toxu kirjoitti:
Eeva kirjoitti:
Toxu, pystytkö erittelemään tota fiiniys-asiaa?
Ehkä ne tuoksut sitten ovat vain liian tasapainoisia, liian kauniita ja harmoonisia makuuni. Liian sievisteleviä.
Olen sellainen tyyppi että haluan naiseltakin hiukan mielenhäiriötä, edes yhtä vinoa hammasta tai hiukan hutikoiden ajeltuja kainaloita. Reikä upouudessa cashmere puserossa on seksikästä, puhumattakaan korvanjuuressa sijaitsevasta mystisestä arvesta.
Mä jäin miettimään tätä. Olen samaa mieltä siitä, että monet (ei kaikki) chanelin ekslusiivit ovat hienostuneita, ja samalla myös aika aikuismaisia. Yritän hahmottaa niissä hienostuneisuuden aiheuttamia ainesosia yksi kerrallaan, mutta se vaatii vielä vähän analyysia, ja voi toki olla etten edes pysty siihen.
Mutta. Mä en usko, että tuoksun ja sitä kantavan ihmisen välinen suhde on ihan yksinkertainen. En esimerkiksi usko, että Chanelin eksklusiivit sopivat parhaiten Pariisin 16. kaupunginosassa asuvalle timantti-jakkupuku-milffille. Tuoksuissa samoin kuin vaatteissa kiehtoo kontrastit: voisin kuvitella, että esim. chic-tuoksut Beige, Coromandel tai Rue Cambon ovat kaikkein upeimmillaan naisella, joka tuo niihin vähän särmää. Esimerkiksi Tiian upeat tatuoinnit ja tulisena palavat rastat versus viimeistelty mummochanel voi olla ihan huikea yhdistelmä. Mulla taas Gardénia on ihanimillaan vanhan nuhjuisen kalastajavillapaidan alla. Kun valkoisiin, elegantteihin saippuakukkiin sekoittuu vähän rispaantunutta ja kosteaa norjalaisvillaa, lopputulos on uskomattoman sensuelli.
Mustavalkoinen tyypittely ärsyttää myös tuoksujen markkinoinnissa. Naistenlehdissä hajuvesistä kirjoitetaan aina tyyliin "Löydä oma tuoksusi! Oletko sporttinen? Romanttinen? Viettelijätär? Bisnesnainen?" Kuka muka on yksinomaan jotain noista? Damn, ihminen on monimutkainen kokonaisuus vaihtelevia ominaisuuksia! Miesten tuoksuja lanseerataan samalla logiikalla, esim. Ralph Laurenin uusi Big Pony Collection perustuu neljään miestyyppiin: sporttinen, sensuelli, huoleton ja hienostunut. Blaah!
Me sivistyneet tuoksuharrastajat toki tiedämme, ettei tyypittelyihin tarvitse langeta. Mutta aika moni meistäkin on joskus langennut. Mulla kesti pitkään tajuta, että on ihan ok, etten sovi naistenlehtien ja mainosten tuputtamiin kategorioihin, ja että tykkään vaatteista ja väreistä ja tuoksuista ja tyyleistä, joita muut eivät yhdistä fyysisiin ominaisuuksiini, sukupuoleeni tai ammattiini.