Täydellinen kokoelma?

[Jaakiem]

Tämänkin kirjoituksen innoittamana olen miettinyt, sitä, että millainen on täydellinen kokoelma: kaikki lutensit ja harvinaisuudet vai kolmeen laatusuosikkiin editoitu valikoima?

[tigrushka]

Täydellinen kokoelma on sellainen, johon sen omistaja on täydellisen tyytyväinen. Kukin taaplatkoon tyylillään.

[Jaakiem]

Minulla on kokoelma kasvanut liian suureksi, koska olen ostanut uteliaisuudesta pulloa sokkona, koska muuten niihin ei olisi päässyt käsiksi. Niin monet tuoksut ovat kadonneet kauppojen hyllyltä, mutta löytyvät vielä internetin syövereistä. Suuressa kokoelmassa ahdistaa se, ettei niitä ehdi millään kaikkia käyttämään. Suosikkien kanssa tulee vietettyä liian vähän aikaa. Ei kai harrastuksen tarkoitus ole käyttää tuoksuja, joista ei oikein pidä?

Minulle melkein riittäisi, jos olisi vanhat Guccit (I, II ja Envy) työtuoksuina ja Chanelit (Egoiste, Antaeus, Pour homme, kenties Egoiste platium) juhlatuoksuina. Siihen jos vielä lisäisi Eau sauvagen ja pari colognea, niin sitten voisi moderneimmasta päästä lähteä muita karsimaan.

[Amoria]

Olen miettinyt ihan samaa viime aikoina juuri sokko-ostosten kerrytettyä vieläkin aika vaatimatonta lukua. Kokopulloja suuremmaksi ongelmaksi on kasvanut jatkuvasti kertyvät samplet, jotka vie tuskastuttavan paljon aikaa ja ihotilaa tuoksuilta jotka jo tiedän hyviksi. Täydessä koossa hankituista syrjähypyistäkään ei oikein osaa luopua, jos niitä vaikka joskus kaipaa johonkin yhdenpäivän juttuun. Välillä korjaan ongelmaa pitämällä esillä vain "täydellistä kokoelmaani" ja virhearviot saavat odottaa parempaa ensi vuotta vaatekaapin perukoilla kuin niitä ei olisi koskaan hankkinutkaan.

Minulle täydellinen kokoelma olisi vähintään sellainen, jossa jokaisella tuoksulla olisi
1. oma tunnetila/vaste jonka takia/aikaansaamiseksi sitä käytän
2. mahdollisuus kulua joskus loppuun pilaantumatta
3. loppuun kuluessaan niin vahva paikka sydämessä, että hankkisin sen uudelleen.

Nyt kun on vielä niin paljon opittavaa ja haisteltavaa, tuoksulutkana kulkeminen on aika mukavaa. Sääli vain, että se tapahtuu oikeiden rakkauksien kustannuksella. Myös morkkiksesta olen joutunut kärsimään usein, juuttuessani jonkun karsean seuralaiseksi koko päiväksi. Tosin olen luonut myös pitkiä lämpimiä suhteita aluksi karseisiin tuoksuihin. Osa parhaista kokemuksista olisi jäänyt kokematta, jos olisin pihtaillut tuoksun iholle kutsumista, vaikka se ei mikään prinssi valkealla ratsulla olisi ensivaikutelmalta ollutkaan.

[Kamicha]

Minulle täydellinen kokoelma olisi vähintään sellainen, jossa jokaisella tuoksulla olisi
1. oma tunnetila/vaste jonka takia/aikaansaamiseksi sitä käytän
2. mahdollisuus kulua joskus loppuun pilaantumatta
3. loppuun kuluessaan niin vahva paikka sydämessä, että hankkisin sen uudelleen.

Erinomainen määrittely, voin hyvin allekirjoittaa tämän.

Pelkäänpä, että omaankin tuoksuvarastoon on saattanut eksyä pari vähän yhdentekevää tuoksua harrastuksen aktivoiduttua...

[mukael]

^ Do tell, mitkä ovat nuo pari yhdentekevää (tällä hetkellä)?

[Kosmoskukka]

Täydellinen kokoelma on sellainen, johon sen omistaja on täydellisen tyytyväinen. Kukin taaplatkoon tyylillään.

voi Tigru, mitähän tuohon sanoisi. Mää en oo varmaan koskaan täydellisen tyytyväinen. Se kait se problematiikka onkin. Elämässä luopuu niin monesta asiasta niin monen yksilön edessä, - ja se tekee ehkäpä jopa elämästä täydellistä, mutta nuo tuoksut... ne on sellaisia että... aina uusi tuoksu piristää, aivan älyttömästi , varsinkin kun se on joku johon tykästyy tosi kovasti. Sen kolikon toinen puoli toki on, että ei varmaan koskaan kerkeä kaikkia käyttää edes puoleen väliin pulloa, vain osa tulee käytettyä niin hyvin tai saatikka sitten ihan loppuun asti. Ihmis mieli on ihmeellinen ja se aina väliin kaipaa jotain ihanaa piristettä, ja nämä tuoksut kyllä toimii mun pääkopalle enemmän kuin uskomattoman hyvin!

[Kamicha]

^ Do tell, mitkä ovat nuo pari yhdentekevää (tällä hetkellä)?

Olisikohan Douce Amere tullut ostettua vähän hätiköiden kumminkin - en ihan varma ole vielä tästä, sillä tuo tuoksu omituisesti sekä hylkii, että vetää puoleensa, tätä en aivan heti ole panemassa kiertoon. Aqua di Parman viikuna on hyvä tuoksu, mutta tästä on tullut aavistus, että särmikkäämpikin viherviikuna vielä löytyy. Tämän vuoden halpislöydöistäkään en ole ihan satavarma, L'Occitanen Immortelle & Korresin pippurijasmiini - hyviä tuoksuja, mutta ovatko kumminkin vain ihankivoja... ...no aika näyttää näistä. Korresin tapauksessa vielä tuo drydownin samanlaisuus Guerlainin Spiritueuse Double Vanillen ja Tonka Imperialen kanssa tekee siitä vähän turhan lisän kokoelmaan (SDV:n ostin miehelle lahjaksi ja Tonka Imperialesta minulla on dekantti - täysi pullo saattaa tulla kun dekantti on tyhjennetty...).

Pari vähän hutiin mennyttä jo menikin kiertoon, CdG:n raparperi, joka osoittautui käytössä vähän liian saippuamyskiseksi (vaikka ensi-ihastumisen tunne olikin vahva) - ja Pradan vetiveri, josta pidän konseptin tasolla - mutta käytännössä se oli minulle aina aivan liian asiallinen.

[Anna]

Minulle täydellinen kokoelma olisi vähintään sellainen, jossa jokaisella tuoksulla olisi
1. oma tunnetila/vaste jonka takia/aikaansaamiseksi sitä käytän
2. mahdollisuus kulua joskus loppuun pilaantumatta
3. loppuun kuluessaan niin vahva paikka sydämessä, että hankkisin sen uudelleen.

Tämä tosiaan on hyvin sanottu. Toivoisin, että omistaisin pulloja joita kovasti rakastan. Joukossa saisi olla myös vintagea keräilyn tai ihan vain jonkin vanhan pullon haluamisen vuoksi, jota ihastelee ja tykkää tuoksusta ja sitten jotain LE tuotteita joita voisi kuvitella kaipaavansa. Hassua vähän on, että tällä hetkellä en omista pulloa yhdestäkään sellaisesta tuoksusta jota nyt eniten rakastan. Tosin minulla on niistä dekantit ja tämähän on täysin talouden sanelema juttu. Onneksi maailmassa on olemassa ne dekantit!

[tigrushka]

Täydellinen kokoelma on sellainen, johon sen omistaja on täydellisen tyytyväinen. Kukin taaplatkoon tyylillään.

voi Tigru, mitähän tuohon sanoisi. Mää en oo varmaan koskaan täydellisen tyytyväinen. Se kait se problematiikka onkin. Elämässä luopuu niin monesta asiasta niin monen yksilön edessä, - ja se tekee ehkäpä jopa elämästä täydellistä, mutta nuo tuoksut... ne on sellaisia että... aina uusi tuoksu piristää, aivan älyttömästi , varsinkin kun se on joku johon tykästyy tosi kovasti. Sen kolikon toinen puoli toki on, että ei varmaan koskaan kerkeä kaikkia käyttää edes puoleen väliin pulloa, vain osa tulee käytettyä niin hyvin tai saatikka sitten ihan loppuun asti. Ihmis mieli on ihmeellinen ja se aina väliin kaipaa jotain ihanaa piristettä, ja nämä tuoksut kyllä toimii mun pääkopalle enemmän kuin uskomattoman hyvin!

Olen olosuhteiden pakosta ollut ostolakossa joulukuusta 2009 (enkä ole poikennut siitä sittemmin kuin viisi kertaa, kullakin kerralla kyseessä reilusti alennettu hinta), ja tehnyt välttämättömyydestä hyveen: kokoelmani on hyvä juuri tällaisena. Vanhoja tuoksuja VOI löytää uudelleen, kun pakkaa ei sotke jatkuvilla uusilla hankinnoilla, ja ne vanhat tuoksut kykenevät tarjoamaan sitä kaivattua "ihanaa piristettä". Kun tuoksu on ollut pitkään "jäähyllä", se tuntuu uudelta.

Lähinnä kuitenkin tarkoitin kommentillani sitä, että mielestäni kukaan ei voi ylhäältä (tai vierestä...) määritellä "yhtä ainoaa täydellistä kokoelmatyyppiä" jollainen kaikilla pitäisi olla, jotta se olisi "täydellinen". Joillekin riittää yksi tuoksu, joidenkin mielestä 20 on paitsi täydellinen määrä, myös ehdoton maksimi, joillakin tuoksuja on peräti tuhat... ja tuoksujen määrä on vain osa kokoelmaa, sitten on vielä kunkin oman henk.koht. maun sanelemat tuoksuvalinnat....

[Jaakiem]

Lähinnä kuitenkin tarkoitin kommentillani sitä, että mielestäni kukaan ei voi ylhäältä (tai vierestä...) määritellä "yhtä ainoaa täydellistä kokoelmatyyppiä" jollainen kaikilla pitäisi olla, jotta se olisi "täydellinen". Joillekin riittää yksi tuoksu, joidenkin mielestä 20 on paitsi täydellinen määrä, myös ehdoton maksimi, joillakin tuoksuja on peräti tuhat... ja tuoksujen määrä on vain osa kokoelmaa, sitten on vielä kunkin oman henk.koht. maun sanelemat tuoksuvalinnat....

Kysymys kuuluukin, että mikä on tai olisi täydellinen kokoelma juuri sinulle. Mitä hankkisit, jos se ei olisi rahasta kiinni? Mikä olisi kokoelman järkevin koko tai muoto?

Minun mielestäni asiaa on hyvä miettiä, ettei vain erehdy koko ajan tavoittelemaan sitä seuraavaa pulla, joka jotenkin kummasti "puuttuu" kokoelmasta. On helppo ryhtyä keräämään jonkun talon tai nenän tuoksuja, mutta onko siinä järkeä. Missä määrin tuoksuharrastuksessa on kyse haistelemisesta ja missä määrin keräämisestä tai omistamisesta? Miksi pullojen splittauksia ei harrasteta tälläkin foorumilla enemmän?

[tigrushka]

Lähinnä kuitenkin tarkoitin kommentillani sitä, että mielestäni kukaan ei voi ylhäältä (tai vierestä...) määritellä "yhtä ainoaa täydellistä kokoelmatyyppiä" jollainen kaikilla pitäisi olla, jotta se olisi "täydellinen". Joillekin riittää yksi tuoksu, joidenkin mielestä 20 on paitsi täydellinen määrä, myös ehdoton maksimi, joillakin tuoksuja on peräti tuhat... ja tuoksujen määrä on vain osa kokoelmaa, sitten on vielä kunkin oman henk.koht. maun sanelemat tuoksuvalinnat....

Kysymys kuuluukin, että mikä on tai olisi täydellinen kokoelma juuri sinulle. Mitä hankkisit, jos se ei olisi rahasta kiinni? Mikä olisi kokoelman järkevin koko tai muoto?

Minun mielestäni asiaa on hyvä miettiä, ettei vain erehdy koko ajan tavoittelemaan sitä seuraavaa pulla, joka jotenkin kummasti "puuttuu" kokoelmasta. On helppo ryhtyä keräämään jonkun talon tai nenän tuoksuja, mutta onko siinä järkeä. Missä määrin tuoksuharrastuksessa on kyse haistelemisesta ja missä määrin keräämisestä tai omistamisesta? Miksi pullojen splittauksia ei harrasteta tälläkin foorumilla enemmän?

Toki kunkin on omalla kohdallaan hyvä miettiä näitä juttuja, mutta tulin jo kymmenisen vuotta sitten täysin allergiseksi "Neljä tuoksua on ehdoton maksimi!" ja "KUKAAN ei voi pärjätä sadan tuoksun kokoelman kanssa!" -tyylisille julistuksille, joita sai lukea liiankin kanssa. Vastasin niihin, että "Ehkä sinulle, mutta puhu vain omasta puolestasi". Tiedän muutamia tyyppejä, joiden kokoelmat ovat tuhannen tuoksun luokkaa, ja jos ja kun he ovat tyytyväisiä, kuka minä olen heitä kritisoimaan?

Oma kokoelmani on pienimmilläänkin käsittänyt alusta asti (eli siitä asti kun oli 13-vuotias) kaksi tuoksua, yhdellä en ole "pärjännyt" koskaan. Ja niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaa, nykyisen kokoelman kanssa on paljon helpompaa kuin sen noin kymmenisen tuoksua käsittävän kanssa, joka minulla oli ennen kuin kunnolla hurahdin tähän harrastukseen.

Olen erittäin tyytyväinen kokoelmaani. En kerää tiettyjen talojen tai nenien tuoksuja vain keräilyn vuoksi, vaan noukin rusinat pullasta: hankin vain ne tuoksut, joista pidän ja joita käytän. Esim. CdG: sarjoissa tuntuu aina olevan ainakin yksi tuoksu, jolle en lämpene lainkaan ja jonka jätän hankkimatta. Ainoa talo, jonka kaikki tuoksut minulla on, on Gobin-Daudé. Ja niitä oli vain viisi.

Joskus alkuvaiheessa harrastin aika paljonkin pullojen (lähinnä Sirkka-Liisojen) jakamista kahteen tai kolmeen osaan, mutta se ei ole minun juttuni: haluan kuitenkin aina sen ikioman kokonaisen pullon, jotta voin käyttää tuoksua niin usein kuin haluan ja myös siksi, että apteekkipullot/matkasprayt ovat vähän ankeita. Vähän sama juttu kuin levyjen kanssa: ei kasetille äänitetty tai rompulle poltettu ole sama asia kuin se ihkaoikea vinyyli tai CD kansineen ja hihanuotteineen. Mutta joku toinen taas saattaa olla tästä täysin eri mieltä, eikä siinä mitään.

[Sumukorento]

Mä vierastan sanaa kokoelma, ehkä siksi, että veljeni on Keräilijä: postimerkkejä, vanhoja rahoja, milloin mitäkin. Tuoksut ovat kuitenkin ennenkaikkea käyttöön, ainakin minulle. "Liiasta" tuoksumäärästä aiheutuukin jonkinlainen huono omatunto sen vuoksi, etten ikinä ehdi käyttää niitä loppuun elämäni aikana. Monesta tuoksusta tyytyisin 10-15ml dekanttiin, en juurikaan välitä pullojen ulkonäöstä, kaapissa ovat kuitenkin. Haaveeni on omistaa vain sellaisia tuoksuja, joita todella rakastan, mutta sulo vilen-syndrooma iskee aika usein, sen useammin, mitä enemmän tuoksufoorumeilla pyörin. Mutta mitä järkeä on omistaa hieno ja kallis pullo tuoksua, joka ei toimi itsellä? (Kuka haluaa mun Shiseido Feminite du Boisin? )
Mutta se määrä. Uskoisin pysyväni jatkossakin 50-100 pullon kieppeillä. Ripaus enemmän Nicheä kuin nykyään, mutta oikeastaan olen jo nyt aika tyytyväinen. Ei kai täydellistä ole olemassakaan?

[eiffelintorni]

Mäkään en ole varsinaisesti keräilijäluonne, joten en ajattele pulloja kokoelmana. Sisältö on tärkein, vaikka olen myös kiinnostunut pullojen muotoilusta. Less is more + simple more beautiful. Splittaus sopisi mulle hyvin, samoin 10 - 25 ml dekantit.

Rakastan kirjoja ja erityisesti kovakantisia, kauniisti taitettuja ja sidottuja, mutta ostan paljolti pokkareita, koska sisältö on niissäkin tärkein.

Täydellistä kokoelmaa ei kai volatiililla maullani ole olemassakaan

[tigrushka]

Rakastan kirjoja ja erityisesti kovakantisia, kauniisti taitettuja ja sidottuja, mutta ostan paljolti pokkareita, koska sisältö on niissäkin tärkein.

Kirjapuolella olen kyllä visusti pokkari- ja antikvariaatti-ihminen. Enkä kaihda myöskään testereitä tai osaksi käytettyjä tuoksupulloja.