Tuoksut

Mua ei dialogi häirinnyt, mutta tuo nukketalofiilis kuvaa kyllä kirjaa hyvin.

Kamicha kirjoitti:Jennifer Eganin Aika suuren hämäyksen.

Se on mahtava kirja. Olen lukenut Eganilta kaiken mitä se on koskaan julkaissut.

Tällä hetkellä luen Knausgårdin Taisteluni kakkosta.

Justiinsa aloittelemani kirja voitti juuri Vuoden Tiedekirja -palkinnon, eli Kirsi Vainio-Korhosen Ujostelemattomat - Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. 1700-luvun Ruotsi-Suomea käsittelee tämä siis. Minua on teini-iästä asti kiinnostanut tällaiset naishistoriaa käsittelevät opukset. Tämän kirjan takakansiteksti on aika myyvä: "1700-luvun varhaismodernien uraäitien seurassa pääsemme kiristämään kureliivejä, testaamaan puhdistavia yrttejä, toteamaan arsenikin vaikutukset aborttilääkkeenä ja löytämään yllättäen isätkin synnytyshuoneesta."

Yksi upeimmista kirjoista, joihin olen lähiaikoina törmännyt on Ann-Marie MacDonaldin Armon yö. Aivan upea kirja, suosittelen lukutoukille!

Dekkareista:
Koko foorumilta loytyi vain yksi osuma sanalla dekkari.
Juuri nyt luen erasta Vares-kirjaa. Tykkaan Marklundin tuotannosta.
Suosittelisiko joku nykyaikaan sijoittuvia dekkareita - tai siis onko taalla ketaan, joka niita lukee?
Kielellisesti kaikki kolme kotimaista menee.

Aloitin justiinsa Paulo Coelhon Bridan, jonka teemat vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta saas nähdä, mistä näkökulmasta niitä kirjassa käsitellään...

SprayEnjoy, oletko lukenut Mankellin dekkarit?

Mä luin jossain vaiheessa dekkareista Sujata Masseytä, Donna Leonia, Anne Holtia ja Unni Lindelliä. Noista suosittelisin ehkä eniten norjalaista Anne Holtia, se uudempi Inger Johanne Vik -sarja vaikutti paremmalta. Mutta monesti nuo alkavat toistaa itseään, ja siksi dekkaritkin sitten jäi..

Jossain kirjablogissa suositeltiin islantilaista Arnaldur Indriðason, joka alkoi mua kiinnostaa siksi, että dekkareissa kuulemma selvitellään vuosikymmeniä vanhojakin katoamistapauksia. Noita teoksia on hassusti alettu suomentaa vasta sarjan kolmannesta osasta.

Ujostelemattomat tuli luettua, erittäin mielenkiintoinen, kätilöt olivat naisina poikkeuksellisessa asemassa 1700-luvun yhteiskunnassa (vatsaa tosin välillä väänsi kirjaa lukiessa)! Vainio-Korhonen kirjoittaa todella sujuvasti ja kiehtovasti.

Seuraavaksi ihan huvin vuoksi, ilman matkasuunnitelmia Viron opaskirja Extreme Eesti.

Suosittelen dekkaria nimeltä Parantaja, sen on kirjoittanut Antti Tuomainen. Tykkäsin uskottavasta Helsinki-dystopian kuvauksesta ja hahmojen hyvyydestä. Minusta on kiva että joku kirjoittaa sellaisia hyväntahtoisia ihmiskuvauksia

Kami, aitini kirjahyllysta loytyy niita pitka rivi, mutten ole itse viela tutustunut. Kiitos vinkista - apu loytyy lahelta sitten kun kavaisen Helsingissa helmikuussa.

Hellin, mahtava valikoima kirjoja, kiitoksia! 1700-luvun (verinen?) uraaitikertomus vaikuttaa mielenkiintoiselta, samoin mainitsemasi Holt.

Eeni, olen Stadi-fani, rrakastan Helsinkia ja dystopiat (mm. 1984) kiehtovat. Luin arvion kirjasta, ja mietin etta taahan menee aika lahelle myos leffamakuani.

Nailla paassee pitkalle, kiitos jokaiselle.

Aa, kivaa, taalla on tallainenkin ketju :) Luen aika paljon fiktiota: taapero nukkuu 2h paikkarit, jotka yleensa menee lukiessa ja lisaksi luen viela illalla nukkumaan mennessa lisaa. Ja tietty luen opiskeluihin liittyvia kirjoja. Useiden satojen kirjojen kirjasto loytyy kahdesta kodista ja porukoillakin on viela jemmassa parisen sataa kirjaa. Olen siis kirjahamsteri. Sain joululahjaksi Kindlen siipalta ja se on kylla aivan loistava kapine. Olen siihenkin jo ehtinyt ladata yli 300 kirjaa. Luen yleensa englanniksi, suomalainen kirjallisuus on jaanyt havettavan vahalle luennalle. Luen paljon dekkareita ja mysteereja vahan niinkun vastapainoksi faktakirjallisuudelle, jotka tulee opiskelujen takia luettua.

Talla hetkella on Cleo Coylen Coffeehouse mystery-sarja luennassa, nyt on menossa sarjan kahdeksas kirja. Kivaa ja nopeaa luettavaa, varsinkin kahvin ystaville, koska erilaisia kahveja ja niiden makuja seka tuoksuja kuvaillaan varsin varikkaasti.

Mä luin nyt sitte Jään. Oli kyllä hieno, muttei takuulla kaikkien makuun. Positiivisesti tylsä, hidastempoinen, arkinen. Sellainen, joka jää mieleen pyörimään kuvina ja ajatuksina, ja aiheuttaa kaipuun saaristoon. Jollain tapaa mulle tuli mieleen Antti Tuurin Pohjanmaa, kerrontatapa, se että ajatuksia oli enemmän kuin dialogia, oli samantyylinen.
Tykkäsin erityisesti ajan ja paikan kuvauksesta. Varmaan myös nostalgisista syistä, olen itse liikkunut lapsena paljon kirkossa ja pappilassa, lämmittänyt uuneja kylmässä talossa.
Pidin myös siitä, että monien ihmisten kohtalot tarinassa jäivät auki, en pidä valmiiksi paketoiduista loppuratkaisuista.

Varmaan kahdettakymmenennettä kertaa kädessä Scarlett Haluaisin päästä Irlantiin, rakastan tässäkin kirjassa eniten Irlanti-osiota, vaikka toki ajaton rakkaustarinakin viehättää Ja jostain syystä olen hyvin samaistunut Scarlettiin

Aloitin taas alusta Sue Graftonin aakkos-sarjan, Kinsey Millhone on vaan jotenkin niin badass.

Nyt luen Stevensonin Dr.Jekyll and Mr.Hydea, sitä ennen luin le Carrén Tinker Tailor Soldier Spyn. Pidin sen viimevuotisesta filmatisoinnista aivan mielettömästi, eikä kirjakaan tuottanut pettymystä.