Tuoksufoorumi on siirretty uudelle palvelimelle ja samalla yli kymmenen vuotta vanha phpbb-ohjelmisto päivitettiin tuoreimpaan versioon.
Foorumi toimii nyt kivasti myös puhelimissa ja muissa mobiiliselaimissa.
Vuosia jumissa ollut sähköpostin lähetys on myös korjattu, ja nyt uusien tilien rekisteröiminen ja salasanojen palautuslinkkien lähettäminen onnistuu taas.
Lisäksi liitetiedostojen lisääminen on taas sallittua, eli kuvia ei tarvitse käydä erikseen lisäämässä johonkin ulkoiseen kuvapalveluun.
Jos tarvitset apua tilin aktivoimisessa tai jokin muu toiminto on rikki, voit lähettää viestin admin miukumauku tuoksufoorumi pistefi.
Tuoksuni: Tuoksulistani löytyy tällä samalla nimellä Fragranticasta. Rakastan metsäisiä, unisex-tyyppisiä tuoksuja, mutta olen myös vannoutunut orvokki-fani. Inhoan kookosta kaikissa muodoissaan. suosikkituoksujani:
Moschino: Couture Balmain: Balmain de Balmain Balenciaga: Paris Le Labo: Chant de Bois L'occitane: Notre Flore Iris
Ostoslista: 1. Tom Ford Violet Blonde 2. Serge Lutens: Chergui 3. Serge Lutens: Bois de Violette
Ällistyin myös siitä, kuinka paljon Keiko Mecherin Fleur du Peau muistuttaa vanhaa kunnon L'Heure Bleue'ta. Päivitettyjen versioiden tekeminen klassikoista on ihan oma bisneksensä. Tosin alkuperäinen lopulta vie voiton.[/quote]
Mielenkiintoinen ajatus! Mä en näe niissä mitään muuta samaaa kuin jonkinlaisen pehmeyden, pitänee kaivaa jostain Fleur du Peau näyte ja nuuhkia eri asenteella.
Syysviiru kirjoitti:Nicolaïn New York ja Blenheim Bouquet. New York on paljon meluisampi, BB minimalistinen. NY:n loppuvaiheessa aavistus makeaa isännöitsijää, BB jättää meriveden tuoksun.
En mäkään löytänyt kyllä yhteyttä näiden kahden väliltä. Toinen niin pienimuotoinen, kevyt cologne olemattomilla pohjanuoteilla, toinen monta mutkaa tekevä, vanhan koulukunnan chypre-orientaali-puu-mikä lie. Mutta onhan noissa pari samaa nuottia: laventeli, sitruuna ja pippuri. Laventeli ja sitruuna löytyvät kyllä joka toisesta miestentuoksusta.
Tuo ilmiö on kyllä olemassa, että vintage-klassikoista tehdään high end niche -versioita. Onneksi. Vanhat tuoksut, joita ei muuten saisi ikinä haistaa, elävät noin uusina inkarnaatioina.
Minusta Heeleyn Cuir Pleine Fleur on päivitetty versio Banditista. Heeleyn tuote ei kehity yhtä kiinnostavasti kuin Bandit. Kallistun yleensä klassikkoihin, ja tässäkin tapauksessa Bandit on mielestäni parempi kuin moderni muunnelmansa.
Tunnettuna säie-eleganssin vaalijana kokoan toisaalla suotta aloittamani ketjun DIY-postitulvan kompaktisti tähän.
Samalla otan näennäisesti osaa vuosia sitten tyrehtyneeseen keskusteluun ja toivottavasti vaikutan joko vähemmän tai ainakin eri tavalla yli-innokkaalta.
Jotain joutavuuksia siivosin jopa pois.
---
(...) Otan esimerkin: alkuviikosta haistelin pitkästä aikaa L'Heure Bleutä ja täysin intuitiivinen ensiajatus oli, että kappas, Tabachan se siinä!
Otan paljon paremman esimerkin: Estee Lauderin Azuree on pohjimmiltaan YSL:n Kouros ilman sivettiä. Tai oikeastaan päinvastoin.
---
Givenchy Play Intense for Men
Samalla kun kuittaan (muualla esitetyt, koom.huom.) väitteeet kahvintuoksusta täysin perättöminä, kiirehdin lisäämään, että tämähän tuoksuu jumalauta Exhalelta.
---
Kukaan ei tietenkään halua tunnustaa, että tietää sellaisen kvasi-ekslusiivisen brändi-avaruuden mätämunan kuin Rancé 1795.
Kyseessähän taitaa olla mittatilausklassismia Kiinan uusrikaille tms.
No, joku vuosi takaperin haistelin tallinnalaisessa tavaratalossa jotain näiden tuotetta - se oli varmasti jompi kumpi, Francois Charles tai Le Vainqueur. Se oli ihan prikulleen Moschino Uomo?, mutta hauskalla raa'an punajuuren soundilla. Periaatteessa hyvä, ja jos sanon että ysärituoksu, niin en varmasti tarkoita 1700-lukua.
---
Roger & Gallet'n L'Homme
Ranskassa ko. tuotemerkkiä myydään melkein ruokakaupoissakin, mutta jostain syystä juuri tätä tuoksua ei tahdo olla missään. (Luultavasti noudattavat samaa, minulle tuntematonta logiikkaa kuin suomalaiset kosmetiikan sisäänostajat.)
Tämä on melko prikulleen Paco Rabanne Pour Homme ja Azzaro Pour Homme samassa paketissa, mutta ilman vikoja. Minulla ei ole mitään hajua, kenen kynästä tämä on, mutta kyseessä yksi uljaimpia "puhtaita" aromaattisia fougèreita. Toki tämä on myös nahkainen chypre, mutta pitää olla röntgennenä; bongata introvertti runopoika meksikolaisen showpainijan tamineista.
Tämä on piinkova laji - viidentoista vuoden sisään mahtuu käsittämätön evoluutio. Paco Rabanne PH lanseerattiin 1973 ja Azzaro viisi vuotta myöhemmin. Roger & Gallet'n osalta tiedot julkaisuvuodesta vaihtelevat, mutta todennäköisesti se on ollut olemassa jo ennen YSL:n Kourosta (1981). Välissä on tietysti vielä Diorin Jules (1980), jonka on luonut sama Jean Martel, joka Rabannen leivissä aloitti koko hullutuksen.
Ja Kouroksen luoja Pierre Bourdon kirjoittaa lopputekstit valkoisella Coca-Cola -fontilla turkooosille lasille ja panee koko touhun pakettiin 1988.
Olen kuitenkin varma, että Roger & Gallet on täysin tietoisesti luonut superhybridin kahdesta aiempana viittaamastani tuoksusta. Ja ovat onnistuneet siinä niin hyvin, että reseptin takana on oltava joku tunnetuista huippunenistä. Ehkä se vain on R&G:llä talon tapa, ettei siitä hiiskuta, kuka.
EDIT: Tietenkään näin yksinkertainen asia ei ole koskaan käynyt mielessäni: laitoin hetki sitten Roger & Gallet'lle viestin jossa tiedustelen asiaa suoraan. (Miksi kysyä suoraan, kun isommalla vaivalla voi spekuloida ja googlettaa tuloksetta toissijaisia läheitä?) Katsotaan, kuinka pahasti joudun pettymään.
Mielestäni Shiseidon Feminite du Bois ja Dieselin Green Feminine muistuttavat toisiaan. Myös Yves Rocherin Venice ja Diorin Addict ovat lähes identtisiä. Älkää nyt suuttuko mulle Tää on mun eka postaus tänne.
Tuoksuni: Pidän luonnostani orientaaleista, nahkoista ja puista. Kukista iiriksestä, ruususta, mimosasta ja narsissista. Pidän eläimellisistä tuoksuista. Vihreys tuoksuissa kiehtoo. Olen oppinut tykkämään aldehydeistä ja tuberoosasta.
En ole hillitön hedelmäfani enkä tajua suurta osaa fruity floraleista.
Suosikkeja: Chanel No. 19 ja No. 5 Diorin Leather Oud, Eau Noire ja Eau Sauvage. Comme des Garconsin Avignon ja Zagorsk. Chanelin La Pausa, Coromandel ja Antaeus. The Different Companyn Divine Bergamote. Caronin Yatagan ja Farnesiana. Andy Tauerin L'Air du Desert Marocain, Miriam, Loretta, Ingrid ja Phi. Guerlainin Tonka Imperiale, Bois d'Armenie ja Cuir Beluga. Jean Desprezin Bal a Versailles. MPG:n Eau de Iles. Aedes de Venustas EDP. Guerlainin Aqua Allegoria Nerolia Bianca. histoires de Parfumsin Defile New York.
Minulla on melko laaja tuoksumaku, voisin käyttää noita kaikkia. Feminite du Boisia mulla on vain näyte. Ebayssa hinnat on huimia, odottelen vain että löytäisin sen vaikka kirpparilta viidellä eurolla. Okei, voisin maksaa siitä vaikka 40 euroa. Jännittävää olla täällä foorumilla postaajana. Ties mihin tämä vielä miut johtaa...
EDIT: No, okei. Ehkei ylihintanen, koska Coromandelin drydown ei petä pienellä rehkimisellä ja punkeeraamisellakaan. Läpensä laatukampe, mutta ilmetty Zino kumminkin.
Tuoksuni: Oma tuosumaku menee aika paljon fiiliksen mukaan. Arvostan kunnon oldschool-tuoksuja, todella metsäisiä ja maskuliinisia. Gourmandit on myös lähellä sydäntä. Paikka löytyy myös raikkaille kukkatuoksuille.
Givenchy Gentleman's Only Absoluten kanssa samoja viboja havaitsen Bulgarin Man in Blackin ja Avonin Black Suede Touchin kanssa. Man in Black on raffimpi alun rommi blastin takia kun taas Black Suede Touch voitaisiin lanseerata uudelleen nimellä Gentlemen's Only Absolute Acqua
Tuoksuni: KYLLÄ Kiitos: Isot valkoiset kukat ja kukat noin yleisesti. Iiris. Puuteri. Ihotuoksut ja myski. Vanilja. Patsuli. Santelipuu. Mausteet ja suitsukkeet.
Ehdottomasti EI: Kumina (Rochas Femme). P*ssan hajuinen santeli (SL Jeux de Peau, Bois 1920 Dolce di Giorno). Päällekäyvä nahka (Cuir de Kasakan Satulahiki). Täysi Tuhkakuppi Amis-autossa (TF Tobacco Vanille, Molinard Habanita). Hedelmäcocktail/marjapotpuri (YSL Paris ja joka toinen pullo suoraan parfyymiosaston hyllystä sokkona). Vesituoksut. Hypnotic Poison. Pink Sugar.
Ostoslista: Ihmeellinen Ostoslista Joka Ei Pienene Vaikka Kuinka Ostaisi (TM): -Caron "Parfum Sacre" -Caron "Bellodgia" (ha! niin joo, €160/15ml) -J.Desprez "Bal a Versailles" (pullo kun pullo) -L'Artisan "Drole de Rose" -Annick Goutal "Le Chevrefeuille" -Narciso Rodriguez "N.R. For Her" -YSL "Opium" & "Black Opium" -Bvlgari "Man in Black"/ V & R "Spicebomb"
Voi olla että siitepölykausi vaikuttaa nenääni, mutta omasta mielestäni L'Artisanin Dzing! ja Bvlgari Black muistuttavat toisiaan ällistyttävän paljon. Pitäisi hankkia uusi pullo Bvlgaria että voisin testata teoriaani kunnolla, mutta 'tuoksumuisti' ainakin väitti mulle niin.
Ja sanotaan nyt vielä että näistä kahdesta kallistuisin tänä päivänä Blackin puolelle.
Tietenkin ihon kemiallakin on vaikutusta. Omani muuttaa molemmat näistä vanilja/tonkaksi sormia napsauttamalla.
Tää on mun eka postaus tänne.