
Meillä tuoksumaut menevät ihmeen paljon yksiin, mieskin on ambran ystävä. Itse asiassa kunnollisen, tymäkän, valleina tuoksuvan vaniljaisen ambran ystävä. Nimesi kysyttäessä lempituoksukseen Maitre Parfum et Gantierin ambran - se on minustakin aivan fantastinen, mutta todella voimakkaasti läsnäoleva ambra.
L'Air du Desert Marocain herätti myös myönteistä kiinnostusta.
Mies ei ole tuoksuintoilija, mutta välittää kyllä, mitä päälleen laittaa. Arkikäytössä on ollut Miyaken L'Eau d'Issey Pour Homme - johon on selvästi kyllästytty, odottaa, että pullonpohja tulee vastaan (ei keräilijän vikaa - ja luottaa satunnaisessa vaihteluntarpeessa minun tuoksu/samplevarastooni). Tuo on minun nenääni tavaratalojen vesituoksujen parhaasta päästä, kuultava, sitruksinen vetiveri/maustetuoksu, jossa on joku hyvin tunnistettava särmä ja mieto, miellyttävästi hikinen myski/puupohja. Luulen, että mausteiset tuoksut ovat mieleen, mutta kaipaisi niihin enemmän lämpöä ja pehmeyttä kuin tässä on.
Minun ylläni kehuja saavat erityisesti ne ambratuoksut, Ambre Sultan tauon jälkeen kirvoittaa aina "tuoksutpa hyvältä". Ylipäätään mies taitaa pitää Serge Lutensin makean savuisista tuoksuytimistä, ja ne kieltämättä toimivat minun ylläni todella hyvin, tuntuvat luontevilta ja niissä on juuri sopivasti likaa taittamassa söpöyttä. Myös Chene on saanut ylläni kehuja - mutta itsellään mies ei siitä niin innostunut. Gris Clair on molempien suosikki.
Le Labon Patsuli upposi, sekin tosin ehkä enemmän minun ylläni. Vanilja on ylipäätään mieleen, pitää siitä sekä itsellään, että minulla. Suosikki vaniljaisista tuoksuista on tähän saakka ollut Guerlainin Spiritueuse Double Vanille - rakastan itsekin sen aromaattista tupakkavaniljaa, jossa on myös häivähdys muita mausteita ja kukkia.
Miehenkin mielestä jako naisten ja miestentuoksuihin on totaalisen typerä idea. Haluaa valita tuoksuja oman mieltymyksen mukaan. Pitää monia tuoksuja "hajuveden" tuoksuisina - ja tämä ei ole positiivinen asia (niin itse asiassa minäkin ajattelen
