Mitä haistelet tänään?

[tigrushka]

Sirkka-Liisan Kublai-kaanin myskejä.

[Gogol]

Mulla on joku turkkilainen vaihe myös, juon turkkilaista kahvia aamuisin. Ranteella kuitenkin Kilianin Playing with the Devil. Tuoksu on täysin päinvastainen kuin voisi ajatella, Calice Beckerin heleitä lähellä ihoa pysyviä kukkatuoksuja. Se tuoksuu puhtaalta ja turvalliselta pienellä ripauksella mustaherukkahikeä. Pullo on Viru-keskuksen Creme de la Cremestä, parhaan palvelun ja asiantuntemuksen tuoksuliike.

[tigrushka]

Myskillä mennään edelleen, tänään Musc Ravageuria.

[Gogol]

Musc Ravageur on ihana! Olen ahkerasti käyttänyt omaa miniäni.
Tämän päivän hiukan nuupahtaneeseen oloon The Different Companyn Divine Bergamote. C-vitamiinia, vähän kuin tyrni- tai inkiväärishotti.

[tigrushka]

Tänään sitten Lorenzo Villoresin myskiä.

Musc Ravageur on ihana! Olen ahkerasti käyttänyt omaa miniäni.
Tämän päivän hiukan nuupahtaneeseen oloon The Different Companyn Divine Bergamote. C-vitamiinia, vähän kuin tyrni- tai inkiväärishotti.

TDC:n bergamotti on kyllä varsinainen vitamiini- ja antioksidanttishotti!

[tigrushka]

Banditia kolmatta päivää. Suoritan samalla vertailevaa tutkimusta: Koomitukselta ostetun pullon sisällön alkunuotit selkeästi vähemmän hyökkäävät ja vihreät kuin toisen pulloni. Pakkaukset melko identtiset (tekstien koossa ja sijoittelussa pieniä eroja), ja molemmat Made in USA.

[naapio]

SL Santal Majuscle ensimmäistä kertaa runsaasti iholla. Minun nenääni alku on hyvin ruusuvoittoinen ja kermaisen puinen. Sitten, ihan kuin Daim Blondin kuivankarhea aprikoosi pilkahtaisi taustalta ja sen vanavedessä suolaisen hedelmäistä kompottia sekoittuu kermavanukkaaseen. Jeaux de Peau ilman patonkia? Ei niin tahmean maitoinen, kuin muistin. Ei paha lainkaan.

[naapio]

Santal Majuscle tuoksuu täällä edelleen. Olen aina rakastanut nepalilaisten ravintoloiden vaaleapunertavan valkoisia, kardemummalla ja ruusuvedellä kruunattuja lassi-juomia. Löydän tästä tuoksusta samoja fiiliksiä, mutta selkeän puisella twistillä.

Olen ajatellut muitakin santelipainotteisia tuoksuja lisätä kokoelmaani, esim. Egoiste ja Lumiére Blanche ovat minulle mieluisia, joten voisin hyvinkin pitää Tam Daosta. Kiinnostaisi haistaa myös SL muut tarjoomukset, Santal Blanc ja Santal de Mysore.

[Koomitus]

Santal Majuscle tuoksuu täällä edelleen. Olen aina rakastanut nepalilaisten ravintoloiden vaaleapunertavan valkoisia, kardemummalla ja ruusuvedellä kruunattuja lassi-juomia. Löydän tästä tuoksusta samoja fiiliksiä, mutta selkeän puisella twistillä.

Olen ajatellut muitakin santelipainotteisia tuoksuja lisätä kokoelmaani, esim. Egoiste ja Lumiére Blanche ovat minulle mieluisia, joten voisin hyvinkin pitää Tam Daosta. Kiinnostaisi haistaa myös SL muut tarjoomukset, Santal Blanc ja Santal de Mysore.

Paikalla!( Santelipuu ja Egoiste mainittu)

Minullakin oli pitkähkö santelikausi jokunen vuosi sitten. Yrityksen ja erehdyksen synteesinä kokoelman kautta on kulkenut ja sinne on limboon juuttuneina jokunen santelia lupaillut tuote, mutta itselleni kävi samat kuin jokaisen one-note-larpin seuraamuksena: aidompi illuusio yhden raaka-aineen dominanssista ei lopulta tuottanut ekstaattista valaistumista. Ehkä tällaiset vaiheet kuitenkin ohjaavat ja tukevat nenän kieli- ja kauneusoppia niin, että nyttemmin tiedän jo suunnilleen, mitä puolia tietyistä raaka-ainevaikutelmista tuoksuihini haluan ja mistä saavat muut nuotit jatkaa niin, että tuoksu säilyttää kokonaisuutena oman lumovoimansa.
Egoistessa on mulle suunnilleen kaikki se santelimaisuus, mitä santeliltani haluan. Lisäksi siinä on nenälle muutakin mukavaa haisteltavaa.

Tam Dao ei jäänyt rotaation, mutta voin suuntaa antavana yhteensopivuustestinä parittaa sut sokkotreffeille yhden huomattavan samanlaisen ja vieläkin huomattavammin halvemman tuotteen kanssa.

Ja on noita yhden nuotin samboja mulla muitakin tyystin pudokkaina. Laita rohkeesti yksäriä, jos haluat koputella kepillä santelipuuta ja hingut oppimateriaaleja. En ehkä osaa, mutta voin auttaa.

[Koomitus]

Mä olen haistellut niin epämuodikasta mainstreamia, että sellaisen on jo pakko olla muotia.
Oikutteleva vuodenaika on suonut monta tahatonta säätestiä. Talven yksitotisuudesta on joka kevät konstikasta palata sen tosiseikan pariin, että joku, mikä toimii, kun rotsi päällä meinaa tulla hiki, ei illan viileydessä enää tuoksullaan viettele huomiseen revanssiin. Kävi nimittäin niin, että laskeuduin köysitikkaita salaiseen tuoksukellariin ja nostelin viimekautiset kesäpulloni jo eturiviin.

Bvlgari Aqva Pour Hommen pervs-version käytin loppuun siitä hyvästä syystä, että - toisin kuin viime kesänä - en sählännyt sen kanssa liian kuumina päivinä. Siinä ei vaan desibelit riitä eikä rakenne säily, jos samaa ihoa tarvitaan haihdutushommiin. Kevättuoksuna nappivalinta. Jokaisen kannattaa testata itse, oliko tämän vähättely Sanchezilta yksi The-alkuisen kirjan oikeusmurhia. Toimii varmasti aika monenkirjavalla joukolla miehiä, jotka haluavat jostain syystä tuoksua muuten samalta kuin ihan kaikki muutkin, mutta paremmalta.

Puig Agua Quorum jäi laukaisualustalle, koska tiedän, että se syttyy suunnilleen pieneen siniseen liekkiin, kun sille antaa riittävästi lämpöä. Viileässä ilmanalassa se jäi irvistelemään saumoistaan, kun joku dihydromyrcenol keulii hajusuolan tavoin herättelemässä kuolleita. (Älähtäkää, please, kaikki kemian diledantit, kun äkkätte kielenhuoltoikkunan! Tätä ja kaikkia yhtä epäsuosittuja harrasteita kalvaa kotoisen terminologian puute. Fiksutkin jauhaa sillageista, nouteista ja longevityistä. Eli minä puhun nyt di-vety-jostain?) Lämpimällä säällä ihan kingi miehenraikastin joka tapauksessa.

Sitten on niitä tuoksuja, joita haluaa käyttää, koska joku toinen haluaa - enkä tarkoita esim. lahjan mieluisuuden uskottelua, vaan sitä, että ne kuulemma tuoksuvat tosi hyvältä mulla. Puritaanisuuteni ei ole aikoihin riittänyt palauteimmuniteettiin. Näihin tuoksuihin lukeutuu Montblancin Explorer, joka on Aventuksen menestyksen vanavedessä loisivista miestenjulkaisusta paras korkeitaan siinä, että se ei takuulla ole millään yksittäisellä osa-alueelle vaikuttavin (Tarkoitan alueita, joista jokaiselle riittää jenkkilän foorumeilla omat uskonlahkonsa - missä on parhaat fruity-, smoky- tai ties mitkä vibat), mutta se toimii kokonaisuutena niin hyvin, että Cedrat Boisekin sai paremman elämän jonkun toisen ilmatilassa.

[tigrushka]

Ormonde Jaynen Champacaa, olin melkein unohtanut, miten miellyttävä tämä on.

[naapio]

Koomitus, mulle saa mieluusi nakkailla ehdotuksia kaikenlaisista santeleista. Lähentelen yksärinä!

[naapio]

Minulla on ollut taas pitkän tauon jälkeen aktiivisempi kausi erilaisten tuoksujen parissa, olen lähtenyt omalta mukavuusalueeltani etsimään uutta ja jännää. Tänään käyn tekemässä kaupat Torista bongaamastani puolikkaasta pikkupullosta Chanel 5 Eau Premiereä vuodelta 2009. Varovaisesti raotan sierainta aldehydeille.

Nyt iholla tuoksuu Elie Saab Le Parfum. Ensimmäinen suihkaus on lähes haukattavan mehukas. Hunajaisuus on minusta enemmän hunajamelonia kuin sakeaa kiteytynyttä hunajaa. Jos jasmiini ja appelsiininkukka olisivat mehilehtisiä kasveja, tältä niiden geelimäisen sisus tuoksuisi.

[Gogol]

Naapio sama, tuoksuharrastus tuntuu taas aktivoituneen, välillä on tuoksuttomia kausia. Minulle kehittyi mieltymys klassikoihin ja aldehydeihin harrastamisen myötä, nyt ne ovat lemppareita.

Tänään aamulla iholla Kilianin Playing with the Devil. Se on juuri nihkeään lämpöön sopiva ihotuoksu, joka on minusta tosi sensuelli. Se haihtui lämpimässä säässä nopeasti iholta, joten päälle jotakin vielä trooppisempaa, Jennifer Lopezin Deseota. Minulla on mutkikas suhde vesituoksuihin mutta tässä on vihreyden keskellä ihan selkeä vesinuotti, jonka haistan riitasointuna. Tuoksu on ärsyttävä, kiinnostava ja se tunkee kosteuden läpi. Tuoksu on yli 10 vuotta vanha ja tuo mieleen tietyn elämänvaiheen, elämän tropiikissa. Tuoksu on supermarket-hintaluokkaa, mutta siinä on jännä timanttipullo, joka tuntuu pienoisveistokselta.

[naapio]

Meillä tuoksuu tänään Frantsilan santeliöljy ilmankostuttimessa.