Päällimmäinen vaikutelma on aika selkeä. Chanelin vaniljaa, joka tuoksuu aina hyvältä, yhdistettynä santeliin, josta syntyy luonnonvalkoinen mokkanahka, jota piristää hyvin pitkäkestoinen, muttei rasittava sitrus.
Laatua alusta loppuun ja varmasti helppo ja hyvä valinta, mutta sillä on mielestäni sama ongelma kuin Chanelin Bleulla. Niissä ei ole mitään uutta. Niillä ei ole selkeää luonnetta. Ne eivät viestetä mitään sen suurempaa kuin keskimääräistä normatiivista kivuutta.
Onko toimeksiantona ollut, että tehkää uusi tuoksu, mutta älkää tehkö siitä liian äänekästä, seksikästä, metroseksuaalia, älykästä tai mitenkään muutenkaan erikoisempaa.
-Ai, kenelle tämä tuoksu sitten niin kuin suunniteltaisiin.
-No ajatelkaa, vaikka miestä ilman ominaisuuksia.
Sama asia jos Chanel esittelisi vaatekokoelmassaan valkoisen puuvilla t-paidan. Ihan kiva ja kaikille passaa, mutta onko se siten muotia ja haluaako siitä kukaan maksaa premium-hintaa. Sillä tasolla millä Chanel toimii, pitäisi pystyä omaperäisempään toimintaan, ei vain tekemään vanhastaan tuttua vähän muita paremminn.
Olen siis ihan oikeasti sitä mieltä, että niin Chanelin Allure pour homme kuin paljon parjattu Bleukin tuoksuvat itse asiassa törkeän hyviltä, mutta ne samalla vain tappavat kantajansa keskinkertaisuudella ja tylsyydellä.
Kyllä mulla kuitenkin menee tuolla jossain unisex rajapinnassa sellainen rajapyykki mitä on tullut itse kannettua yllään. Mutta taas sitten laadukasta miesten tuoksua kyllä nautinnolla nuuskii ympärillään häärivien yltä.
. 
