Suuri muotikeskustelu.

[Tuutikki]

En ole koskaan käynyt värianalyysissä, mutta luulisin olevan (viileä?) kesä. Koen omakseni Gogolin mainitsemat kesätyypille sopivat värit: farkunsininen, meloninpunainen, siniharmaa. Pidän kirkkaista ja puhtaista väreistä, enkä voisi kuvitella pukeutuvani murrettuihin sävyihin. Myös oranssi ja keltainen ovat minulle kammotuksia

[tigrushka]

Rohkaistun nyt vihdoin osallistumaan tähän ketjuun kun huomasin miten paljon täällä on kohtalotovereita. Rakastan vaatteita, mutta muutaman viime vuoden ajan "tyylini" on ollut suurinpiirtein supistettavissa otsakkeen "mustaa ja mukavaa" alle. Tähän on syynä sekä taloudellinen tilanne että masennusläskit, joita olen tosin onneksi onnistunut jonkin verran karistamaan, mutta ärsyttävän vähän ja hitaasti. Minulla olisi kyllä vaatteita, joita rakastan, mutta en mahdu niihin, eikä uusia ole varaa ostaa.

Pidän yksinkertaisista vaatteista ja laadukkaista materiaaleista, aikoinani ostin (ja perin) paljon vanhoja ja käytettyjä vaatteita ja yhdistelin niitä sujuvasti uusiin, joskus kalliisiinkin vaatteisiin. Makuni on pysynyt melko samanlaisena jostain 11-vuotiaasta saakka: musta on peruspilari, yhdistelen siihen voimakkaita ja lämpimiä värejä (en ole käynyt värianalyysissa, mutta olen selvästi Syksy, eli murretut värit ovat valttia). Rakastan kashmirneuleita, niitä olen onnistunut löytämään edullisesti käytettynä täältä Skotlannista. Jo ennen läskistymistäkin viihdyin parhaiten väljissä/joustavissa ja mukavissa vaateissa, ehkä perua tanssiharrastuksesta: vaatteissa PITÄÄ voida hengittää ja liikkua vapaasti. Ja koska rakastan kävelemistä, kenkien on oltava mukavat ja tukevat, koska nilkkani ovat nyrjähtelyyn taipuvaiset. Löysin Dr Martensit 80-luvun lopulla ja olen käyttänyt niitä siitä saakka.

Menneistä vuosikymmenistä makuuni on eniten 30-luku ja pidän kovasti brittien tavasta leikkiä konservatiivisella ja punkahtavalla tyylillä. Pidän siitä, että kokonaisuudessa on joku särö tai ristiriita.

[Kissa BeGemot]

En ole minäkään käynyt koskaan värianalyysissä, koska koen, että kaikki värit sopivat minulle. Vaikka hiusvärini on lämmin l. punainen, ihoni on kuitenkin kylmän vaalea. Kesällä sitä värittävät, tietty, pisamat, jotka näkyvät tuskin talvella. Näin ollen saan vapaasti käyttää sekä kirkkaita puhtaita että murrettuja lämpimiä värejä. Eli punaisesta tukastani huolimatta luokittelen itseäni kevääksi (vrt. syksy).

Ulkonäköni ja -mittani häiritsivät minua nuorempana, mutta siitä lähtien, kun täytin 30 vuotta n. 10 vuotta sitten, olen täysin tyytyväinen itseeni. Olen juuri se pitkä ja iso urheileva nainen, jonka vyötärön ja lantion mitan ero on puolimetria. Alle kolmikymppisenä yritin pukeutua klassisiin vaatteisiin, kuten hameisiin ja puseroihin, mutta yrityksistäni huolimatta sain vain liikaa miesten huomiota osakseni. Valkoisessa puserossa, kynähameessa ja korkokengät jalassa olenTÄYSI porno. Nykyään pysyn Ilona Pelli-Ulla Olars-YAT-Noolan-Watanabe-Yamamoto- linjalla, ja viihdyn erittäin hyvin. Pitkä punainen tukka sai lähtöpassit, joten viihdyn aivan erinomaisesti Sassoon- lyhyessä mallissa. Vaihdan hiusmallin noin kerran vuodessa. Ja rakastan itseäni.

[Eeva]

Olen juuri se pitkä ja iso urheileva nainen, jonka vyötärön ja lantion mitan ero on puolimetria. Alle kolmikymppisenä yritin pukeutua klassisiin vaatteisiin, kuten hameisiin ja puseroihin, mutta yrityksistäni huolimatta sain vain liikaa miesten huomiota osakseni. Valkoisessa puserossa, kynähameessa ja korkokengät jalassa olenTÄYSI porno. Nykyään pysyn Ilona Pelli-Ulla Olars-YAT-Noolan-Watanabe-Yamamoto- linjalla, ja viihdyn erittäin hyvin. Pitkä punainen tukka sai lähtöpassit, joten viihdyn aivan erinomaisesti Sassoon- lyhyessä mallissa.

S.A.M.A.

[Eeva]

Jännää, miten paino liittyy niin monella niin kiinteästi mielialaan. Hyvä mieliala tuottaa sopivaa painoa ja hyvää itsetuntoa - masennus tuottaa päinvastaisen tuloksen. Liikapaino taas tuottaa itseinhoa ja masennusta. Siitäkin huolimatta, että me kaikki tiedämme, että pyöreys voi olla kaunista, ja että yleinen puolifasistinen laihuusihanne on perverssi ja tyhmä.

Musta on surullista, miten niin moni kärsii vuosikaupalla masennuksesta ja ylipainosta, jotka muodostavat pään sisällä tuhoisan noidankehän, ja onnellista elämää menee tavallaan hukkaan. Karseinta on se, että me elämme ajassa ja yhteiskunnassa, joka tuottaa ylipainoa, ja samalla syytämme itseämme siitä. Esim. mun työ on pelkkää tietokoneella ja kokouksissa istumista, hotkimislounaita, välillä ei lounaita ollenkaan vaan palaveripullia, stressiä, lisää pullia, palautumista jäätelöpaketin avulla. Mikään arjessa ei pakota liikkumaan. Ei ole ehkä ihan pelkästään yksilöiden syy, että väestön paino nousee.

Joka tapauksessa on perseestä, että tyttöjen ja naisten itsetunto rakentuu niin voimakkaasti painonhallinnan ja hoikkuuden varaan. Näin on tapahtunut ainakin mun sukupolvelleni. Mun painoindeksini oli 24-vuotiaana 22,0, ja olin mielestäni niin lihava, etten voinut mennä treffeille. Välillä en voinut mennä myöskään bileisiin tai illallisille tai työhaastatteluun. Tajuan nyt, miten tuhoisaa tollainen ajattelu oli, ja on edelleen, olipa painoindeksi mikä tahansa. Jos mua joku elämässä kaduttaa, niin omasta painosta johtuvan itseinhon takia hukkaan heitetyt kokemukset ja mahdollisuudet.

[Tuutikki]

Hoikkana rimpulana minua ihmetyttää, miksi te klassisen tiimalasikropan omistajat ette ole ylpeitä naisellisesta vartalostanne! Toinen asia, joka jaksaa ihmetyttää: miksi hoikkien ihmisten painon kommentointi on jotenkin yleisesti sallittua? Miksi oletus on aina se, että ko. henkilöllä täytyy olla jokin syömishäiriö?
(En tarkoita, että kenenkään painon arvostelu olisi sallittua tai hyväksyttävää, minusta se on vain huonoa käytöstä).

[Gogol]

Tuutikki, muakin on epäilty syömishäiriöiseksi koko ikäni, vaikka olen ihan terve.

Itsekin toivoisin olevani runsasmuotoinen tiimalasi. En ole, mutta olen hyväksynyt itseni ja yritän korostaa hyviä puoliani. Kamichalla ja Begemotilla mainiosti toimiva Ilona Pelli -linja sen sijaan saa minut näyttämään venepakolaiselta. Myös liian niukkalinjaiset ja kireät vaatteet tekevät minusta harakanpelättimen. Skinnyt caprit ovat viimeinen asia mitä laittaisin päälleni. Räätälöidyt, napakasti leikatut vaatteet ovat omin juttuni. Ja olen alkanut nauttia siitä että aika helposti voin tilata vaatteita vaikka postitse - ne sopivat useimmiten.

Tuutikki, kerro ihmeessä mihin sinä pukeudut?

[Tuutikki]

Istuvuus lienee se tärkein juttu. Välttelen pitkiä linjoja ja maksimekot jätän suosiolla kauppaan. Pussimaiset yläosat ja liian avarat kaula-aukot ovat myöskin ehdoton nounou. Sovittelin jokin aika sitten ihanaa tulipunaista ponchoa. Näytin se päälläni astetta räväkämmin pukeutuneelta kerjäläiseltä Pukevin mekko olisi varmaan v-kaula-aukolla varustettu, jossa edessä rypytystä. Ei ihan mini, mutta ei puoleen sääreenkään. Tällaista olen etsinyt jo monta kesää. Miksi kaikkia parhaimman mallisia mekkoja valmistetaan vain mustassa värissä? Kesäksi ajattelin hommata työhousuiksi juurikin skinnycaprit.

[Gogol]

Meillä on ihan samat specsit Tuutikki! Maksimekossa minuakaan tuskin nähtäneen ja kaikki shaalit ovat no-no!

Tässä mekossa olen saanut paljon positiivista huomiota ohikulkijoilta:

http://www.zalando.it/esprit-vestito-bl ... 6-502.html

Mulla on pitkät sääret, skinnycaprit tekevät niistä jo suhteettoman, hirviömäisen pitkät.

[Anna]

Kivan näköisiä vaatteita tuolla Ilona Pellillä tuotannossa, mutta eivät olisi sopivia tälle rungolle. Nyt niin muotia olevat löysät ja lyhyet yläosat ovat todella nou nou mulle, vaatteiden pitää olla tyköistuvia. Jos yläosa on löysä, niin näytän raskaalta olevalta, vyötärö menee piiloon ja hartiat ja rinnat korostuvat ja tekevät koko olemuksen löllön näköiseksi. Monissa paidoissa onkin se ongelma, että ovat vyötäröstä ihan löysiä vaikka olisivat rintojen ja harteiden kohdalta hyvä. Koska olen myös lyhyt, niin säkkimäiset alaosatkaan eivät toimi. Eli hyvät, oikeita kohtia tukevat leikkaukset on mun juttu. Mekoissa rakastaisin sellaisia antiikin kreikka-tyylisiä drapeerauksia rintojen kohdalla ja drapeerauksia, jotka menevät toisen olan yli. Mulla onkin sellainen yksi Italiasta torilta ostettu Massimo Duttin smaragdinvihreä silkkinen mekko, mutta koska se on silkkiä ja drapeerauksia ei ole ommeltu vaan silitetty, ja vaikka olen ompelijattarella käyttänyt sitä niin se ei valitettavasti istu täydellisesti, on rinnasta siis liian pussittava. (Lyhennettiin helmaa ja sieltä lisättiin osa rintojen sivulle tuomaan lisää tilaa.). Mutta rakastan sen väriä, aivan upea!

Rahatilanne on ollut mullakin viime aikoina heikko, vaateostokset ovat olleet minimissä. Suosin vaaleita ja tummansinisiä housuja, valkoisia ja tummansinisiä t-paitoja ja villatakkeja, joista suosikit ovat H&M:n miestenosastolta: tummanharmaa, tummansininen ja beige, täyttä villaa. Sellaisia perusvaatteita, jotka näyttäisivät "aina" joten kuten hyvältä. Kesäisin käytän paljon sortseja. Välillä innostun vihreästä, välillä korallista. Nyt tykkäisin jos mulla ois kaikkia ihania korallisia vaatteita kesäksi. Ruskeaa en ole välittänyt käyttää hetkeen. Mustaa käytän paljon talvisin, silloin myös harmaa on hirveän houkutteleva. Kesää kohden kaipaan aina värejä, syksyllä harmaa on jotain niiiiiin kaunista

Jossain kohtaa päätin, että ostan ainoastaan kashmiria ja täysvillaa neuleina. Ne hengittävät ja pysyvät kauniina kauan. Päätös on myös pitänyt. Jossain kohtaa ostin kashmiria eräästä englantilaisesta verkkokaupasta halvalla, mutta niiden malli ei ole pukevin. Mutta heidän kashmir 70% silkki 30%- pashminat ovat ihan ehdottomia, niistä en luopuisi. Viimeksi pyysin joululahjaksi sellaisen tummansinisen huivin, jota käytinkin sitten koko lopputalven

Haluaisin, että mulla ei ois kaapeissa römppää vaan kaikkea kaunista ja laadukasta, mutta...katsotaan sitten joskus Jonkun t-paidankin kun ostaa ja sitä paljon pitää, niin hetken päästä se on jo valitettavasti römppä. Eli mulla on mielestäni liian vähän sellaisia edustuskelpoisia vaatteita, kyllähän näillä nyt yliopistolla käy jne, mutta vähissä ovat sellaiset "otan nämä mukaan ja näytän taatusti hyvältä"-vaatteet. Viimeksi hesan Zarassa sovitin ihanaa hametta, mutta tajusin, ettei mulla ole sen vaatimia ihania yläosia, jotka olisivat silkkisen kepeitä jne. En ostanut. Täällä zaraa ei ole, Italiassa ollessa ramppasin siellä jatkuvasti.

Aikoinaan luin paljon Gloriaa, siinä oli upeita kokonaisuuksia ja ihania vaatteita. Jos voisin vain ostella, tietäisin kyllä mitä ostella Eikä pidä unohtaa kirppiksiäkään, niillä voi tehdä löytöjä kun osaa vain katsoa ja tietää mikä on oman näköinen juttu.

Huh tulipa pitkä

Ollut mukava lueskella ajatuksia itsestänne, mutta muistakaa nyt se, että niin paljon siitä omasta kauneudesta on pään sisällä: kun ajattelee ja tuntuu, että näyttää hyvältä ja hymyilee, niin silloin näyttää hyvältä. Silloin voi näyttää hyvältä vähän römpemmissäkin vaatteissa, eikä kukaan kiinnitä niihin mitään huomiota, vaan katsovat, että tuohan näyttää hyvältä Omana Itsenään. Rakkautta itseämme ja toisiamme kohtaan. Kasvot kertovat Hymy ja silmien välke ovat ne tärkeimmät!

[Anna]

Tuli muuten shaalista mieleen, että musta viitat ja viittatakit ovat todella kauniita. No sovitin sitten viime talvena sellaista. Mä olin hukkua siihen. Se siitä.

[Tuutikki]

http://www.zalando.it/esprit-vestito-bl ... 6-502.html

Kivannäköisiä ja kohtuuhintaisia mekkoja, mutta ei toimitusta Suomeen

[Gogol]

Esprit on niin globaali merkki että sitä saa muistaakseni myös Sokoksista, Stockmanneilta ja ainakin Helsingin Kampin keskuksessa on myös niiden oma kauppa. Zalando on käsittääkseni jossain vaiheessa tulossa Suomeen.

Mähän en rutinisti löydä valtavan hyvin vaatteita Suomesta.
Pariisi on sen sijaan minun ruumiinrakenteelleni taivas.
Nyt olen alkanut tuntea merkit ja koot jotka mulle käyvät, ja sokko-ostoksissa netissä tulee aika vähän huteja.

[Anna]

Toi on Gogol kyllä tosi hyvä, että tietää millä merkeillä on niitä itselle sopivia ja kiinnostavia juttuja. Helpottaa vaateostoksia. Olet varmasti kaunis ilmestys siellä Rooman kaduilla!

[Gogol]

Piti vain sanoa Mohnille, Tiialle ja Tigrushkalle että asuminen New Yorkin karibialaisella puolella ja Lattareissa muutti täysin käsitykseni naisten kauneusihanteista - positiivisella tavalla.

Suomessa vähänkin isomman naisen odotetaan pukeutuvan joko mustaan säkkiin tai johonkin isokukkaiseen Lorella-kledjuun, joka ei näytä hyvältä kenenkään päällä.

Kurvikkaat karibialaiset vetivät päälleen muotonvaletut farkut tai tiukat pyöräilyshortsit korostamaan muhkeita reisiään ja valtavia takpuoliaan ja pyöreitä vatsojaan. He olivat mielettömän ylpeitä kukoistavasta, hedelmällisestä ulkomuodostaan, vaikka koko oli iisisti 48 tai yli Suomen asteikolla. Upeiden Willendorfin Venusten rinnalla tunsin itseni ihan aiheesta rääpäleeksi.

Eli jos uskallat viihtyä vartalossasi koko ei ole este...