun aika lailla impulssiostoksena hankin kunnon polkupyörän. Huomasin sitä myöten rakastavani pyöräilyä ja kun vielä opettelin senkin miten pyörällä kuuluu ajaa, niin homma vaan parani. Sykemittarin kanssa olen pyöräillyt. Viime kesä tosin meni ihan hunningolla.

Vaikka vähän yksinäisistä lajeista tykkäänkin niin juoksu ei ole koskaan ollut mun juttu. Siitä en pidä ollenkaan. Nykyään en edes pystyisi juoksemaan, mun nivelet on ihan surkeassa kunnossa. Lisäksi mun oikean nilkan nivelsiteet on venyneet niin, että todennäköisesti olisin tämän tästä tekemässä tuttavuutta juoksualustan kanssa.

Uiminen olisi kivaa mutta koen uimahallit vähän ällöttäviksi. Luonnonvesiä sitten taas on tarjolla vain kesäisin ja mulla on epämääräisiä fobioita järvessä uimisen suhteen. Saan esim. kauheita sätkyjä vesikasveista ja toisekseen kammoan ajatusta siitä mitä siellä vedessä ja järven pohjassa on (kun en pysty sinne näkemään, näen vain mustaa...). Olen muutenkin hieman vesikammoinen (ja pikkuisen päästäni vialla vesikammojeni suhteen)...

Niin monia joogailijoita! Olen yrittänyt elvyttää joogaharrastustani tänä keväänä post-gradu detoxin osana, mutta heikolla menestyksellä. Itse joogaaminen (vinijooga) on kivaa, mutta en saa kammettua itseäni sohvalta joogakouluun, vaikka se on ihan vieressä! näin harrastuksiksi jäävät kävelylenkin ja uinti. Murtomaahiihtoa haluaisin tosin harrastaa taas ihan hirveästi.

Kävin ennen paljon tanssitunneilla, pidimpään ehkä japanilaisen nykytanssin, buton, tunneilla. Pidin tanssin hitaudesta, introspektiivisyydestä ja juurevasta synkkyydestä. Mutta kaloreita siinä ei kyllä palanut. Sitten vaihdoin paljon riemukkaampaan afroon, mutta tanssi jäi kun opettaja lähti määrittelemättömän pitkäksi ajaksi Afrikkaa, möh.

Mikä on oudoin liikuntalaji, mitä olette kokeilleet?

Baletti .

Ai niin, unohdin ihan, että kuntonyrkkeilystä tykkäsin kanssa tosi paljon, oltiin joskus amatsun liikuntatunnilla tutustumassa (ja ne olis rekrynny mut porukoihin kovin mielellänsä, taisi johtua siitä, että ju-jutsun koulimana osasin lyödä oikein sitä säkkiä ja sparraajaa kanssa - voih minkä ewawahlströmin maailma minussa menettikään ). Kuntonyrkkeilyä yritin kyllä kerran aloittaa mutta sekin sitten jäi, en oikein tuntunut solahtavan porukkaan (ja kuntokin oli niin huono ettei pysynyt millään mukana). Sekin tekis kauhean hyvää mun selälle ja niskoille. Ja olis muutenkin niin ihanan terapeuttista!

Ei tule nyt ihan äkkiä mieleen mikä olis oudoin kokeilemani laji...

Kamicha kirjoitti:Baletti .

Tätä outoa lajia harrastin nuoruudessani kymmenen vuotta.
Myös steppausta, flamencoa ja itämaista tanssia tuli kokeiltua. Erityismaininnan ansaitsevat Eeva Kaarion nykytanssin tunnit Tanssigalleriassa: siellä opin ensi kertaa juttuja, joihin törmäsin seuraavan kerran vasta jooga- ja pilatestunneilla.

Heh, siitä tuleekin outoa vasta siinä tapauksessa kun sitä lähtee kokeilemaan aikuisiällä - ja kaikkea muuta kuin hentoisella varrella.

Minä olen tanssiin aika toivoton tapaus, koordinaatiokykyni on surkea. Mutta olen kyllä noin periaatteessa sitä mieltä, että heikoiksi kokemiaankin alueita kannattaa aina välillä käydä vähän ravistelemassa.

En voi juoda aamukahvia ennen joogaa, tulee huono olo. Ylävartalossa on selvästi enemmän voimaa kuin edellisen joogakauteni aikoihin joskus 5-6 vuotta sitten. Tai enemmän...

Kamicha kirjoitti:Heh, siitä tuleekin outoa vasta siinä tapauksessa kun sitä lähtee kokeilemaan aikuisiällä - ja kaikkea muuta kuin hentoisella varrella.

Minä olen tanssiin aika toivoton tapaus, koordinaatiokykyni on surkea. Mutta olen kyllä noin periaatteessa sitä mieltä, että heikoiksi kokemiaankin alueita kannattaa aina välillä käydä vähän ravistelemassa.

En voi juoda aamukahvia ennen joogaa, tulee huono olo. Ylävartalossa on selvästi enemmän voimaa kuin edellisen joogakauteni aikoihin joskus 5-6 vuotta sitten. Tai enemmän...

Voin kuvitella!

Jooga vaikuttaa selvästi syömisiin ja juomisiin. Muistan tunteneeni valtavaa vetoa piimään ja mustikoihin.