Tuoksut

Koska foorumilla on puutarhailijoita ja huonekasvien ystäviä, päätin avata aiheelle oman ketjun.

Huonekasvipuolella on meillä tungosta, ne kasvavat liikaa ihan hoitamatta. Lumisina talvina valo saa kiinanruun ja soihtukäynnöksen kukkimaan keskellä talvea. Eli tänä vuonna eivät kukkineet. Nyt eteläpuolen kasvit on jo siirretty kauemmas paahteisilta ikkunoilta.

Esikasvatan kärhöjen kavereiksi yksivuotisia köynnöksiä, kahta lajia miinanköynnöstä ja kelloköynnöstä.

Siirtolapuutarhasta on jo maisteltu ruohosipulia ja rakuunan versoja. Väkeviä!

Siirtolapuutarha on kyllä kaupunkilaiselle ihana juttu.

Minullahan on about 20 vuoden tauko puutarhahommista, mutta lapsena ja teininä osallistuin kohtuullisen aktiivisesti kotipihan hoitoon Pohjanmaalla. Jokilaakson savimaa ei ollut kovin kiitollista - ja tietysti kasvuvyöhykekin asetti omat haasteensa. En yhtään valehtele, kun sanon, että yksi tärkeä syy etelään muuttamiselle oli puut. Ihanaa, kun on vaihtelua!

Nyt täällä siis perustetaan omaa puutarhaa. Tai no, lähtökohta on jo erinomainen, omenapuita, vaahteroita, luumu- ja kirsikkapuun taimia, nuoria syreeneitä ja muutama komea perennapenkki. Nyt lisätään havuja ja vähennetään nurmikkoa.

Taimikamarissa kasvaa hopeahärkkiä, mätäsharsoa, aitoelämänlankaa ja päivänsineä, keijunmekkoa, kuukausimansikkaa, begonioita, petunioita, koristetupakkia (tosin taisin vähän ylikastella herkät taimet - kattoos, moniko selviää hengissä), rastia, heliotrooppia, sarviorvokkia, tomaattia paria lajiketta, lobeliaa (viheliäinen kasvatettava, ensi kesänä ostan taimet, jos haluan). Kevätmukulat voisi panna maahan, kruunuvuokkoa, liljoja ja joku kurjenmiekkasatsikin taitaa olla.

Kaaleille meinaan tehdä viikonloppuna kasvatuslavan ulos.

Taimistosta haetaan pari päärynäpuun taimea ja varmasti joitain havuja. Pihalta puuttuvat havut lähes kokonaan, arvatkaa onko talvella kaljun näköistä. Pioneita on tilattu. Kärhöjä ja helppoja ruusuja tekee mieli. Ja parsantaimia, niitä tilasin jo!

Tästä se lähtee. Ja tuoksuja pitää saada puutarhaan!

Pioneita minunkin on tarkoitus istuttaa lisää tänä vuonna. Pienellä puutarhatontilla pioni on sikäli hankala, että se vaatii n. metrin verran vapaata tilaa joka suuntaan.

Mäkin pidän puista ja jaksan seurustella niiden kanssa. Ihailen joka päivä lähipuistojen komeita lehmuksia ja hevoskastanjoita. Puutarhamökillä meillä on 4 omenapuuta, 3 luumupuuta ja kirsikkapuu. Koristeipuina runkomainen mongolianvaahtera ja terijoensalava. Salavaa en alkuun arvostanut yhtään, se istutettiin torppaamaan ainaista lounaistuulta. Ajan kanssa olen alkanut pitää siitäkin, sen mahtavasta elinvoimasta. Sen pallomaiseen muotoon on leikattu "kolo", suojaisa paikka seurusteluun. - Hedelmäpuiden lajikkeista en ryhdy selostamaan, se tuskin kiinnostaa ketään. Sen vaan sanon, että Särsössä on outo oksakulma.

Päärynäpuita oli kaksi, mutta arvokas kolmen lajikkeen perhepäärynäpuu kuoli viime syksynä tapaturmaisesti (Setteriperheessä sattuu ja tapahtuu...) Pepi-päärynä tuntuu kasvavan nopeasti ja tuottaa pieniä, mehukkaita hedelmiä.

Koska haluan, että pientä tonttia ei ahdeta täpötäyteen, suosin korkeita, köynnöstäviä kasveja. Rakkaudestani kärhöihin olen tainnut kertoa blogissakin. Viime laskennassa kärhölajikkeita oli viitisentoista. En pidä tarkkaa lukua. Mutta samassa tuessa kasvavat, väreiltään toisiaan korostavat kärhöt saavat pienenkin pihan loistamaan. Ja tilaa jää vielä nurmelle, kivikkopuutarhalle ja kasvimaalle.

En kuvitellut, että Suomen leveysasteilla kasvimaa voi olla liian lämmin, mutta meidän taitaa olla. Se on eteläpihalla, mökki toimii pohjoisen puolella lämmön varaajana. Monet tavalliset hyötykasvit alkavat kukkia siinä lämmössä, joten viljelen vain paljon lämpöä vaativia vihanneksia. Aika vähän niitäkin, koska en halua joutua säilömään. Lisäksi kärhöjä siunaantuu koko ajan lisää. Kun kärhölle ei löydy muuta paikkaa, istutan sen kasvimaahan

Keijunmekkoa en kasvata tänä vuonna, mutta takavuosina tuin ruukkuun istutetut mekot aitaverkosta väsäämääni sylinteriin. Metrinen sylinteri kasvoi aivan umpeen keijunmekkoa, ja kukat kiersivät sitä riveinä. Kaunis ja elinvoimainen kasvi.

Viikonlopun pihatöihin kuuluu puiden (rusakko)suojauksen purkaminen ja nuorten omenapuiden oksien taivuttelu. Puiden leikkauksen ja muotoilun opiskelu on nostanut harrastuksen ihan uudelle tasolle. Luonnonvaraiset puut saavat kasvaa miten haluavat, mutta ihmisen jalostamat puut pannaan kasvamaan kuten ihminen haluaa. Tähän asti olen kommunikoinut sujuvasti eläinten kanssa, mutta hedelmäpuun hoito on melkein kommunikaatiota puun ja ihmisen välillä

Kerro nyt enemmän Pepin mausta! Se päärynä on harkintalistan ykkösenä.

Syyskuussa olen niitä syönyt... nyanssit eivät ole ihan tuoreessa muistissa.

Pepiin pätee sama kuin kaikkeen itse viljeltyyn: hedelmät ovat tuoksuvia ja aromikkaita. Huomattavasti makeampia kuin ostopäärynät. Kuori voi olla vähän karvas, mutta niinhän päärynöissä aina.

Suomessa viljeltävistä päärynöistä olen tutustunut Auneen. Pepi on kiinteämaltoisempi ja maukkaampi kuin Aune. Luulen, että kylmänkestävyys korreloi makuun - Pepi on mieto, ei mikään kirpeä siideripäärynä.

Hedelmät ovat pienehköjä. Kokemattomana päärynänviljelijänä olen antanut Pepin hedelmien kypsyä puussa liian pitkään. Luulen, että päärynät kannattaisi poimia hieman raakoina ja antaa niiden kypsyä huoneenlämmössä.

Hakuteoksien mukaan Pepi on itsepölyttävä, mutta en luottaisi siihen, vaan istuttaisin pari puuta varmuuden vuoksi. Siirtolapuutarhassa olen huomannut, että Pepi on suosituin päärynälajike, joten uskallan kyllä suositella sitä. Jotkut lajikkeet saattavat olla maultaan jännittävämpiä, mutta jos lajike ei kestä säitä tai tuota satoa, hienostuneesta maustakaan ei pääse iloitsemaan.

Pepi-päärynäpuut ovat lisäksi kauniita Punastuvia päärynöitä notkuva pieni puu on hurmaava näky Perhepäärynäpuun tuhoutumisen jälkeen lohdutin itseäni sillä, että puut, joihin on oksastettu useita lajikkeita eivät ole yhtä kauniita kuin tavalliset hedelmäpuut. Jokainen oksa kun kasvaa omalle lajikkeelleen tyypilliseen muotoon, ja puu on jotenkin epämuotoinen.

No niin, Pepi tulee - ja kaveriksi ehkä Moskovskaja.

Olen pitänyt aikaisemmin parvekepuutarhaa, mutta nyt kun muutin alkuvuodesta parvekkeettomaan asuntoon niin jään paitsi siitäkin puutarhanhoidon ilosta. Omaa pihaa en ole oikein ikinä kaivannut, mielestäni parvekkeellakin pystyy kasvattamaan yhtä sun toista kun käyttää hieman mielikuvitusta! Tuleva kevät ja kesä meneekin varmaan muiden parvekkeita ihaillessa, ja niitä harmitellessa jotka menevät täysin "hukkaan" tyhjillään.

Huonekasveja minulla ei kovin paljoa ole (enää hengissä), sillä kissanlurjukset syö meillä kaiken chilejä myöten. Mietin silti että pitäisi jotain chilintapaista koittaa taas tänä keväänä laittaa kasvamaan. Ehkäpä tänä vuonna tulisempia, kissoille kelpaamattomia lajikkeita?

Joo, kissojen kanssa saa kyllä sompailla! Meillä on jäänyt lyyraviikuna kokonaan rauhaan, eikä nuo perhosorkideatkaan tunnu kissoja paljon kiinnostavan (no kukkavanat vähän välillä). Anopinkieliin eivät koske. Ikkunalaudalla on koko ajan urhea vehnänorastupas niiden pureskelunhaluja kohtaamassa. Mehiruusukkeet taas... ...tuppaavat mystisesti katoamaan vehnänoraasta huolimatta...

Tänä aamuna kävin hakemassa upean jouluruusun saunarakennuksen pakkassuojasta portaalle (sitä ei voi myrkyllisyyden takia tuoda sisälle, eikä se lämmössä viihdykään) - meinaan sen istuttaa vähän myöhemmin suoraan maahan ja antaa tottua paikalliseen ilmastoon. Tilasin myös netistä helleboruksen siemeniä, erilaisia, ovat kerrassaan viehättäviä kasveja, kukkivat aikaisin ja koska kukinnossa iso näyttävä osa on itse asiassa värilliset suojalehdet, "kukinta" näyttää jatkuvan todella pitkään. Sekä kukka, että myöhemmin siemenkota suojalehtien keskellä ovat molemmat tosi koristeellisia. Siirsin myös ulkona kylmäkäsittelyä saaneet perennakylvöt lämpimälle ja aurinkoiselle seinustalle ja kastelin ensimmäisen kerran talven jälkeen. Ja taas sain muistutuksen - pieniinkin puutarhatöihin AINA käsineet käteen. Meinasi näpit jäätyä.

Juu anopinkielet saa olla rauhassa, ja perhosorkideatkin muuten mutta turhan usein niitä tiputellaan lattialle. Ja pienempi, tai siis nuorempi sillä kooltaan se on ollut suurempi jo pitkään, on teurastanut kaksi orkideaa. Onneksi ne olivat huonoimmasta päästä kunnoltaan muutenkin. Kukkavanat on ihme kyllä saanut olla rauhassa. Ja saint pauliat muuten, mutta ne on aina ihan kissankarvan peitossa kun niissä on kuitenkin kiva nuohota.

Mulla on pieni kattopuutarha. Kasveja alle tusina mutta niiden parissa puuhastelu on parasta mitä tiedän!

Gogol kirjoitti:Mulla on pieni kattopuutarha. Kasveja alle tusina mutta niiden parissa puuhastelu on parasta mitä tiedän!

Oi tästä olen kade!

Kattopuutarha

Me olemme tehneet hartiapakkivoimilla kaiken näköistä pienimuotoista maansiirtotyötä tontilla. On muuten hemmetin hyvää liikuntaa! Mies sai omenapuut leikattua - ja minä saan ehkä pihavajan pelastettua lahoamiselta lähipäivinä. Aidasta lähti yksi pala irti - uusi kulkureitti - ja polun alkupää on valmis. Epäsäännöllisten luonnonkivien asentaminen kukkapenkin läpi kulkevaksi poluksi oli syvältä...

Oleskelualueelle haluaisimme pinnoitteeksi näistä kokemuksista huolimatta liuskekiviä, eihän tällaisen vanhan talon pihaan voi mitään kestopuisia humppalavoja rakentaa. Betonilaatatkin ovat vähän väärässä ympäristössä.

Mun kokemuksen mukaan kasvien hoidosta nauttii erityisesti silloin, kun vaalittavana on vain vain kasvi tai pari.

Opiskelijayksiössäni väsäsin joskus kesäksi rimoista kehikon jossa kasvatin päivänsineä. Päivänsini peitti lopulta koko ikkunan ja huiteli ikkunasmyygin katossa. Muistan olleeni onnellinen, kun lehdet lepattivat hiljakseen ilmavirran mukana Taloyhtiön takapihalle kylvin krasseja. Aina joku herttainen naapuri muisti kastella niitä, ellen itse ehtinyt.

Meidän taloyhtiössä tehtiin viime kesänä helkkarin kallis piharemontti, ja nyt on puutarhasuunnittelijan jälijiltä kasveja ja pieniä koristepuita RIVEISSÄ Tekisi mieli hieman sissipuutarhuroida siellä... piha on übersöpö ja mauton.

^Aargh . Käyt salaa kylvämässä elämänlankaa kaikkialle...

Huvilan puutarhasta tulee villi ja kotikutoinen.

Joo te leidit saha kädessä ja maankääntöhommissa ootte oikeasti HC <respektiä>, mä keskityn lähinnä kastelemaan kun muistan ja nyppimään lakastuneita kukintoja...