Kaksi mielenkiintoista tuoksua testissä.
Villoresin Incensi on aika erilainen suitsuke, se on kyllä vahvasti ja mukavan terävästi suitsukkeinen, mutta se on myös vihreä. Ja makea hienostuneella tavalla. Ja saippuainen. Saippuaisuus on ainoa ulottuvuus, joka tässä vähän tökkii, mutta annetaanpa aikaa kulua, katsotaan mihin suuntaan kehkeytyy. Fiilis on kuin kesäisessä puisessa ortodoksikirkossa hyväntahtoisten vapaaehtoisten siivoushyökkayksen jälkeen. Hyvältä tuoksuu, mutta jotain on myös tunnelmasta menetetty. Jotain samanlaista voisi saada aikaan naittamalla jonkun suoraviivaisemman CdG:n suitsukkeista Chanelin n19 kanssa.
Toisella käsivarrella Miel de Bois, joka luo ympärilleen mainion ja voimakkaan tinkimättömän hunajaisen, samalla puisen auran. Hunajan makeutta ei ole mitenkään korostettu, vaikutelma ei ole karkkinen, vaan pelkästään intensiivinen, ihan kuin ilmassa olisi hunajan viskositeettia. Avaus oli sydämeenkäyvän ihastuttava, en tosin sitä mitenkään analysoinut.
MUTTA ihon lähellä tuoksuu viinietikka ja hitaasti kuivunut pyyhe/matto/joku muu paksu tekstiili, jossa on sellainen tunkkaisenpistävä lemu

. Jos tuo ihotuoksu ei muutu, niin tämä jää kyllä minulle kuriositeetiksi. Mihinkään virtsanhajuun en näitä tuoksuja kyllä yhdistä, mutta en halua ihoni tuoksuvan viinietikalta enkä varsinkaan pyyhetunkulta.
Molemmat omintakeisia tuoksuja, ansio sinänsä.
Oh deer.