Tuoksut

Mä luin reilu viikko sitten Le Snobin - on niin ohut että sen lukaisee kertaistumalta. Se on tosi kompakti ja pätevä kirja ihmiselle, jolle laatu- ja nichetuoksut ovat vielä aika uusi juttu, minusta suhteellisen mukaansatempaava. Koska tuoksuvalikoima on rajattu noin sataan, tunsin itse valtaosan tuoksuista. Arviot olivat ihan mukavia ja kannustavat kokeilemaan, tykkään siitä että mukana oli unisex-näkökulmaa. Mutta tämän palstan tuoksukonkaristolle kirjassa tuskin on juuri mitään uutta, ja tietysti esiteltyjen tuoksujen rajauksen jokainen tekisi vähän eri tavoin. Itseäni kirja innosti kertaamaan klassikoita ja täyttämään aukkoja, ts hankkimaan käsiin pikku hiljaa niitä muutamia kirjassa mainittuja tuoksuja joita vielä en tunne.

Persolaisen blogista en välitä. Sekava ja vähän tylsähkö. Enkä saa sieltä sellaista tietoa ja insightejä kuin Vikalta, Perfume Shrineltä tai jopa sekoboltsi-Coifanilta. Mutta taidan olla ylikriittinen tuoksublogien suhteen - pidän vain muutamasta.

^ Toi sun kirja-arvio kuulostaa ihan kivalta.

Sekoboltsi-Coifanin arvioita kaivaten... Se, Vika ja "leidi Ego" on mun suosikit, mulla on syntynyt kullekin omat suht toimivat "korjauskertoimet" juttuihin.

Nykyisin Coifan on selvästi ottanut "hähää, enpäs jaakaan viisauttani teille arvottomille" linjan entistä enemmän kesätaukonsa jälkeen, paljon vähemmän tuoksuarvioita ku ennen. Ja entistä hämärämpiä puolivillaisia arvio-vihjauksia jonnekin väleihin heitettynä.

EDIT 30.10. Le Snob: Perfume lukaistu, Gogolin kuvaus on varsin osuva. Kiva basics kirjanen, Le Snob -otsakkeesta huolimatta varsin asennevammaton. Ois tietty ollu kiva jos siellä ois ollu jollain tapaa vähän yllättävämpiäkin poimintoja, mut ihan jees näin.

Kätilössä oli aivan hengästyttävän upeaa kieltä.. Mielenkiintoinen aihe, ja luontokuvauksesta pidin myös. Aika rankka kirja kyllä, sen takia ei ollut minulla niin nopealukuinen.

Hyllyssä sattui olemaan osittain samasta aiheesta kerova, tositarinoita sisältävä Irja Wendischin Salatut lapset, jonka lukaisin heti Kätilön perään. Suosittelen sitäkin. Sen aihetta voi mielestäni peilata vaikka nykypäivänkin huoltajuuskiistoihin.

Eilisillan vietin sarjakuvien parissa, Reetta Laitisen Kirjailija ja madame kertoi Olavi Paavolaisen ja Minna Craucherin kohtaamisesta. Suffragettien cityyn oli koottu feminististä, ruotsalaista sarjakuvaa. Aika hulvaton ote oli niissä :).

Elif Shafakin Kirottu Istanbul pitäisi palauttaa kirjastoon ihan pian, enkä ole vielä edes aloittanut. Taidanpa ryhtyä tuumasta toimeen..

hellin kirjoitti:Kätilössä oli aivan hengästyttävän upeaa kieltä.. Mielenkiintoinen aihe, ja luontokuvauksesta pidin myös. Aika rankka kirja kyllä, sen takia ei ollut minulla niin nopealukuinen.

Heh, ja minä kun jätin sen heti alkuunsa kesken mielestäni niin karmean kielen takia

Minä olen viime aikoina lähinnä selaillut neulontakirjoja neulontainnostuksen myötä ja viimeisin kirja taitaa olla Antiikkiposliini Suomessa- voi lääh millaisia upeita astioita esimerkiksi 1700-luvulla on valmistettu tuon naapurimaamme johdosta Ihan mielettömiä.

Haa, mielenkiintoista nähdä millainen se on. Taisin mennä tilaamaan sen. Kätilön siis. Samalla kun ostin pojalle synttärilahjaksi Perillinen-sarjan viimeisimmän kirjan.

Minäkin tilasin sen, halusin ihkaoman kappaleen kirjahyllyyn. Sitäpaitsi kansipaperin sisäpuolella on kuulemma jotain juttuja, joista jäi ihan paitsi, kun kirjastosta lainasi.

Kirottu Istanbul käynnistyi hitaasti, mutta alkoi kulkea noin 200 sivun jälkeen.

hellin kirjoitti:Minäkin tilasin sen, halusin ihkaoman kappaleen kirjahyllyyn.

Minä rakastan omistaa kirjoja. Kirjat on vaan niin ihania. Ennen en pystynyt ostamaan pokkareita ollenkaan, nykyään ostan kaiken merkityksettömän hömpän pokkareina ja vain tärkeät ("kunnon") kirjat kovakantisina. Minusta kovakantinen sidottu kirja on ainoa oikea kirja.

Heh, no minä en oikeastaan ole kirjakeräilijä, ostan yleensä vain tieto- ja kuvakirjoja ja klassikoita. Laitan kirjoja myös herkästi eteenpäin, jos en usko niihin palaavani. Ja mulle ei ole väliä, onko millaiset kannet. Oon muuttanut todella usein, joten ehkä tämä suhtautuminen johtuu siitä.. Ja kaiken lisäksi isäni pitää meidän kirjahyllyä sivukirjastonaan, kun heilläkään ei ole kirjoille paljoa tilaa..

Mohn kirjoitti:Haa, mielenkiintoista nähdä millainen se on. Taisin mennä tilaamaan sen. Kätilön siis. Samalla kun ostin pojalle synttärilahjaksi Perillinen-sarjan viimeisimmän kirjan.

Tykkäsin muuten tuosta Perillinen-sarjasta.

Olen pojalle antanut lahjaksi nuo aikaisemmatkin Perillinen-sarjan kirjat joten ne löytyisivät helposti omista nurkista, mutta en ole saanut kipinää itse niitä lukea.

Kylläpäs löytyi helmi kirjastohaahuilulla: maagisen realismin elementtejä sisältävä albanialainen sukutarina, Anilda Ibrahimin Punainen morsian.Lyhyet luvut ovat niin sopivia ahkeralle joukkoliikenteen käyttäjälle.

Oooh Hellin innostuin Kätilöstä - unohdin etsiä sitä kesällä Suomesta.
Taidan tietää mitä toivon joululahjaksi.

Luen tosi vähän romaaneja nykyään, olen enemmän non-fiction -ihminen. Mutta lukaisin Tom Wolfen uusimman. Sen yhteiskuntasatiiri on hattaranköykäistä, mutta kyllä se oli ihan viihdyttävä ja nojatuoliinniittaava!

Mukael minusta Le Snob olisi parhaimmillaan lahjakirjana vasta tuoksuista innostuneelle. Se on vähemmän snobbaileva kuin Turin-Sanchez ja nopeammin haltuunotettava.

Luin lopulta myös Emperor of Scentin. Se on äärimmäisen kiinnostava kirja, ja panee arvailemaan miten kaksi miekkosta joiden ego ei ole ihan pieni (Chandler Burr ja Luca Turin) ylipäänsä ovat tulleet kirjan verran keskenään toimeen. Kirjan lukemisen jälkeen ei enää ihmettele miksi Lucan uralla on ollut paljon suunnanvaihdoksia.

Ranskantaitoisille Elisabeth de Feydeaun Les Parfums -antologia on kivaa lueskeltavaa. Luen usein unilääkkeenä sen aakkosellista osaa, siitä saa sormenkynnenkokoisia tietoiskuja erilaisista tuoksuihin liittyvistä jutuista.

Sain kesällä Likkojen lenkiltä Enni Mustosen pokkarin nimeltä Lapinvuokko, jonka tulin nyt lukeneeksi, jotta raaskisin laittaa eteenpäin. En muista, että olisin näitä lähihistoriallisia viihderomskuja lukenut, tämä oli ihan positiivinen yllätys. Sota-ajan Lappiin siis sijoittui tämäkin.

tigrushka kirjoitti:Kadonnutta aikaa etsimässä, viides nide (Guermantesin tie I) menossa.

Projekti edennyt kahdeksanteen niteeseen (Vanki), jäljellä vielä kaksi, joita odotan aivan erityisellä innolla, koska niitä en ole lukenut aiemmin.