Tuoksut

Avaan tämän tänne suljetulle puolelle kumminkin .

Meillä tuoksumaut menevät ihmeen paljon yksiin, mieskin on ambran ystävä. Itse asiassa kunnollisen, tymäkän, valleina tuoksuvan vaniljaisen ambran ystävä. Nimesi kysyttäessä lempituoksukseen Maitre Parfum et Gantierin ambran - se on minustakin aivan fantastinen, mutta todella voimakkaasti läsnäoleva ambra.

L'Air du Desert Marocain herätti myös myönteistä kiinnostusta.

Mies ei ole tuoksuintoilija, mutta välittää kyllä, mitä päälleen laittaa. Arkikäytössä on ollut Miyaken L'Eau d'Issey Pour Homme - johon on selvästi kyllästytty, odottaa, että pullonpohja tulee vastaan (ei keräilijän vikaa - ja luottaa satunnaisessa vaihteluntarpeessa minun tuoksu/samplevarastooni). Tuo on minun nenääni tavaratalojen vesituoksujen parhaasta päästä, kuultava, sitruksinen vetiveri/maustetuoksu, jossa on joku hyvin tunnistettava särmä ja mieto, miellyttävästi hikinen myski/puupohja. Luulen, että mausteiset tuoksut ovat mieleen, mutta kaipaisi niihin enemmän lämpöä ja pehmeyttä kuin tässä on.

Minun ylläni kehuja saavat erityisesti ne ambratuoksut, Ambre Sultan tauon jälkeen kirvoittaa aina "tuoksutpa hyvältä". Ylipäätään mies taitaa pitää Serge Lutensin makean savuisista tuoksuytimistä, ja ne kieltämättä toimivat minun ylläni todella hyvin, tuntuvat luontevilta ja niissä on juuri sopivasti likaa taittamassa söpöyttä. Myös Chene on saanut ylläni kehuja - mutta itsellään mies ei siitä niin innostunut. Gris Clair on molempien suosikki.

Le Labon Patsuli upposi, sekin tosin ehkä enemmän minun ylläni. Vanilja on ylipäätään mieleen, pitää siitä sekä itsellään, että minulla. Suosikki vaniljaisista tuoksuista on tähän saakka ollut Guerlainin Spiritueuse Double Vanille - rakastan itsekin sen aromaattista tupakkavaniljaa, jossa on myös häivähdys muita mausteita ja kukkia.

Miehenkin mielestä jako naisten ja miestentuoksuihin on totaalisen typerä idea. Haluaa valita tuoksuja oman mieltymyksen mukaan. Pitää monia tuoksuja "hajuveden" tuoksuisina - ja tämä ei ole positiivinen asia (niin itse asiassa minäkin ajattelen ).

Kun aloimme seurustella, käytin aika usein Égoïstea ja kerran kun siippa kehui sitä, kerroin, että se on itse asiassa miesten tuoksu ja hän hankki oman pullon. Se oli aika pitkän aikaa yhteinen tuoksumme, jota meillä oli myös silloin, kun menimme naimisiin.

Kymmenisen vuotta sitten kun oma tuoksuharrastukseni oli ryöstäytynyt käsistä, siippa halusi toisenkin tuoksun ja pyysi minua valitsemaan muutamia ehdokkaita. Valitsin ensimmäiseksi testipariksi Habit Rougen ja M7:n, ensimmäistä hän inhosi, toiseen ihastui välittömästi. Suru olikin suuri, kun sen valmistus lopetettiin. Tällä hetkellä siippa on ominut käyttöönsä Jaïpur Hommen.

Minulla hän pitää eniten puisista ja suitsukkeisista tuoksuista, suosikkeihin kuuluvat CdG:n Incenset, Etron Messe de Minuit, useimmat Serge Lutensit, Donna Karanin Black Cashmere, YSL:n Nu. Kukista emme pidä kauheasti kumpikaan. Oikeastaan ainoa tuoksuryhmä, jossa makumme menee ristiin, on nahkatuoksut. Minä rakastan, hän nyrpistää nenäänsä.

Hih, no tässä talossa oikeastaan menee silleen että minä ostan tuoksut.
Ja mitä olen tuonut oon vähä ku ostanut oman mieltymykseni mukaan. Ja on hän niitä käyttänyt.
Ehkäpä eniten just tuota Givanchy:n Pi:tä ja Ysl :n L´Homme
Paljoa en oo näitä hommannut taloon kun ei niitä päivittäin ole käytössä. MUt on nyt jokunen miestenkin tuoksu talossa.

Minun tuoksuista hän on katsonut mainitsemisen arvoiseksi
Coco:n
Chinatown teki häneen suuren vaikutuksen jonka vuoksi oitis tilasin pullon ja vielä sitä odotellessa saapuvaksi.
Clair De Musk tuoksua hän on kehunut ylläni kun minun oli muutaman pisaran näyte. (tätä en ole vielä hankkinut)
ja nyt: Cruel Gardenia

tässä ne on.

Tyttöystäväni käyttää tuoksuja erittäin satunnaisesti, vaikka miten koitan kannustaa ja kertoa että kaikki miun pullot on myös siun pulloja...
Mutta kun ei mene jakeluun niin ei mene!! Hahhah, olen usein suihkutellut toista ihan vastentahtoisesti! Olen ollut pullo kourassa nurkan takana väijymässä, ja PUM! (tosi juttu)

Turhauttaa välillä, kun olisi niin mukavaa haistella kaikkea kivaa nimenomaan toisen yltä.

Hän suhtautuu melkoisen yhdentekevästi tuoksuihin, mutta silloin tällöin kun hänen korkeutensa kehtaa pulloon tarttua, nappaa hän suhauksen tai kaksi joistain seuraavista tuoksuista:

- Davidoff : Cool Water
- Bond No.9 : New Haarlem
- Lutens : Jeux de peau
- H&M (Lagerfeld) : Liquid Karl
- CdG : Soda
- Diptyque : Oyedo
- Parfum d'Empire : Ambre Russe
- YSL : Body Kouros

Miun päällä tykkää eniten A*Menistä, Body Kouroksesta, Cartierin Declarationista, Arabian Oudin Woodysta, PdE:n Fougere Bengalesta ja ennen muuta Old Spicestä(!)

Hmm...olenkohan sille sittenkin pelkästään se isä jota sillä ei koskaan ollut..?

Kumppanini ei käyttänyt mitään tuoksuja, kun tapasimme. Yritin ehdottaa vuosikausia "jotain eau de toilettea", mutta vastaus oli ehdoton ei turhuuksille. Lopulta sitten ostin työmatkalta kumppanilleni tuliaiseksi hollantilaisen Rituals-kosmetiikkakaupan miesten miniatyyri-tuoksusetin, ja totesin että kokeile tai heitä pois. Poikaystäväni kokeili, ja taisi tykästyä, koska miniatyyripullojen pohjalla on enää pieni tippa jäljellä.

Poikaystäväni tuntuu ottaneen tuoksuihin melko liberaalin linjan: hän ottaa kuuliaisesti käyttöönsä kaikki saamani miesten samplet. Suurinta innostusta on tähän mennessä herättänyt Tauerin L'air du désert marocain - luulenpa, että poikaystäväni saa syksyllä sitä pullollisen synttärilahjaksi. Myös tuputtamani Habit Rouge sai lopulta hyväksynnän, tosin alun sitruunaisuus ei miellyttänyt. Yllättävä makuristiriita syntyi, kun poikaystäväni käytti loppuun Alla Violettasta saamani Chanel Bleu -ilmaissamplen ja ilmoitti pitävänsä siitä. Omaan nenääni Bleu on hirvittävä axemainen otsoonimonsteri. Lopulta jouduin kuitenkin myöntymään sille, että Bleu toimi kumppanini iholla yllättävän hyvin. Poikaystäväni on urheilullinen ja pyöräilee päivittäin kymmeniä kilometreja - ja on sen vuoksi lähes aina vähän hiessä tai iho nihkeänä. Bleun otsonisuus taittuu nihkeällä iholla pois, mutta raikastaa olemusta mukavasti tarjoamalla greipin, inkiväärin ja puun vivahteita.

Ainoa saamani ilmaissample, jota poikaystäväni ei ole suostunut käyttämään, on Lorenzo Villoresin Piper Nigrum. Poikaystäväni menneisyydessä on puolihippeilyä Intiassa, ja vaikka olen ymmärtänyt että nuoruuden Goa-hengailu oli ihan mukavaa, poikaystäväni kieltäytyy kategorisesti laittamasta ylleen mitään, mikä tuoksuu "Intialta". Piper Nigrumin neilikkaisuus, joka omaan nenääni tuoksuu huumaavan eksoottiselta, saa poikaystäväni ajattelemaan Delhin juna-asemaa. Myöskään suitsukkeiset tuoksut eivät kelpaa - niistäkin tulee liikaa Intia-assosiaatioita.

Kamicha kirjoitti: Arkikäytössä on ollut Miyaken L'Eau d'Issey Pour Homme - johon on selvästi kyllästytty, odottaa, että pullonpohja tulee vastaan (ei keräilijän vikaa - ja luottaa satunnaisessa vaihteluntarpeessa minun tuoksu/samplevarastooni). Tuo on minun nenääni tavaratalojen vesituoksujen parhaasta päästä, kuultava, sitruksinen vetiveri/maustetuoksu, jossa on joku hyvin tunnistettava särmä ja mieto, miellyttävästi hikinen myski/puupohja.

Samaa mieltä. Olen yrittänyt nuuhkia mahdollisimman paljon tuoksuja, joissa on inhoamaani calonea, jotta oppisin tunnistamaan sen eri yhteyksissä ja voisin tarkentaa mielipidettäni kyseisestä ainesosasta. Tässä tuoksussa calone häiritsee hyvin vähän jos laisinkaan, ja tavallaan jopa ymmärrän sen raikastavan funktion. Pidän pohjan myskipuu-fiiliksestä paljon.

Eeva, ei Chanel Bleu oikeasti ole huono tuoksu. Se on vain liian tavallinen ja turvallinen valinta, jotta se saisi arvostusta tuoksuympyröissä. Se on kuitenkin Chanel, hyvin tehty ja laadukkaita piirteitä. Ehkä muita Chaneleita tylsempi ja kaupallisempi, mutta helppo pitää ja moderni. Eipähän ole ainakaan niin unisex kuin muut miesten Chanelit.

Chanelin Bleu tuoksuu välillä aluksi suorastaan herneeltä. Ilmeisesti tuoksun huippunuoteissa on aikamoinen annostus galbanumia. Vaikka muuten pidänkin galbanumista, en ole kovin innostunut Bleusta. Tuoksu on todella helpon kaupallinen ja mielestäni jonkinasteinen rimanalitus Chanelilta.

Mulle Bleussa on ongelmana se otsonisuus/vetisyys. Kun haistan Bleuta paperilta, otsalohkoon sattuu. Tuoksu on brutaali - se hyökkää päälle kuin 80-luvun autokauppias ja saa olon vellovan epämukavaksi. Ensimmäinen ajatukseni nuuhkaistuani Bleuta paperilta oli "hyi kamala".

Mutta kuten Jaakiem sanoi, tuoksu on sinänsä varmasti raaka-aineiltaan laadukas. Ainakin se sulaa poikaystäväni ihoon kauniisti, ja kestää.

Poikaystäväni on vihertävänharmaiden sekä lämpimänpuisten tuoksujen perään. Kun aloimme seurustella, hän käytti laimeanviikunaista Marc Jacobs for menia sekä Comme des Garcons 2:sta.

Nykyinen tuoksuinnostukseni ei ole häneen tarttunut, vaikka olenkin tuputtanut hänelle näytteitäni. Ainoa poikkeus tapahtui Carthusian tehtaalla, jossa poikaystäväni ilmeisesti sekosi ja kärräsi kassalle pullollisen jokaista sarjan miestentuoksua. Luulin ensin, että hän ostaa niitä lahjaksi, mutta ei, kaikki omaan käyttöön Carthusian 1681 on nykyinen stand-by hajuvesi, ja minusta monisävyinen puuambratuoksu sopii hänelle erinomaisesti.

Hylkäämäni Pradan Infusion d´Iris upposi näköjään poikaystäväni vihretävänharmaisiin preferensseihin.Myös Aqua di Parman näytteistä on tykätty.Tuoksukiinnostusta herätti myös Chanelin Sycomore. Guerlainin Vetiver sen sijaan on jäänyt lipaston pohjalle, taitaa olla liian ärjynvihreä hänelle. Lisäksi ostamani CdG for H&M kaapattiin ennätysnopeasti omaan lipastoon, sillä tuoksu kuulemma muistutti CdG:n Hinokia, josta poikaystäväni on haaveillut. Voi toista :romance-heartsfade:

Mun pitää kyllä kokeilla nyt Bleuta myös paperille. Herneet ja otsonit menneet täysin ohitse. Olen kokeillut sitä ehkä kerran iholle ja se oli sellaista perusouuta, johon ilmestyi aika makeat, lämpimät mausteet.

Jaakiem: No haista lapulta, niin galbanum näyttäytyy ehkä voimakkaampana...

Btw, lähetin sulle meidän monogrammi-tuoksulappuja.

Naisystäväni on innostunut minun myötä tuoksuista ja rakastaa vanilijaa(yllätys,yllätys )Olen hankkinut lahjaksi hänelle pari L.Lempicaa,joista pidetään molemmat paljon ja annoin hänelle myös Kamichalta saamani näytteen Guerlainin tuplavanilijasta(rakastaa sitä tuoksua ja saanpahan nuuskia ainakin hänen päältään sitä) Kosmokselta saatuja näytteitä hän on myös ihastellut ja puolet niistä onkin siirtynyt hänen kaappiin Että semmoista meillä

Mun mieheni on maultaan hyvin konservatiivinen. Miehen ei pidä tuoksua kuin korkeintaan puhtaalta. Yhtään tuoksua hän ei ole itse ostanut, mutta pitää satunnaisesti minun hänelle ostamiani. Töihin hän ei koskaan laita tuoksua, eikä takuulla suostuisi kokeilemaankaan naisille suunnattua tuoksua. (Ihan eri asia on, jos hän ei tietäisi, että se on naisten tuoksu )

Sen lähes kolmenkymmenen vuoden aikana, jolloin olemme olleet yhdessä, hän on kuluttanut loppuun yhden pullon Chanel Antaeusta. Muut ovat jääneet niin vähälle käytölle, että pitänee metsästää uusi pullo jostain.

Mieheni ei pidä makeista tuoksuista eikä vaniljasta. Olenkin ihan turhaan yrittänyt tuputtaa hänelle Eau des Bauxia, ei uppoa. Minullakin hän pitää enemmän chypre-oriental-woody-akselista kuin mistään kovin kukkaisesta tai makeasta, mikä tietysti on vain hyvä asia minun kannaltani, kun en itsekään kukista niin välitä. Erityisesti mieheni pitää minulla patsulista, eikä kavahda raskaita maustetuoksujakaan.