Tuoksut

Chanelin eksklusiivituoksuja pyörii nyt paljon teillä kaikilla - mitä jos avauduttaisiin niistä tänne?

Mulla on ne kaikki näytteinä plus kolme kokopulloa (Coromandel, Cuir de Russie ja 28 La Pausa). Tykkään kaikista, mutta eri tavoin... mitä te niistä tuumaatte?

Mä olen ainakin ihan höyrähtänyt. Voisin kuvitella hankkivani ihan kunnon putelit.. Ei nyt jokaista mutta ehkä 10 kuitenkin.. Hups! :lol: Tää Russie on upea, pesun jälkeen yhä tuossa ranteessa lepää. En muistanut tästä paljoakaan, todella kaunis nahka, Lancome ei pääse lähellekään.

ARGH, oon vieläkin tällä foorumilla ja kaverit soittelee jo mun perään. Iso silmien pyöräytys. Rahoittaisko RAY hoidon myös olfaktorisesti koukkuun jääneille?? Huolestuttavaa itsekurin puutetta!

Nikolai, CDR (rakastan sanaa ryssännahka mutta vierastan ensimmäistä sanaa) vei mun mininuuhkinnassa voiton. En valitettavasti oo saanut mahdollisuutta tutustua niihin kaikkiin perusteellisesti. Coromandelkaan ei musta ollut hassumpi.

...Hei, hei, hei, tästä tulikin mieleen . . .
Ehdotus ensi treffeille: Sokkonuuhkinta! Designer- ja niche-tuoksuja sekaisin. Mulla on nimittäin sellainen kutina, että kunkin nuuhkijan odotushorisontti vaikuttaa mahdollisiin mielipiteisiin. Aivan varmasti Clive Christianeja, Chanelin Excluja, rojadoveja ja privaatti-dioreita kohtaan on jo luonnostaan etumatkaa jos nuuhkija tietää mikä brändi on luvassa. Ois mielenkiintoista nähdä nimenomaan se, poikkeavatko sokkotulokset "normaaleista".

Coromandel teki minuun vaikutuksen. Muita en ole vielä nuuhkinut, mutta Jersey tuolla odottelee tuoksutapaamisen jälkeen entistäkin pullistelevammassa näytepussissa (kiitos, Tiia ).

Haistelin Coromandelin tavallaan sokkona, se tuli ensimmäisen Perfumed Court -tilaukseni ambrapaketissa, eikä minulla ollut sarjasta mitään ennakkotietoa, googlettelin vasta tuoksuun tykästyttyäni.

Chanelin ekslusiivisarja on osa tuoksuhistoriaa, ja osaltaan osoitus siitä ettei moderni parfymeria ole vielä ihan kokonaan kuollut.
Näitähän saa nykyisin myös pienemmissä pulloissa, mutta isommat pullot on kuin tehty splittailuun. Siitä siis vaan, kunhan saatte tyhjät putelinne jenkeistä perille.

That said, tämä sarja ei ole miun juttuni. Tuoksut ovat kyllä kauniita, mutta miulle joko liian feminiinisiä tai sitten liian hienostuneita ja sivistyneitä. Ne blendaavat huonosti Kaukaan pierujen kanssa yhteen.

Sycomore on suosikkini. Mikä upea vetiveri, ja sitäpaitsi nimi tuo mieleen kaikkien aikojen hienoimman tv-sarjan, Twin Peaksin.
Muistattehan tuon hypnoottisen Jimmy Scottin vedon?

Heh, vaikka en sellutehtaan laskeumassa asukaan, niin kirjoittelin tuonne aamun tuoksukokemukseen pitäväni Coromandelia itselleni liian fiininä.

Nainen, joka ostaa kirpputorilta turkinrähjiä, pukeutuu kymmenen vuotta vanhaan villakangastakkiin, jonka vuori on riekaleina, käyttää liki nelikymppisenä mielellään Converseja ja maihareita ja joka lähes poikkeuksetta kantaa vaatteissa kissankarvaa / käsissä maalitahroja ja pysyviä kovettumia ym. pikku kivaa ei vaan voi tuoksua kovin hienostuneelta.

Ekslusiivit ovat minulla seminuuhkittuna, mutta useampi kivi on vielä kääntämättä. Kokeilemistani eksklusiiveista Sycomore teki suurimman vaikutuksen. Yritän säästellä ylisanojani blogiin, jos joskus saisin sen arvoitua...

Toxu, pystytkö erittelemään tota fiiniys-asiaa? Mikä tekee kokeilemistasi ekslusiiveista liian fiinejä, joku tietty ominaisuus tietyissä tuoksuissa, vai liian viimeistelty kokonaisuus? Kysyn, koska käyn joitain eksklusiiveja itse just nyt läpi, ja tunteet kulkevat vuoristorataa.

Mulle taas nimenomaan kolahtaa Chanelien tietynlainen fiiniys. Pysyn paremmin kasassa ne päälläni, ovat vähän kuin hyvät alusvaatteet. That said, valtaosa niistä on formuloitu juuri naisille. 13 ekslusiivista mulla on selvät omat suosikkini, jotka jo listasin. Lisäksi on iso joukko muita joista tykkään mutta joita en koe koko pullon väärteiksi. Ja pari inhokkia myös (en paljasta niitä tässä).

Sycomore on hieno, mutta mulle liian kuiva. Kuin asuisi aavikolla ja joisi valkoviiniä janoonsa.

Jos tykästytte excluihin ja haluatte ostaa niitä suoraan kotiin, meilatkaa Place Vendomeen Belgiassa, niiltä ne kannattaa tilata. (Jos haluatte jakaa niitä keskenänne tai yhteistilata ja säästää postikuluissa, ilmaiskaa aikeenne tuonne splittiketjuun!)

Eeva kirjoitti:Toxu, pystytkö erittelemään tota fiiniys-asiaa?

Uh, mitenköhän tämän nyt sitten fiksusti yrittäisi ilmaista..?

Ehkä ne tuoksut sitten ovat vain liian tasapainoisia, liian kauniita ja harmoonisia makuuni. Liian sievisteleviä.

Olen sellainen tyyppi että haluan naiseltakin hiukan mielenhäiriötä, edes yhtä vinoa hammasta tai hiukan hutikoiden ajeltuja kainaloita. Reikä upouudessa cashmere puserossa on seksikästä, puhumattakaan korvanjuuressa sijaitsevasta mystisestä arvesta.

Mussa kaikki on vinoa, hutiloitua ja sinne päin.. Arpiakin on monenlaisia.. Ehkä mä haen näiltä tasapainoa..? Edes pientä sliippausta.

Sama juttu. Osaan itse olla aivan tarpeeksi seko (kirjoitinhan mielipuolen päiväkirjan), tuoksun ei tarvitse korostaa sitä. Vaikka on kyllä paljon muita tuoksuja jotka ovat minulle liian kilttejä.

toxu kirjoitti:

Eeva kirjoitti:Toxu, pystytkö erittelemään tota fiiniys-asiaa?

Ehkä ne tuoksut sitten ovat vain liian tasapainoisia, liian kauniita ja harmoonisia makuuni. Liian sievisteleviä.

Olen sellainen tyyppi että haluan naiseltakin hiukan mielenhäiriötä, edes yhtä vinoa hammasta tai hiukan hutikoiden ajeltuja kainaloita. Reikä upouudessa cashmere puserossa on seksikästä, puhumattakaan korvanjuuressa sijaitsevasta mystisestä arvesta.

Mä jäin miettimään tätä. Olen samaa mieltä siitä, että monet (ei kaikki) chanelin ekslusiivit ovat hienostuneita, ja samalla myös aika aikuismaisia. Yritän hahmottaa niissä hienostuneisuuden aiheuttamia ainesosia yksi kerrallaan, mutta se vaatii vielä vähän analyysia, ja voi toki olla etten edes pysty siihen.

Mutta. Mä en usko, että tuoksun ja sitä kantavan ihmisen välinen suhde on ihan yksinkertainen. En esimerkiksi usko, että Chanelin eksklusiivit sopivat parhaiten Pariisin 16. kaupunginosassa asuvalle timantti-jakkupuku-milffille. Tuoksuissa samoin kuin vaatteissa kiehtoo kontrastit: voisin kuvitella, että esim. chic-tuoksut Beige, Coromandel tai Rue Cambon ovat kaikkein upeimmillaan naisella, joka tuo niihin vähän särmää. Esimerkiksi Tiian upeat tatuoinnit ja tulisena palavat rastat versus viimeistelty mummochanel voi olla ihan huikea yhdistelmä. Mulla taas Gardénia on ihanimillaan vanhan nuhjuisen kalastajavillapaidan alla. Kun valkoisiin, elegantteihin saippuakukkiin sekoittuu vähän rispaantunutta ja kosteaa norjalaisvillaa, lopputulos on uskomattoman sensuelli.

Mustavalkoinen tyypittely ärsyttää myös tuoksujen markkinoinnissa. Naistenlehdissä hajuvesistä kirjoitetaan aina tyyliin "Löydä oma tuoksusi! Oletko sporttinen? Romanttinen? Viettelijätär? Bisnesnainen?" Kuka muka on yksinomaan jotain noista? Damn, ihminen on monimutkainen kokonaisuus vaihtelevia ominaisuuksia! Miesten tuoksuja lanseerataan samalla logiikalla, esim. Ralph Laurenin uusi Big Pony Collection perustuu neljään miestyyppiin: sporttinen, sensuelli, huoleton ja hienostunut. Blaah!

Me sivistyneet tuoksuharrastajat toki tiedämme, ettei tyypittelyihin tarvitse langeta. Mutta aika moni meistäkin on joskus langennut. Mulla kesti pitkään tajuta, että on ihan ok, etten sovi naistenlehtien ja mainosten tuputtamiin kategorioihin, ja että tykkään vaatteista ja väreistä ja tuoksuista ja tyyleistä, joita muut eivät yhdistä fyysisiin ominaisuuksiini, sukupuoleeni tai ammattiini.

Aamen, Eeva!

Minen hirveästi vaivaa päätäni sillä, sopiiko joku tuoksu luonteeseeni tai ulkoiseen olemukseeni, jos se muuten kolahtaa ja tuntuu omalta. Ajalla ja paikalla tietty on väliä.

Olen kokeillut eksklusiivit kertaalleen (paitsi uusimman), 31 Rue Cambon tuntui omimmalta ja sitä olen käyttänyt useamminkin. Se on minulle sellainen turvallinen villasukka/sunnuntai-tuoksu :). Sycomore ihastuttaa kovasti myös, 28 La Pausaa mulla on vähän vaikeuksia taas haistaa siitä TPC:n näytteestä.

Nyt laitan kyllä T-paidan päälle kauluspaidan sijaan ja kokeilen käsivarteen näitä Gogolilta lainassaolevia ekskluja. Raportoin hetken kuluttua. :)

T. Sisäinen mummo