Myytinmurtajat

[Mohn]

Jaakiem heitti limaan tuolla toisaalla, että voisi olla oma ketjunsa tuoksuihin liittyville myyteille. Minusta ajatus oli vallan mainio, joten tässä olisi meille ketju, jossa kaikenlaisia tuoksuihin liittyviä myyttejä voi vahvistaa todeksi tai kertoa niiden olevan todellakin ihan höpöhöpöä.

Siinä tämän ketjun inspiroineessa viestissä oli aiheena tuoksujen hierominen. Siitähän sanotaan, että ei olisi hyväksi tuoksulle jos sitä hieroo iholle (esim. suihkaisee tuoksua ensin toiselle ranteelle josta sitä sitten hieroo toiselle). Jaakiem kertoi väitteen kuuluvan sinne höpöjuttujen sarjaan.

Olisiko tuosta vielä jollain jotain kerrottavaa ja mitäs muita tuoksuihin liittyviä väitteitä ja myyttejä olette kuulleet? Pitävätkö ne paikkansa?

[pihlaja]

Hyvää ja oikein annosteltua hajuvettä ei haista itsensä päältä käyttäessään sitä, totta vai tarua? Olen kuullut tämän monesta paikasta, mutta en oikein osaa suhtautua väittämään. Olen miettinyt, että viitataanko sillä siihen, että "hyvä hajuvesi = niin voimakas, että nenä turtuu siihen", vai siihen, että sitä on riittävän vähän, että se ei häiritse muita ja itse tottuu siihen. Olen pitänyt höpöhöpönä moista siis...

[toxu]

Tuoksujen hierominen iholle on aika pointitonta hommaa, mutta joo, ei se tuoksu siitä mihinkään muutu - puhumattakaan siitä että se menisi jotenkin piloille.


Yksi asia mistä jaksan itse aina toitottaa, on se, että monet ihmiset elävät täydellisessä harhaluulossa siitä kuinka tuoksut ylipäätään kestävät hengissä. Jälleen kerran: oikein säilytettynä tuoksut (hyvät, hyvin tehdyt, eivät siis kaikki) kestävät käyttökelpoisina kymmeniä, ellei peräti satojamiljoonia vuosia. Tottakai ne voivat muuttua vuosien saatossa, mutta ne pysyvät silti terveinä ja kenties vain paranevat vanhetessaan.
Ottakaapa nyt siis edes ne parhaat tuoksunne sieltä kylppärin hyllyiltä ja peilipöydiltä helvettiin ja nopeasti, ja sijoittakaa ne johonkin pimeään ja mahdollisimman tasalämpöiseen ja viileään paikkaan. Paremman puutteessa vaikkapa vaatekaapin hylly toimii oikein mainiosti. Todellakin, pimeys ja tasalämpöisyys (alle 25 astetta) ovat ne tärkeimmät jutut.

[toxu]

Hyvää ja oikein annosteltua hajuvettä ei haista itsensä päältä käyttäessään sitä, totta vai tarua? Olen kuullut tämän monesta paikasta, mutta en oikein osaa suhtautua väittämään. Olen miettinyt, että viitataanko sillä siihen, että "hyvä hajuvesi = niin voimakas, että nenä turtuu siihen", vai siihen, että sitä on riittävän vähän, että se ei häiritse muita ja itse tottuu siihen. Olen pitänyt höpöhöpönä moista siis...

Monet pitävät nyrkkisääntönään sitä, että jos itse haistaa itsensä, on hajuvettä tullut laitettua liikaa. Ja jos haluaa olla herättämättä yhtään huomiota, tämä onkin ihan mainio asia muistaa.
Itselleni tämä ei kuitenkaa päde, sillä tykkään todellakin haistaa itseni. Kyse ei ole kohdallani niinkään siitä että haluaisin herättää huomiota, vaan siitä, että en välitä siitä mitä ihmiset miusta ajattelevat. Tuoksut ovat miulle aromaterapiaa harmaan arjen keskellä, ja miulle todellakin on tärkeää haistaa omat mainiot tuoksuni.
Tässä tapauksessakin oikean annostelun löytäminen vaatii hiukan harjoittelua, sillä jos tuoksua laittaa liikaa, liian lähelle sieraimia, se muodostaa nenään nopeasti eräänlaisen "blokin." Tiedäthän, tyyliin: *paskanhajuun tottuu nopeasti*.

[Kosmoskukka]

^ Oon samaa mieltä, haluan haistaa tuoksuni, aivan saletisti.

[Jaakiem]

Hyvää ja oikein annosteltua hajuvettä ei haista itsensä päältä käyttäessään sitä, totta vai tarua? Olen kuullut tämän monesta paikasta, mutta en oikein osaa suhtautua väittämään. Olen miettinyt, että viitataanko sillä siihen, että "hyvä hajuvesi = niin voimakas, että nenä turtuu siihen", vai siihen, että sitä on riittävän vähän, että se ei häiritse muita ja itse tottuu siihen. Olen pitänyt höpöhöpönä moista siis...

Tuokin myytti on kumottu monessa yhteydessä, muun muassa siinä Basenotesin ketjussa, johon laitoin linkin. Hauksaahan tuossa on se, että miten se muistuttaa satua olemattomista keisarin vaatteista. "Mutta kun tämä ei oikein haise millekään..."

Itse suhtaudun hyvin varauksella tuoksuihin, joita ei kantaja haista. Kannattaa muistaa, että on aina sekin mahdollisuus, että käyttää tuoksua niin paljon, että itsellä on nokka täysin tukossa ja koko muu ympäristö joutuu kärsimään hajuvesiterroristin vuoksi. Turha siinä on sitten perustella, että kun tämä tuoksu sulautuu niin hyvin ihokemiaani, etten sitä edes haista.

Itse tykkään käyttää tuoksuja siten, ettei ne häiritse keskittymistä, kun työskentelee paikoillaan, mutta aina liikahtaessa tuoksuu hieman. Ennen käytin tuoksuja yleensä sen 1–2 suihkautusta, nykyään yleensä 3–4.

[mukael]

Säilyvyyteen liittyen itse lisäisin näytteistä ja dekanteista sen että säilyvyys on erittäin tapauskohtaista. Mulla on vuosikausia hyvänä pysyneitä näytteitä ja dekantteja, ja samoin on joitain pahaksi menneitä. Varmastikin vaikuttaa tuoksun luonne ja pullon/vialin tiiviys (ja tikkuvialeissa se kuinka paljon iholta lähtenyttä töhkää siellä muhii seassa). Tiiviyttäkin on kyllä vaan aika hankala arvioida luotettavasti silmämääräisesti. Tuli mieleen kun on ajoittain pistänyt silmään dekanttistressaamista. Valmistajille ja jälleenmyyjille on tietenkin suotuisaa mouhota rajallisesta säilyvyydestä, jotta ostaisimme tuoksua säännöllisesti lisää emmekä säästelisi sitä.

Tuli mieleen myös asia mikä oli vasta perfumeshrinessä käsittelyssä: ihokemia. PS yritti siinä jutussaan taistella tuota termiä vastaan, mutta mun mielestä sitä juttua ei oltu kyllä tehty erityisen hyvin ja se näkökulma oli enemmän tuoksumarkkinoinnin kohderyhmittämiseen historian saatossa (kenelle tuoksu sopii), eli siihen että tietyt tuoksut "toimisivat" vain esim. tietyllä hiusten tai ihon värillä tai kansallisuudella. Tuo on hölmö ajatus minunkin mielestäni.

Itse ajattelen "ihokemiana" (mun mielestä ihan hyvä kansankielinen ilmaus) sitä että eri ihmisillä tuoksut todellakin voi painottua/taittua eri tavalla lukuisista eri syistä. Äärettömyyksin asti voidaan saivarrella siitä mistä mikäkin ilmiö sitten tässä "ihokemiassa" johtuu (esim. ihon rasvaisuus, käytetyt hygieniatuotteet jne). Niitä syitä on aivan mahdotonta yrittää järjestää systemaattiseksi ennusteeksi (ts. "tämä tuoksuu sinulla tältä koska olet tällainen ja tällainen").

Kuten tuolla PS:n jutun kommenteissa eräs henkilö esimerkkinä toteaa: "Angel is always identifiably Angel, yes, but on some friends it's very pleasant and on others it's really an abomination."

[Sumukorento]

Mä en myöskään ymmärrä, miksi pitää tuoksua, jos ei haista sitä itse? Pidän siitä, että vieressä istuva/halaava/ohi kulkeva huomaa tuoksun, mutta esim. Angelissa uinut naapuri ahtaassa tilassa on kyllä painajainen
Vältän kyllä tuoksun suihkauttelua rintaan, mielestäni silloin nenä turtuu helpommin, tiedä sitten, onko niin.

Ihokemian vaikutukseen mun on pakko uskoa, koska itselläni on voimakkaasti tuoksuja muuttava iho. Kokeilimme kerran työkaverin kanssa Cliniguen Happya, eivätkä muut työkaverit uskoneet millään, että kysessä oli molemmilla sama tuoksu. Mun ranteessani haisi kitkerä, hapan kissanpissa, hänellä pehmoinen, makea sitrus.

[Jaakiem]

Secret of scentissä muistaakseni puhuttiin molekyylikartasta, josta eri hajut löytyvät. Kartalla oli myös mielenkiintoisia tuoksualueita, joita ei kuitenkaan käytetä tuoksuissa, koska niillä taipumusta reagoida kemialisesta, ottaa tai luovuttaa hiiliatomeja. Tuoksuissa käytettävät molekyylit ovat siis stabiileja molekyylejä, ne eivät muutu eli niissä ei tapahdu kemiallisia reaktioita. Se olisi liian arvaamatonta terveydenkin kannalta, jos niin tapahtuisi.

En ole lukenut kemiaa lukiossa kuin yhden kurssin, enkä fysiikkaa yhtään, mutta jos viitataan ihon lämpimyyteen ja sen aiheuttamiseen haihtumiseen, niin eikö silloin pitäisi puhua ihofysiikasta, eikä ihokemiasta.

[mukael]

Ihokemia kuulostaa kansankielisenä käsitteenä huomattavasti järkevämmältä kuin ihofysiikka. Useimmilla fysiikasta ja kemiasta varsinaisesti tietämättömälläkin on jokin käsitys mitä tarkoitetaan kun sanotaan että joidenkin asioiden välillä on jotain kemiaa (myös muilla kielillä), ts. puhutaan jollain tapaa toimivuudesta ja yhteensopivuudesta.

Oikein supersaivarteleva ylpeä tieteenalansa edustaja voisi toki sanoa että KAIKKI (kemian ilmiötkin) maailmassa perustuu fysiikkaan.

Ihon lämpö, ihon rasvaisuus ja happamuuskin mainittiin PS:ssä mutta siellä ei mainittu mm. eri ihojen erilaista rasvahappopainottuneisuutta, ihotalin koostumuseroja, hikeä, yms. Osa näistä tekijöistä on sellaisia, jotka vaikuttavat lähinnä tuoksun haihtumiseen, osa voi varmasti reagoidakin joidenkin tuoksukomponenttien kanssa (veikkaisin että lähinnä katalysoida hajoamista, ts. ei mitään rajuja reaktioita, mitä ehkä ajetaan takaa Secret of Scentissä, en ole kylläkään lukenut), osa sellaisia, jotka vaan antavat oman pohjan, tai sivuhajun tuoksuaistimukseen. Näiden haisujen voisi helposti ajatella olevan poissuljettavissa sillä ajatuksella että ihminen on turtunut omaan hajuunsa... vaan kun se ei ole ihan niin kun siihen tulee jotain uutta rinnalle.

Ellenahan esimerkiksi on toimittajille esitellyt temppuna sitä että laittaa kahdelle eri liuskalle kahta eri tuoksuainesta (en muista mitä nämä olivat), antaa haistettavaksi erikseen, ja sitten kehottaa haistamaan niitä liuskoja rinnakkain - niistä syntyy jokin hajuaistimus, mitä ei olisi aavistanut yksittäisiltä liuskoilta.