On merkittävää hyötyä. Nukun hyvin ja mielialakin tuntuu - aika normaalilta. Tunnen, sekä myönteisiä, että kielteisiä asioita. En ole menettänyt kykyäni innostua asioista tavattomasti. Aloitekyky on edelleen vähän hakusessa, enkä ole vielä päässyt viime aikoina pahasti vaivanneesta eristäytymisen tarpeesta kokonaan eroon, mutta pieniä pilkahduksia näilläkin alueilla. Motivaatio-ongelmat... ...korjaantumassa.
Kokemuksia on sekä SSRI, että SNRI -lääkkeistä - ja vierotusoireista

- mutta näitä ei kyllä voi suositella suoralta kädeltä kanssaihmiselle omien kokemusten pohjalta. Minulla on selvästi ensimmäistä kertaa psykiatri, joka on perehtynyt eri lääkkeiden välisiin pieniin eroihin - niinjoo, ja selvästi jaksaa miettiä, mitä nämä pienet erot juuri tämän potilaan kohdalla saattaisivat tarkoittaa käytännössä. Aikaisemmilla kerroilla on ollut ongelmina mm. tunne-elämän täydellinen puutuminen (puhtaat SSRI-lääkkeet, ei todellakaan toivottua kun ongelmana on jo valmiiksi voimakas irrallisuuden ja tunteettomuuden tunne sekä tuo eristäytymisen tarve), järkyttävät sivarit ym. kivaa.
Sanoisin omasta kokemuksesta sen verran, että venlafaksiini voi olla hyvä veto ainakin sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole ahdistusoireita - ja on selkeitä viitteitä serotoniini / melatoniinikierron fysiologisesta häiriöstä (esim. vakava unihäiriö tai vinksallaan oleva vuorokausirytmi) - so. masennuksen syyt painottuvat fysiologiselle puolelle. Tuo noradrenaliinipuolen takaisinoton esto voi olla hyvä juttu joillekin, joilla SSRI-lääkkeet eivät tuota tuloksia, mutta venloissa tuo alkaa potkia vasta tässä 150 mg annoksen kohdilla, siihen saakka vaikutus on kokonaan serotoniinipuolella.
Epäilen että ahdistusoireiselle venlojen tuottama unimateriaali voi olla vähän liikaa

. Samoin lääkkeeseen liittyy hassua kognitiivista muutosta, jonka voi kokea ahdistavana, esim. käsitejärjestelmäni tarjoilee oudon auliisti kummallisia tulkintoja näköhavaintoihin, jotka eivät hetkessä jäsenny...
Jos vaikutusten eroja haluaa kokea, niin voimakkaammin noradrenaliinipuolella vaikuttava lääke antaisi nopeammin vastauksia siihen, sopiiko vai ei. Esim. Cymbalta lienee tuollainen. Itselleni se ei sivareiden takia käynyt ollenkaan, vaikka olin toiveikas tuon noradrenaliinivaikutuksen takia. Ja onhan niitä muitakin vaihtoehtoja.
Olin ennen tätä jo hylännyt ajatuksen siitä, että lääkkeet voisivat auttaa. Paras veto on etsiytyä osaaviin käsiin lääkehoidon osalta - ja perehtyä itse pintapuolisesti asioihin, niin osaa kiinnittää asioihin huomiota eri tavalla.
Oh deer.