Tuoksut

Minulla on joku lukuinnostus tällä hetkellä päällä.

Nyt on menossa Syysviirun vinkkaama Mika Waltarin matkakirja Lähdin Istanbuliin. Luulin aluksi, että Syysviiru tarkoitti Yksinäisen miehen junamatkaa, mutta tämä kertookin Waltarin aineistonkartoitusmatkaa sodanjälkeisen Euroopan halki. Todella kiinnostavaa ja myös hauskaa luettavaa, kiitos vaan vinkistä!

Kiva jos pidät kirjasta. Tosin luulen, että meillä kahdella on niin samanlainen maku ja kiinnostuksen kohteet, että kirjavinkit viuhuvat kahteen suuntaan.

Lähdin Istanbuliin on sikälikin kiinnostava, että siinä tulee osoitetuksi, että suomalaiset eivät olleet mitään nurkkakuntaista kirkonkylän väkeä siihen aikaan. Toinen sodan jälkeen maailmalle lähtenyt oli Göran Schildt, jonka muistelmateokset ovat tosi kiinnostavia nekin.

Olen jotenkin myöhässä löytänyt japanilais-brittiläisen Kazuo Ishiguron teokset. Luvun alla nyt Me orvot. Synkistelylle olen herkkä, eli inhoan sitä, mutta näissä on surumielisen haikeaa kauneutta.

Mulle kirjat edustavat nykyään ennen kaikkea escapismia. Haluan upota tarinaan ja unohtaa kaiken muun. Tällä hetkellä ipadissa odottaa keskeneräinen Ilona Anrewsin Kate Daniels -sarjan uusin mättöspesiaali.

Mä käytän dekkareita unilääkkeenä. Parhaiten toimivat sujuvasti kirjoitetut, mutta aavistuksen ennalta-arvattavat. Tällä hetkellä menossa Ian Rankinin Rebus-sarja.
Toisena kirjana luen Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa, joka sitten aktivoi aivotoimintaa vähän liikaakin, upea kirja, suosittelen.

Christopher Isherwoodin omaelämäkerrallinen Christopher and His Kind.

Mahtavaa, että innostuitte vastaamaan tähän ketjuun :) !

Lukaisin juuri Anja Snellmannin uusimman, Ivana B.:n. Joku kuvasi sitä proosalliseksi pamfletiksi. En ollut kauhean kiinnostunut kirjan aiheesta, mutta kieli oli kaunista ja taidokasta, kuten kaikissa lukemissani Snellmannin kirjoissa.

Jaa'a, mitäs sitten? Uuden kirjan lukeminen on aina vähän vaikea aloittaa.

Minulla on kesken A Song of Ice and Fire-sarja, olen menossa neljännessä kirjassa A Feast for Crows. Olen tykännyt. Välillä vähän hankala seurattava, kun henkilöhahmoja on niin miljoona ja porukkaa tulee ja menee. Ei mitään korkeakulttuuria, mutta viihdyttävää.

Kaipaan nykyään sellaista aivot narikkaan-tyylistä lukemista. Nautin hirmuisesti aivoja stimuloivasta kirjallisuudesta, upeasta tekstistä, omaperäisistä ratkaisuista yms., mutta harmillisen harvoin tartun mihinkään sellaiseen. Toisaalta en kestä huonosti kirjoitettua tekstiä...

Lukeminen on ihanaa!! Mulla tosin on taipumus upota lukemaani vähintään kaulaani myöten ja pitkän lukurupeaman jälkeen mulla saattaa olla jonkin aikaa ongelmia päästä takaisin omaan elämään ja käsillä olevaan hetkeen.

Lapsena ja nuorena olin aivan mahdoton lukutoukka, aina nenä kiinni kirjassa ja jos vaan mahdollista, niin pakenin kaikkia kotona tehtäviä töitä kirjan kanssa jonnekin piiloon.

Minulta jäi Valtaistuinpeli kesken, mutta ajattelin lukea lomalla loppuun.

Aloitin illalla Inna Patrakovan Tulkin, joka on takakannen mukaan "venäläinen bridget jones nyky-Helsingissä". Alun perusteella kirja on tosi näppärästi kirjoitettu, hulvattoman hauskaa tekstiä kulttuurien yhteentörmäyksistä.

Isherwoodin ohella luen Kai Niemisen runokirjoja, niitä tuli napattua kirjastosta samalla kun noudin varaukseni. Eilen luin loppuun Lopullinen totuus. Kaikesta ja aloitin Perimmästen kysymysten äärellä. Alan oppia odottaa vielä vuoroaan.

Pitäisi varmaan tutustua Kai Niemisen runoihin, koska mun käsissä on kulunut hänen suomennoksensa historiallisen japanilaisen monitaitelijanaisen Ema Saikoon runoteoksesta Tunteeni eivät ole tuhkaa. Olen vaan niin nykyrunousrajoitteinen. - Onpa muuten sanat pitkiä tänään

Mua harmittaa, kun helsinkiläiset kirjastot on päästetty näivettymään. On nautinto mennä kaupunginkirjastoon ja vaellella etsimässä luettavaa. Meillä on kehnosti uutuuksia nykyään. Hilaan itseni joskus Leppävaaran kirjastoon, se on todella inspiroiva paikka. Lounaskuppilaa myöten. Nokia on aikanaan tuonut Espoolle sellaiset verotulot, että kaupunki on voinut nostaa profiiliaan kulttuurin puolella.

Syysviiru kirjoitti:Pitäisi varmaan tutustua Kai Niemisen runoihin, koska mun käsissä on kulunut hänen suomennoksensa historiallisen japanilaisen monitaitelijanaisen Ema Saikoon runoteoksesta Tunteeni eivät ole tuhkaa. Olen vaan niin nykyrunousrajoitteinen. - Onpa muuten sanat pitkiä tänään

Mua harmittaa, kun helsinkiläiset kirjastot on päästetty näivettymään. On nautinto mennä kaupunginkirjastoon ja vaellella etsimässä luettavaa. Meillä on kehnosti uutuuksia nykyään. Hilaan itseni joskus Leppävaaran kirjastoon, se on todella inspiroiva paikka. Lounaskuppilaa myöten. Nokia on aikanaan tuonut Espoolle sellaiset verotulot, että kaupunki voinut nostaa profiiliaan kulttuurin puolella.

Suosittelen lämpimästi Niemistä! Runonsa ovat enemmänkin kotoisasti jutustelevaa proosarunomietelmää kuin "nykyrunoutta" sanan tympeimmässä merkityksessä eli maksimaalisen vaikeatajuista fragmentaarista kikkailua, josta ei ota erkkikään selvää...

Samaa mieltä kirjastoista ja niiden nykytilasta. Olen kieltämättä onnekas lähikirjastoni suhteen, pääkirjastossa on (ainakin vielä toistaiseksi) erinomainen runokirjavalikoima.

Korkkasin tänään uuden kirjan, Chloe Neillin Biting Coldin ja kärsin jo ensimmäisten sivujen jälkeen. En muistanutkaan millaista alamäkeä nämä kirjat olivat mitä pidemmälle sarja etenee.

Martin Amis - The Pregnant Widow. Oon lukenut tänä kesänä kymmenen kirjaa.

Elämä on välillä niin pirstaleista, etten pysty nykyään kovin helposti keskittymään romaaneihin, mikä on kamalaa Nyt esim pöydällä odottaa Yöjuna Lissaboniin, jota ehdin aloittaa ja kiinnostua ja nyt se roikkuu... Sen sijaan olen viime aikoina poiminut rusinoita pullista eli luen poimien parhaat kohdat self help -tyyppisistä kirjoista tai esim ravintoon tai harrasteisiin liittyvistä kirjoista.

Esim nyt mulla on menossa Susan Cainin Hiljaiset - introverttien manifesti. Todella mielenkiintoista ja ajatuksia avaavaa luettavaa monin paikoin! Suosittelen.

Mulla on tapana seurata kirjaston uutuulistoja ja varata kiinnostavat. Niitä sitten käyn noutamassa. En ehdi tällä hetkellä pyöriä hyllyjen välissä etsimässä sopivaa luettavaa, vaikka tykkäisin kyllä siitäkin.

Romaaneja kuuntelen autossa työmatkoilla, mutta kirjastojen tarjonta niiden osalta on aika suppeaa ja ovat kalliita ostaa, joten tulee kuunneltua välillä sitä mitä sattuu saamaan sen sijaan että valitsisi huolella. Kuuntelen lähinnä englanniksi luettuja, tulee kielitreeniä samalla.

Mä pidin myös Susan Cainin kirjasta.