Tuoksut

Aloittelin David Foenkinosin Nainen, jonka nimi on Nathalie -nimistä kirjaa, bongasin sen jonkun kirjablogin Kymmenen hyvänmielen kirjaa listalta. Ei oikein tempaa mukaansa ainakaan ensimmäisillä sivuilla, satusetämäinen kertojanääni lähinnä ärsyttää.

Avomiehellä on ollut pitkään lainassa Robert Capan Sotakuvaaja-niminen teos, joka kertoo kuvin ja sanoin kyseisen valokuvaajan kokemuksista toisen maailmansodan aikana. Kirja on kai kirjoitettu pohjaksi elokuvalle, joten tämä veijari myöntää pistelleensä siihen vähän omiaan, ja paikoin käänteet ovatkin aika uskomattomia. Kuvat ovat hienoja, ja kieli nokkelaa.

Osip Mandelshtamin runoja.

Ooh Tigrushka Miten mä olen voinut unohtaa ne vuosiksi!

Syysviiru kirjoitti:Ooh Tigrushka Miten mä olen voinut unohtaa ne vuosiksi!

Minäkään en ollut lukenut niitä pitkään pitkään aikaan. Lainasin kirjastosta Stonen, jossa on vasemmalla sivulla alkuperäinen runo venäjäksi ja oikealla englanninkielinen käännös. Ennen kuin tutustuin Mandelshtamiin, en ollut mikään runoihminen, mutta löydettyäni hänet innostuin lukemaan muutakin runoutta, niin mullistava kokemus se oli.

Se teos pitää hankkia. Tunnen vain Marja-Leena Mikkolan suomennokset, enkä enää osaa venäjää niin hyvin, että voisin lukea alkukielellä.

Kaksikieliset runokirjat ovat mahtavia. Olen nauttinut kovasti niteestä, jossa on Jacques Prévertin runoja alkukielellä ja saksannoksena.

Syysviiru kirjoitti:Se teos pitää hankkia. Tunnen vain Marja-Leena Mikkolan suomennokset, enkä enää osaa venäjää niin hyvin, että voisin lukea alkukielellä.

Kaksikieliset runokirjat ovat mahtavia. Olen nauttinut kovasti niteestä, jossa on Jacques Prévertin runoja alkukielellä ja saksannoksena.

Oikeastaan kaikki käännetyt runokokoelmat pitäisi julkaista kaksikielisinä.

En tiedä, onko Mandelshtamia saatavana äänikirjana, mutta jos olisi, se olisi aivan MUST: herran runot ovat rytmikkäitä ja niissä on aina loppusoinnut, ja äänikirjan avulla myös ei-venäjäntaitoinen pääsisi nauttimaan näistä ominaisuuksista.

Olen aloitellut Mary Ann Shafferin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -kirjaa (mikä ihana nimi!) ja tyrskähdellyt Margaret Atwoodin Penelopeialle.

Mökillä viikonloppulukemisena P. Mustapään kootut. Luen muutaman runon, puuhaan muuta, luen taas. Harrastan runonlausuntaa parvelta, mies ja koira yleisönä. Liikuttuneita ilmeitä on nähty.

"Sen, jonka saimme, tuskin saimme ensinkään,
ja kadotettu tuskin poissa on, - - -"

Voi Viiru, P. Mustapäätä haluaisin kuulla! Mulla on muuten vuohi nimeltä Viiru, sekin on kaunis, muttei lausu runoja, syö rouskuttaa vaan omenoita

Haha, meillä on mökillä niin paljon omppuja, että vuohi tulisi tarpeeseen!

Tosin meidän irlanninsetteri pystyy syömään 5-6 omenaa kerralla. Enemmänkin menisi, mutta ei anneta, koska se syö luumuja myös

Juu, pitää meilläkin vähän rajoittaa
Luen edelleen unilääkkeeksi Ian Rankinia, nyt menossa Riippuva puutarha. Löysin muuten aika tylsästä tekstistä foorumin aiheeseen sopivan lauseen:
"Huoneessa oli vinksahtaneen älykön haju."

Sumukorento kirjoitti: Luen edelleen unilääkkeeksi Ian Rankinia, nyt menossa Riippuva puutarha. Löysin muuten aika tylsästä tekstistä foorumin aiheeseen sopivan lauseen:
"Huoneessa oli vinksahtaneen älykön haju."

Luin viime talvena ja tänä keväänä kaikki Rebus-dekkarit. Kun olin keväällä Edinburghissa, yksi hätkähdyttävimpiä paikallisuutisia oli, että Holyrood Parkista oli löytynyt viitisen vuotta aiemmin kadonneen henkilön ruumis ja ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä kuulostaa ihan Rankinin dekkarilta. Ja kuinka ollakaan, muutamia viikkoja myöhemmin Ian Rankin ilmoitti kirjoittavansa vielä yhtä Rebus-kirjaa, vaikka Exit Musicin piti olla viimeinen. Uutinen taisi inspiroida...

Pakko kertoa, kun löysin kirjahyllystä päänsärkylääkkeen.

Elimäen tarkoitus (1996), suomalainen laitos Adamsin ja Lloydin teoksesta The Meaning of Liff. Sopivassa mielentilassa naurattaa enemmänkin. Pari näytettä:

Nilsiä (verbi)
Logaritmisesti kasvavasta ärtymyksestä. Puolison tai ystävän piirre, joka on niin mitätön ja ärsyttää niin vähän, ettei siitä voi huomauttaa, alkaa nilsiä.

Nohkua (verbi)
Seistä keittiössä ja ihmetellä mitä varten on alun perin tullut sinne.

Aino Kallaksen Sudenmorsian. Ties kuinka monetta kertaa. Se on niin nopeasti luettu, mutta totaalisen nautinnollinen teos. http://fi.wikipedia.org/wiki/Sudenmorsian