Tuoksut, lapsuus ja "outoilu"

[Our frank]

Päätin perustaa tälläsen aiheen, kun törmäsin tuoksuarvostelu-ketjussa seuraavaan toxun kirjoittamaan pätkään jota on pakko kompata;

"Rakastin superpallojen huumaavaa, tuoreen kumista, muovisen vahamaista tuoksua, ja ne olivat myös ilo silmälle huumaavine kuvioineen. Ne olivat niin hyvän tuoksuisia ja kauniita, etten useinkaan kestänyt sitä: purin pallot riekaleiksi."

Muistin siis itse tehneeni penskana samoin. Ajattelin, että onko muilla jotain vastaavia muistoja/kokemuksia?

Mulle tulee mieleen superpallojen lisäksi ainakin;
Raamatun tuoksu ja sen selailu, vaikken osannut lukea
Naapurin tädin kukkapenkeillä varkaissa käyminen (yritin valmistaa hajuvettä)
Kalastus-kumijigien haistelu
Yksin ollessa poltin usein esim. paperia ja heitin juoksevan veden alla koska tuoksui niin hyvälle. Ehkä mussa asuu myös pyromaani..
Neljäntoista vanhana bensan imppaaminen Tämä nyt ei ehkä johtunu pelkästään bensan tuoksusta...


Anteeksi jos "outoilu"-sana loukkaa toxua tai jotakuta muuta, en keksiny parempaa termiä, ja tässä en siis mitään negatiivista tarkoitakkaan, mutta vaihtaa tuon voi jos se häiritsee!

Outoilu

[Sumukorento]

Outoilu on ihan hyvä sana. Mitään kovin kummallista en muista, mutta jotain sentään. Noin 5km lapsuudenkodistani kulkee junarata, joka vielä tuolloin oli tavaraliikennekäytössä. Pyöräilin usein radalle ihan vaan nuuhkiakseni sen tuoksua. Pidin valtavasti myös isäni pienen vaatehuoneen tuoksusta. Siellä oli ainakin hänen nahkatakkinsa ja salkku täynnä nuotteja, luultavasti myös aimo annos pappahikeä Enemmän outoilua harrastan tuntoaistin kanssa. Mulle on esim. paljon tärkeämpää, miltä auton ratti tuntuu sormissa, kuin auton ajo-ominaisuudet.

[Kosmoskukka]

Haa! Mulla on ollu sama pureskelu rikki riitti, mutta ei kumipalloissa, vaan - ihanalle tuoksuvissa pyyhekumeissa. Muistan kun ykkösluokalla sain rahaa ja ostin niillä erin muotoisia ja erille tuoksuvia pyyhekumeja. Ja ne piti tosiaan repiä samanlain hajalleen kun te ootte tehny superpalloille

Partileireillä muistan rakastaneeni nuotion tuoksua.
Ja myös metsän tuoksua.

Ja Frank, mää kans oon repinyt kukkapenkit n. 6 vuotiaana tehdäkseni hajuvettä sotku oli terassilla aikamoinen niitä keitellessäni. Äitini oli ihmeissään mitä oon menny kukille tekemään.

[Aigu]

Minä pidin lapsena ja pidän vieläkin vastavalmistuneen kerrostalon tuoksusta. Siinä on aromaattinen sekoitus kumia, liuotinta ja rakennusmateriaaleja.

[Häikäistynyt]

Iskän työpaikkalla valimolla metalliharkot, vahoja, kipsiä, multaa, kahvipapusäkkejä, ja ai että sitä uunin käryä. Olin kengät jalassa eteissä jos tiesin että faija on menossa pajalla käymään. Joo o huvinsa kullakin.

[Beata]

Lapsena kävin usein haistelemassa komerosta kenkälankkia.
Ja sitten tietyt tussit
Ilmeisesti pullan tuoksu ei tälle kersalle riittänyt.

[pihlaja]

Hah, tässähän alkaa tuntea itsensä melko normaaliksi lapseksi, kun en muista juurikaan impanneeni mitään "omituisia" tuoksuja. Hajuvettä yritin kyllä liottaa ainakin ruusupensaan kukkien terälehdistä ja rakastin suon, sammalen ja märän metsän tuoksua (suunnistaessa etenkin). Järven tuoksussa on myös jotain ihmeellistä. Niin ja veljen ja naapurinpoikien kanssa leikittiin jotain pöljiä leikkejä, joissa joku äidin miulle lahjoittama hajuvesi oli taikakalu, joka sai leikin pahikset (eli pojat siis) pyörtymään hetkeksi. En muista, oliko syynä se, että se haisi olevinaan niin pahalle vai niin hyvälle. Ns. hajuvattuun miulla on viha-rakkaus-suhde lapsuudesta, koska en erityisemmin pitänyt siitä nahkeasta tuoksusta, mutta niihin pensaisiin sai tehtyä huikeita piilopaikkoja.

[Chelin]

Tämähän on loistoketju, kirjoitanpas tänne vaikka ketju onkin jo pitkään ollut hiljaisena.

Tällaisella hajujen maailmassa elävällä niitä kummallisiakin tuoksumuistoja riittää. Hajupyyhekumit toki olivat nenän alla turhan usein sekä niin koukuttavat tussit, mutta lisäksi haistella piti normaalia enemmän ainakin seuraavia: yskänlääke, hevonen ja sen nahkaiset varusteet, kissan ja koiran turkki, kaneli ja kardemumma, käsivoide, mummon valokuvalaatikko (jonka haju oli itseasiassa aika paha ja tunkkainen mutta jokin siinä tuoksussa koukutti) sekä jonkinlaisena tiivisteenä käytetty kivihiilipiki... Jne. Jne.

[Hajunautti]

80-luvulla isäni vanhan auton pakokaasu tuoksui niin hyvälle, että menin pikkupoikana pakokaasupilven keskelle seisomaan...