Tuoksut

Tajusin juuri, että elämästäni puuttuu pari kiloa selleriä ja joukko peppuhikisiä ihmisiä.

Ja erinomainen avaus, nyt kaikki kirjoittamaan pika-arvioitaan tänne. Myös blogaajille tämä on mahdollisuus, aina ei jaksa kirjoittaa kokonaista postausta yksittäisestä tuoksusta. Ainoa, mitä vieroksun, ovat tähdet, mutta lupaan yrittää, jos arvostelemaan lähden.

OT: Toxu, (ja muut) kaipaisin apua, pystyisittekö suosittelemaan toimistouskottavaa gourmand -tuoksua ex-kollegalleni? Hajuvesiviherpiirerö kiittää asiantuntemuksesta.

Musc Maori

Mokkapala, suklaaleivos ja Van Houtenin kaakaojauhe suoraan sieraimeen impattuna.

Toxu, paras tapa palauttaa tämä aihe kiskoilleen on ladata ruutuun uusi veretseisauttava arvostelu! 8)

Mun mielestä tän foorumin yksi pointti on juurikin tämänkaltaiset viestiketjut, paha siinä on bloggarin (jotenkin muita ylempänä, eh..?) suuttua. :)

Frédéric Malle - Une Rose.


Aloitan negaatioilla. Tässä ruusussa ei ole mitään hienostunutta, romanttista, puuterista, gourmandia tai arvoituksellista. Tämä ei ole juhannusruusu, leikkoruusu, tissivakoon suihkutettava seksikäs iltapukuruusu, vesitetty sporttiruusu, kliininen bisnesruusu tai 5th Avenue -luksusruusu. Tämä ruusu ei ole sukua Trésorille, Flowerbombille, Lolalle, YSL Parisille, Romancelle tai Chanelin numero 18:lle.

Une Rose on suoraviivainen pensasruusu. Niin todellinen ja kirpeä, että se saa melkein silmät vuotamaan. Mukana töräys multaa, aluskasvustoa ja vieressä kasvavaa kurjenpolvea. Tätä ruusua ei ole putsattu, balsamoitu, keitelty eikä peitelty. Une Rose on karhea, armoton ja tuore ja kaikessa realistisuudessaan juuri niin epätäydellinen ja täydellinen kuin luonto on. Ruusu puutarhureille, luonnossa liikkujille ja kaikille niille, jotka tietävät ja hyväksyvät sen että villinä kasvavissa pensasruusuissa on piikkejä, hyönteisiä, kiulukoita, kirvoja, kaskaita ja äkämäpistiäisiä.

Jos pelkäät hyönteisiä, älä suihkuta tätä ranteellesi. Saatat saada seuraa ampiaisista. Jos taas kaipaat Suomen kesää, mummolaa, mökkiä, pyöräretkiä, auringonpolttamia, järveä, mehujäätahroja poskissa ja lapsuutta 80-luvulla, saatat rakastua.

En osaa antaa tälle tähtiä, mutta annan silti *****/*****

---

Naulan kantaan Eeva, ja jokaisen tuoksufriikin on joskus nuuhkaistava tätä Mallen ruusua!

Tästä puhumme kun puhumme ruusuista, ja nyt mulle tuli tätä helvetinmoinen ikävä, kun jätin sen Roomaan. Tämä kuten muutkin Mallet ovat suosikkivuodetuoksujani.

Hiven OT: Mallen tuoksuja saa kolmen matkakoon setteinä, joiden splittaaminen on harvinaisen helppoa - yksi sulle, yksi mulle ja yhdestä tapellaan... Eli Malle-fanit jos tämänkaltainen kimppa-aktiviteetti kiehtoo, ilmoittakaa mulle, tai parempaa vielä, avatkaa jaoille /ryhmäostoksille oma ketju!

Sopiiko asianosaisille, että poistan tästä ketjusta hevostelu-testailut - ja siirrän muutaman asiallisen, mutta muita aiheita käsittelevän viestin sopivampiin ketjuihin?

Sopii, olis pitänyt poistaa jo viime yönä! Ja siivoa ihmeessä muutenkin.

OT: Kamicha, sun tittelisi on vastedes Suomen Ambrakuningatar. Olfactoria http://olfactoriastravels.com/ luulee vielä olevansa maailman ambrakuningatar mut ei tiedä et tuut takaa lujaa ohituskaistaa...

Hermes : Ambre Narguile

Monet mieltävät Jean-Claude Ellenan herkkien, mietojen ja hyvinkin kohteliaiden tuoksujen isäksi. Itse en ole tätä koskaan oikein ymmärtänyt. Katsokaa nyt vaikka Ambre Narguilea. Tämä on äänekäs, syötävän hyvä itämainen tuoksu Lutensin tyyliin.

Väitän ettei tästä maailmasta löydy yhtään ihmistä joka pitää Ambre Narguilen aloitusta epämiellyttävänä. Ei yhden ainoaa ihmistä.
Kuuma, mausteiselta omenasoseelta tuoksuvä kärki on murhaavan addiktiivinen. Tätä tekee mieli suihkutella uudestaan ja uudestaan!

Drydown ei ole sekään huono. Virheetön tasapaino yhdistettynä lämpimään olen-konditorian-keittössä-ja-poltan-hunajoitua-piipputupakkaa tuoksuu luontevalta ja uskomattoman mukavalta. Ja tämä herkku kestää ylläsi koko päivän.
Tuoksu on niin rikas ja kestävä että pullossa lukevaan EdT merkintään on syytä suhtautua epäillen.

Jos sanot että et pidä tästä tuoksusta, se johtuu siitä ettet halua antautua sen vietäväksi. Maksaahan sadan millin pullo tätä oikein reippaasti toistasataa euroa.

*****

^Jos joku tässä harrastuksessa sukkaa, niin se, että yhdestä arvostelusta voi tulla ihan järjetön ostoimpulssi johonkin toista sataa maksavaan ylellisyystuotteeseen.

Minulla on ollut Ambre Narguilen kanssa huono tuuri, en ole päässyt sitä kertaakaan haistamaan, vaikka se on ollut matkaohjelmassani yhtenä ranskalaisena viivana jo kolme vuotta. Pakko tilata ainakin näyte ASAP.

KINSKI EdT (Escentric Molecules)

Geza Schoen (mm. Ormonde Jayne, Clive Christian) on tottunut siihen että hänellä on käytössään maailman parhaat, tai ainakin kalleimmat materiaalit, ovat ne sitten synteettisiä tai luonnollisia.
Mutta kuulkas kultaiset Geza fanit, se ei ole aina raha mikä ratkaisee...

Kinski alkaa kieltämättä tämän päivän tuoksujen mittapuulla mielenkiintoisesti: kitkerän vihreät, pippurisen puiset ja hyvin perinteikkäät maskuliiniset sävyt tuovat mieleen tuoksun, joka olisi voitu julkaista jo joskus seisemänkymmentä luvulla, viimeistään kuitenkin yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella. (mietin ehkä eniten kitkerän tupakkaista, laakerinlehtistä Aramiksen Havanaa, 1994)

Assosiaatio ei ole ikävä - päinvastoin. Ongelma on siinä, että syystä tai toisesta, aivan kuten tämänpäivän niche tuoksulta(kin) voi valitettavasti odottaa, jää drydownin luonne jotenkin vaisuksi, ohueksi, keskeneräisen tuntuiseksi. Kuin kyseessä olisi jokin vanhempi klassikko tuoksu-- puhki pantuna.

Hennon hyttysmyrkkymäinen jälkituoksu koostuu lähinnä katajanmarjoista ja hamppumaisesta patsulista, ripauksella setriä ja värikästä kukkakimppua. Kaikki elementit ovat kasassa suurenmoiseen, herkulliseen tuoksuun, mutta sekoitus on nenääni todellakin hyvin ohuen läntä. Kun hönkäisen, se ei hönkäise takaisin.

Kinskillä on toinen jalka haudassa jo viidentoista minuutin jälkeen annostuksesta.

Harmi. Klaus Kinski, tuo höpöpää eksentrikko, olisi ansainnut parempaa. Tämän tuoksun nimi kuuluisi olla oikeasti Salattujen Elämien Juha Veijonen. Siihen se tyssää.

Jos diggaa Kinskiä, niin kannattaa tarttua nyt vaikka Chanelin Antaeukseen ja nähdä miten tämänkaltaiset asiat kuuluisi oikeasti hoitaa.

**

Gaultier: Cocorico

"Oli muuten helvetin hyvät bileet siellä laivalla. Ainut vaan, että Pera oli vääntänyt ihan hirveet krapulatortut vessaan ja sit vielä tupakoinu siihen päälle. No Masa oli kai yrittäny olla siellä ja suihkuttanu jotain vessanraikastetta päälle. Arvaa vaan, millanen muuri siellä sit oli vastassa, kun ne tortut ja röökintumpit oli muhinu siellä pöntössä."

Lienee tarpeetonta sanoa, etten pitänyt tuoksusta.
2/5

Kumpi on syyllisempi laivatorttujen aromeihin - viina vai liian monipuolinen buffet..?

Mielestäni ehdottomasti viina! Tosin jotkut jopa pitävät tästä tuoksusta, mutta itse sain aika epämiellyttäviä kicksejä varsinkin Cocoricon alkutuoksusta. Muutenkin tuoksun visuaalinen ilme ja markkinointi on hieman liian "flamboyant" minun makuuni.