Kartonkiliuskat - aliarvostettu tapa nauttia tuoksuista

[toxu]

Tiedän että on olemassa paljon ihmisiä, joille iho on ainoa oikea paikka annostella/testata tuoksuja, mutta tiedättekö mitä..? Mielestäni se on täysin naurettavaa.

Kokeilkaapa joskus seuraavaa: leikkaatte kartongista mukavan kokoisia lappuja, ja ruiskautatte niiden kärkeen tuoksujanne. Tuoksu elää ja voi hyvin kartongilla pitkän aikaa - se toimii kuin super slow-motion versiona verrattuna ihoon. Ja näitä liuskoja voi tehdä vaikka miten paljon kerralla, eli voit esim. tehdä mustasukkaisiksi heittäytyneet kokopullo tuoksusi tai näytteesi onnelliseksi vetämällä niitä nenään liuskalta, sen sijaan että oikeasti pukeudut niihin.

Itselläni on tälläkin hetkellä kuusi liuskaa edessäni, joita nuuhkin tässä suloisen perjantai-illan lomassa.

Onko tässä postissa mielestäsi mitään järkeä?

[Anna]

Päivän yllättävin posti.

[toxu]

Päivän yllättävin posti.

Laitoin sen kunniaksi tulille kuusi liuskaa lisää.

Oikeasti, kartonkiliuskojen testailu on oman kokemukseni mukaan paras tapa oppia tuoksuista. Ne tarjoavat usein tonaalisuutta jota ei iholta koskaan voisi löytää.

Ei ihme, sillä parmymööritkin tekevät tuoksunsa hyvin pitkälti vain liuskoja apuna käyttäen. Ja tiedän, että mm. Perfumes The Guiden arvosteluista suurin osa on tehty pelkästään liuskoilta - ilman että niitä on käytetty iholla lainkaan.

Tässä kohtaa Guiden arvostelijat / vihaajat miettivät, että sehän selittääkin sitten kaiken...

[Amoria]

Meidän ajatukset kulkevat selvästi samaa rataa, mutta eri suuntiin. Pohdiskelin itsekin taannoin keskustelun avausta samasta aiheesta. Musta kun tuntuu, että aika monet meistä lukeutuu Vasilisan lanseeraaman ihopihtari-kuvauksen alle. Mikä tekee minusta sitten varmaan iholutkan tai jotain
Mulla siinä on ehkä eniten kysymys siitä, että se paperin haju haittaa tuoksusta nauttimista. Tarvitsen tuoksun alle jotain elävää, mielellään tuoksua jonka tunnen täysin, että voin erottaa lisätyn tuoksun nyanssit helpommin. Kerran laitoin ihan vähän tuoksua kissani häntään kun hausin tietää, mitä tuoksulle tapahtuisi. Kissa ei pitänyt siitä, mutta sekä kissa että hajuvesi tuoksuivat hyvälle Ehkä mua ei itsekeskeisenä ihmisenä myöskään jaksa riittävästi kiinnostaa mikään muu kuin se miltä tuoksu juuri minun ihollani tuntuu. On myös ihan hanurista, jos löytää lappusella ihanan tuoksun eikä se käykään iholle.
Mutta elämä olisi kyllä helpompaa, jos osaisin välillä vähän pihdata. Ainakin tuoksujen läpikäynti olisi huomattavasti tehokkaampaa.

[Mohn]

Minulla ei ole varsinaisesti asiaa tuosta paperilta haistelusta, mutta kokeilin Muglerin A*Menia ensin paperille ennen kuin iholle. Ja pettymyksekseni se tuoksuu paperilla paremmalta ja todella paljon pidempään kuin minun ihollani. Pidän siitä silti todella paljon myös iholla, mutta kyllähän se vähän harmittaa, että se ei tuoksu siinä yhtä hyvältä.

[toxu]

Jos hajuvesi toimii paremmin paperilla verrattuna ihoon, voi sitä sitten annostella puhtaaseen vaatteeseen tai jopa hiuksiin. Suihkaus paidan kaulukseen, hihaan tai nutturaan kestää kokonaisen päivän helposti. Eikä tuoksu sen pahemmalta kuin ihollakaan.

Itsekkin suihkuttelen tietenkin pääasiassa iholle, mutta olisi mielestäni hömelöä tyytyä vain siihen.
Kissat jätän sentään rauhaan...

Kerran laitoin ihan vähän tuoksua kissani häntään kun hausin tietää, mitä tuoksulle tapahtuisi.

Amoria hyvä, eihän näin saa tehdä. Ihan oikeasti.

[Anna]

Mä olen huono haistelemaan liuskoilta. Tuntuu, että silloin niissä on liikaa ilmaa, sielu ja pohja puuttuu. Eli jotenkin tarvitsen sen tuoksun iholleni saakka, jotta saan siitä kunnon käsityksen ja ihoni antaa sille ikäänkuin sen leveän pohjan. Tokihan niistä lapuista käsitystä saa, varsinkin jos sen tekee kotioloissa, mutta kaupassa löyhyttelystä en innostu vaikka sitä teenkin.

Täytyy silti myöntää, että kotona en ole edes suihkauttanut mihinkään liuskalle ikinä ja haistellut siitä. Täytyykin kokeilla millainen se on kokemuksena, kaupan liuskojen tuoksut ovat aina sekoittuneet toisiinsa kotiin päästyä.

[naapio]

Mulla on suuri kokoelma paperiliuskoja Pariisin matkan jäljiltä, en ole raaskinut heittää niitä pois vaikka monesta tuoksu on täysin kadonnut ja kaikista laimentunut. Nuuskin niitä illalla hotellilla kun nenä oli hiukan rauhoittunut päivän haisteluista. Pelkän paperinäytteen perusteella en voi päättää pidänkö tuoksusta iholla, mutta se säilyttää tuoksun ensimmäiset nuotit pitkään ja niiden muistelussa se on minusta hyvä työkalu.

[Kosmoskukka]

näytteesi onnelliseksi vetämällä niitä nenään liuskalta, sen sijaan että oikeasti pukeudut niihin.

Itselläni on tälläkin hetkellä kuusi liuskaa edessäni, joita nuuhkin tässä suloisen perjantai-illan lomassa.

Onko tässä postissa mielestäsi mitään järkeä?

Heh, jaa-a. En oo koskaan tuota oikein harrastanut. mutta "vetämällä niitä nenään liuskalta", -sai mut nauramaan Näytteen kylläkin olen saanut kartonki palasella ja hyvin säilyneenä Suomeen saakka.

[Sumukorento]

Voisin kuvitella nuuhkivani liuskoilta sellaisia tuoksuja, jotka eivät toimi ihollani, YSL In Love Againia esimerkiksi. Onhan tuossa myös se hyöty, että tuoksusta pääsee eroon/sen voi vaihtaa pesemättä ihoaan :) Onhan sekin ihan älytöntä, että viiniä maistellessa se sylkäistään pois.

[Jaakiem]

Paperilla haistelu vaikuttaa koko ajan järkevämmältä. Teen sitä itsekin koko ajan enemmän. Pystyy helpommin vertaamaan tuoksuja ja ottamaan niihin tarvittaessa myös välillä etäisyyttä.

[Mohn]

Joo, paperilta pystyy joistakin tuoksuista haistamaan nuotit paljon selkeämmin kuin iholta. Mutta suht moni tuoksu tuoksuu minun ihollani erilaiselta kuin paperilla ja siksi tykkään kokeilla tuoksuja omalle iholle, vaikka paperiltakin olisin tuoksutellut. Ensimmäisenä tuli nyt mieleen Hannele.