tigrushka kirjoitti:Miller Harrisin Figue Amèrea ekaa kertaa koskaan. Piristää mukavasti marraskuun harmaudessa. Kiitos, Koomitus!
Voitte varmaan, arvon lukijat, täydentää kertomuksen hiljaa mielessänne, kun vastaan tähän, että tänään olen ihaillut iholtani vanhaa-muttei-ikäloppua Bel Amia.
Tämän jännimpiä puolia on se, että vaikka tämä ei käy päälle missään vaiheessa (vaan on alku on päinvaistoin niin epä-överi, että heti herää epäilys tuoksun kestosta), tämä paiskii uuvahtamatta pitkän päivän iholla. Just kun ajattelee että tää oli tässä, niin havahtuu siihen, kuinka joku samassa huoneessa käyttää jotain tosi hyvää, pikkuisen patsulista karkkinahkaa.
No, te tajusitte kyllä, mistä tuoksu tuli. Sitä vain on vaikea vieläkään käsittää, että yksi ja sama tuoksu palkitsee loppupuolella tuollaisella yllärillä, kun alku on ollut puhdas (ei kuvaannollisesti vaan likaisen vastakohtana) nahka-chypre / (aromaattinen) fougere -ristipölytys.
Jos Hermesin Bel Ami olisi henkilö, hän olisi siististi pukeutunut hiljaisempi kaveri, joka käyttäytyy hyvin korrektisti, tekee yrityksesi kirjanpidon ja maalaa tila-autosi purppuranpunaiseksi - sisältä.
Kiitos, Tigrushka!
