Mitä haistelet tänään?

[mukael]

Tänään hivenen epätoivoisena oikein kunnon niksipirkkameiningillä huuhdoin Neo-Amiseptilla näytevialista vielä yhden käyttökerran: Hermès – Hermessence Cuir d'Ange.

[Koomitus]

Mouchoir de Monsieur jatkuu.

Tänään saan tästä valtavasti laventelia - paljon enemmän kuin Jickystä - sekä ihan selvän iiriksen. Yritän pysyä kriittisenä muiden kirjoituksia kohtaan, sillä ihmiset hämmästyttävän usein vaikuttavan haistavan silmillään juuri sen, mitä pyramidissa tai muiden kirjoituksissa luvataan (vai onko se paremminkin tasokuvio, eli kolmio?).

Viittaan aiempaan luonnehdintaani siitä, kuinka MdM:n rakenne on Jickyä yksinkertaisempi: keskenään sekoittuvia komponentteja on tässä selvästi vähemmän. Se, että Jicky on ilmeisesti ensimmäinen tunnettu/menestynyt tuoksu, jossa synteettinen aromi (vaniliini) on keskeisessä roolissa, ei ole nähdäkseni alkuunkaan niin olennaista kuin se, millaisia abstraktioita kaikki ne loput raaka-aineet keskenään muodostavat. Jickystä minulla ei ole tällä hetkellä kuin muistikuvia, mutta MdM:a nuuhkimalla tajuan, miten hyvin Jickyssä yksittäiset raaka-aineet on hämärrytetty erilaisin soinnutuksin - esim. laventelia on viritelty erilaisin yrtein. Viitisentoista vuotta nuorempi MdM on monella tapaa vanhanaikaisempi luomus. Yksittäiset raaka-aineet resonoivat puhtaina. Pitää muistaa, että MdM:n julkaisun aikoihin Jicky ei ollut klassikko. Joku saattoi pitää sitä floppinakin. Minusta on helppo kuvitella, että MdM on historiallisessa kontekstissaan periaatteessa Jickyn kaupallisempi uudelleensovitus. Mutta vaikka näin olisi, reilun sadan vuoden jälkeen Jicky tuntuu kuitenkin paradoksaalisesti ajattomammalta.

Yritän myös vastata omaan kysymykseeni. Onko tämä kuivempi ja viileämpi kuin Jickyn EdT? Ei varsinaisesti. Niin kuin oikein tehdyissä iiristuoksuissa tässäkin on samanaikaista kylmyyttä ja lämpöä. Tuntien ihoaltistuksen jälkeen MdM ei ole niin syötävä kuin Jicky (vähiten lemppari vaiheeni ko. klassikon parissa; kuin märkä kakkupohja), mutta hetkittäin omalla tavallaan melkein makeampi. Vaikka jotain kiehtovan paradoksaalista tässä nimenomaan tällä saralla on. Ikään kuin tässä olisi tietoisesti hassutettu yleisöä pelaamaalla kylmä-lämmin ja makea-kuiva -akseleilla. Juuri kun pääset sanomasta, että tämä on sitä taikka tätä, niin on pakko lisätä "mutta...".

Täytyy varmasti piipahtaa kivijalassa nuuhkuttelemassa referenssejä, mutta sanotaan nyt silti, kun kerran siltä tuntuu (ja koska Mouchoir de Monsieur on nähtävästi tuomittu ikuiseen vertailuun Jickyn kanssa): On outoa, että Aimé-sedän täysosuman sijaan sitä ei ole verrattu Jacques Guerlainin omaan myöhempään tuotantoon. Minusta tässä tuoksuu lupaus siitä, että sama kaiffari tulee luomaan kahdenkymmenen vuoden päästä Shalimarin!

Puhtaan henkilökohtainen tuomioni on, että pelkästään formalistisesti ajateltuna MdM on ehkä marginaalisesti parempi/miellyttävämpi kuin Jickyn EdT, koska juuri nyt minua puhuttelee sen selkämpi rakenne ja ilmavampi drydown. Mutta ihan oikeasti fiiliksen nostaa tappiin ajatus siitä, että tämä on vähän niin kuin puuttuva lenkki ketjussa Jicky-Shalimar, ja siksi tämä päällä olo on kuin Indiana Jonesilla!

[mukael]

Tämän päivän tuoksuun tutustuttamisesta kiitos kuuluu Tallinnan CrèmedelaCrèmen Kaille, jonka testiliuskavyörytyksessä ojennettu ”best/beautiful incense” tjsp jäi hyvin pikaisesta nuuhkusta huolimatta pari kuukautta sitten vaivaamaan niin että piti tilata näyte. En olisi varmaan ikinä omatoimisesti foorumeita yms lukemalla päätynyt testaamaan tätä, brändin typografiasillisalaatti ja pullotyyli tökkii omaa silmää niin pahasti, eikä tuoksun nimikään ole herättänyt kiinnostusta.

Tässä tuoksussa on hyvin paljon samantyylistä suitsukkeisuutta kuin CdG:n Avignonissa, ja Avignonia jo useamman pullon kuluttanut kumppanini totesikin heti että ”kuin Avignon mutta jotenkin raikkaampi, jokin kukka mukana?”. Avignon tuntuu puisemmalta ja vaniljaisemmalta, tämä puolestaan kivisemmältä ja viileän mausteisemmalta. Tänään siis Robert Piguet – Casbah.

[Koomitus]

MdM vol # 3

Duunin pikkujoulut, suihkauksesta kulunut n. 9 h.

Mikä tahansa maskuliini, joka yllättää näin pikkutyttömäisellä drydownilla on elinikäinen sydänystäväni.

En aio enää verrata tätä Jickyyn. Jacques Guerlainin perintö on ilmiselvä. Nyt joku kantoi ilmeisesti chili-tonnikalapizzan yödösään, joten morjens empiirisyys.

Duunikaveri vittuili alkuillasta, että Mennen haisee käytävän toiseen päähän. En tiedä, onko Mennen saanut moista kehua osakseen pitkän historiansa aikana. Täytyypä ottaa sekin rotaatioon.

---
Lähetetty laitteesta, jossa Forum Fiend OSP v1.3.3.

[toxu]

Egoiste. Täydellinen tuoksu. Pikkusen urpåja on ne, joilla ei ole tätä kokoelmissaan. Eikä sitten mitään väliä sillä oletko nisäkäs vaiko munakas.

[tigrushka]

L'Artisan-buumi jatkuu: pari päivää Timbuktussa, nyt vuorossa Bois Farine.

[Koomitus]

Tättärä-rää, kirjoitan hieman yllättäen taas Mouchoir de Monsieurista.

Taas koen tulleeni aiheellisesti muistutetuksi siitä, että kymmenellä ensimmäisellä käyttökerralla tuoksu voi paljastaa itsestään vaikka minkälaisia puolia.

Olen huomannut, että vaikka paidankauluksesta tussahtelee valvomon puolelle aika maltillisia sointuja, tällä myös ON aika pitkä kantomatka, eikä tämä ole kaikille helppo tai miellyttävä tuoksu. Juuri nyt kaikki huomioni kiinnittyy tuoksun sydänvaiheeseen, joka on aika pitkä ja lineaarinen. Ennen kaikkea hienostuneen kukkea ja kukkaismainen meininki ja kävisi ilman muuta naisellekin. Ainoastaan ensimmäiset 20-30 minuuttia ovat mielestäni niin klassisen miesmäiset, että se kaiketi pidättelee naisia ottamasta tätä omakseen.

Jos saan pyörtää lupaukseni, niin pieni vertailu Jickyn kanssa on vielä paikallaan:
Siinä, missä Jickyssä avainnuottien välit on tilkitty aromaattisin yrtein, on MdM:ssa sama tehtävä toteutettu pääosin kukkasilla. Vaikutelma on jotenkin lyyrinen ja vanhanaikainen.

Nettiä surffailemalla törmää usein luonnehdintaan "dandymäinen". Osittain tämä on varmasti Luca Turinin argumentin papukaijamaista toistelua. Mutta jos pitäisi tarttua tuohon, valitsisin referenssiksi nuoren, palavasieluisen Antti Nylénin asemesta ennemmin vaikkapa sen stereotyyppisimmän mielikuvan Oscar Wildestä, sillä myös tämä tuoksu heittelee itsetietoisena ilmoille viekkaita paradokseja. Tämä on kylmä, lämmin, puhdas, likainen, maskuliininen, feminiininen, kuiva sekä makea. Eihän tällaista voi kuin rakastaa.

[Koomitus]

Lanvinin Arpege. Vintage-pullo äxkytluvulta. Koiraa ei tavallisesti voisi hajusteet vähempää kiinnostaa, mutta tämä sai vanhan kuoman kirsuun vipinää. Itselläni puolestaan tuli voimakas tarve soittaa äidilleni. En tiedä miksi - hän ei ole tietääkseni käyttänyt tätä koskaan. Kysyn asiasta kyllä, jahka soitan!

[Gogol]

Olen käyttänyt tosi paljon Mitsoukoa, löysin tuoksun uudestaan kun hankin sitä 80-luvun kukkaroversion. Se sulaa suoraan kiinni ihoon, pysyy ympärillä mukavana aurana.

Tänään kuitenkin syrjähdys nykyaikaan, Slumberhousen Pear+Olive.

[toxu]

Bel Ami ties monetta päivää. Lämpöinen ja kutsuva tuoksu.

[Eeva]

En tiedä johtuuko se kosteasta, pitkään jatkuvasta pimeydestä vai mistä, mutta en ole käyttänyt pariin kuukauteen juuri muita kuin Serge-sedän suitsukkeita, puita ja mausteita. Tänään ranteella kuitenkin Comme des Garconsin Floriental, joka on luumuisa ja mainio.

[tigrushka]

Nyt on niin luonnottoman lämmintä vuodenaikaan nähden, että tavalliset joulutuoksuni (Arabie, Fille en Aiguilles) eivät kutsuneet. Niiden sijaan päädyin Philosykokseen.

[Häikäistynyt]

Mulla tulee Arabiesta todella vahvasti mieleen joku lapsuuden ajan karkki. Mahdollisesti se mitä muistelen oli sellanen keltapaperinen Sport Goofy hedelmätikkari.
Hyvää joulua kaikille, ja Herran siunausta.

[Gogol]

Hyvää joulua kaikille! Joulutuoksuna Mitsouko, liian lämmin kylmän kelin tuoksuille joten pysyttelen syksyisissä.

[toxu]

Österkronia. Saattaa olla jopa paras juusto mitä olen koskaan haistanut / maistanut. Tuoksu on harmooninen sekoitus norsun kakkaa, aasin kusta, ulkohuussia, hevosen ihoa, ja immeisen varpaanväliä. Nam. Suussa, yhdessä hyvän siiderin kanssa, ilotulitus kaikille nystyröille.

Olen toki kokenut vahvempiakin juustoja, mutta hyvin kypsynyt Österkron taiteilee makuuni juuri sopivasti siellä taudin ja terveyden rajavyöhykkeellä.