Niin joo, tännekin pitäisi kai esittäytyä, vaikka esittäytymisketju oli toisaallakin. Samoja juttujakin on tullut kerrottua muutamaan muuhun ketjuun, mutta kerrataan, jottei keneltäkään vain jäisi kuulematta.
Mistä mun kiinnostukseni alkoi? Kysytään ensin, mikä on mun kiinnostukseni taso.
Tuoksumakuni on jotain, mitä sanon teinimäiseksi, epähienostuneeksi tai muuksi vastaavaksi. Vaikka mä kuinka nuuhkisin, en mä opi pitämään juuri muusta. Kuitenkin mussa palaa halu tietää vähän lisää, vähän kaikesta. Kosmetiikkahörhönä toki myös tuoksuista. Musta ei varmasti saa tänne mitään tuoksugurua koskaan (hei, mä poltan myös tupakkaa, katotaan uudestaan sitten, kun lopetan...) mutta mä ainakin saan tästä irti tietoa minulle hieman vieraammasta tuoksujen maailmasta. Jos oikein hyvin sattuu, löydän vielä jotain uutta ja kivaa, jonka kyljessä ei lue helppo ja varma Escada.
Hihi, rohkeasti tulen tänne täysin erilaisista tuoksuista tykkäävänä, ja tylsäähän se olisi, jos kaikilla olisi sama maku.
Mutta niin, mistä tämä alkoi? Mun ensimmäinen tuoksuni oli Anais Anais -miniatyyri, jonka sain 5-vuotislahjaksi. Tuosta seuraava tuoksu oli ensimmäinen, josta tykkäsin - Cacharelin LouLou, joskus tosiaan aivan lapsena. Molemmat äidin kempparista, siksi noin nuori ikä. Eihän niitä silloin käytetty kuin meikkileikeissä.
Ihmisten ilmoilla aloin tuoksuja käyttämään ala-asteen lopussa. Silloin käytiin läpi Yves Rocherin Les Plaisirs Naturet, joita tuoksuteltiin vielä yläasteellakin. Seiskaluokalla vuonna 2001 vanilja ja kookos olivat parasta, ne sellaiset, jotka muodostuivat ns. pissistuoksuiksi vasta vuotta-paria myöhemmin meillä päin. Kasiluokalla alkoi jo niiden ällömakeus tökkiä ja yhä enemmän se tökki, kun ne alkoivat yleistyä liikaa. Silloin yläasteella kuvioihin tulivat mukaan Escadan Island Kiss, joka oli ensimmäinen ihan normaalin tuoksun hinnoissa oleva, jonka ostin itselleni. Aiemmat kaikki olivat äidin liikkeestä poistuneita testereitä. Escadan Island Kiss oli muistaakseni toinen täysikokoinen tuoksu, jonka kulutin loppuun - ensimmäinen oli Lancômen Ôui! jota mulla on yhä toinen pullo. Molempia rakastan yhä, eli tuoksumakuni jäi sitten pysyvästi tuonne yläasteen loppuun.
Mun olisi kuitenkin mahdollista saada varmasti enemmän irti sekä niistä tuoksuista, jotka jo omistan, että täysin ventovieraista, jos vaan lähden reippain mielin tänne hurjaan tuoksutietoisuuden ylempiin kerroksiin - ainakin nyt sen verran, mitä tämä tupakoitsijan nenä nyt haistaa. Typeränä ihmisenä aloitin tupakanpolton yliopistossa ja nyt sen on huomannut oikeasti vaikuttavan hajuaistiin. Alkuvuosina en huomannut.
Et joo, moi, oon Sonia.
Ja niin, ehkä hienoin saavutus ikinä olisi oppia heittämään jostain nuottikuvauksista suorilta, pidänkö oletettavasti jostain tuoksusta - eli tilaamaan netistä sokkona. Vielä en osaa.
_________________
Tyttö ilman helmikorvakorua -blogini:
http://girlwithoutapearlearring.blogspot.com/- Sekalaista hömppää kosmetiikasta